Sokkeli halkeilee, kellarin seinä kostuu ja vesivaaka näyttää, ettei rakennus ole enää suorassa. Onko tapahtumassa jotakin peruuttamatonta vai voiko talon tai piharakennuksen vielä pelastaa?

Ei ole tavatonta, että rakennus ikääntyessään painuu syvemmälle maaperään, kallistelee tai maa sen ympärillä vajoaa alaspäin ja taloon joutuu lisäämään ulkoportaita harva se vuosi. Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä, sillä useimmiten tilanne on mahdollista oikaista ja korjata talo paremmaksi. 

– Painumiin on monta syytä. Joskus kyse on huolimattomasta rakentamisesta – perustusten teossa on oikaistu tai maaperän vaatimuksia ei ole riittävästi huomioitu ja tehty esimerkiksi tarvittavia massanvaihtoja, toteaa neuvontainsinööri Timo Jokela Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskus ry PRKK:sta.

– Jonkin verran ongelmat kulminoituvat myös huonoon maaperään. On tehty rakennus pehmeälle, savikkoiselle rakennuspaikalle ja routaeristys sekä salaojitukset ovat puutteellisia. Siitä ne ongelmat sitten lähtevät keriytymään: tulee painumia, aiheutuu halkeamia ja kosteus nousee perustuksista ylöspäin muihin rakenteisiin. Erityisesti kesämökit on usein tehty puutteelliselle perustalle. Perustus pääsee routimaan ja rakennus liikkumaan. 

Jos perustus pääsee syystä tai toisesta liikkumaan, syntyy samalla kosteusvaurio tai vähintään sen uhka, koska kapillaarinen kosteus pääsee nousemaan rakenteisiin. Jokelan painokas viesti onkin se, että kun rakentamiseen kerran ryhdytään, se tehdään kunnollisten suunnitelmien mukaan ja niitä myös noudatetaan. Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia siitä, että massanvaihdot, salaojitus ja sadevesijärjestelmä tehdään kunnolla, jotta maaperä rakennuksen ympärillä ja alla pysyisi mahdollisimman kuivana.

Jokainen talo on oman aikakautensa tuotos

Ennen vanhaan oli vielä runsaasti tarjolla hyviä rakennuspaikkoja eli ympäristöään korkeammalla olevia kohtia, joista sade- ja pintavedet valuivat oikeaan suuntaan eli poispäin talosta. Nyt kunnilla on tarjolla enimmäkseen tontteja, jotka sijaitsevat tasaisella pellolla.

Toisaalta niinä ”vanhoina hyvinä aikoina” taloja tehtiin hartiapankilla ja talkootyönä ja joskus jälki sitten oli sen mukaista. Kun perustuksia kaivettiin käsivoimin lapion kanssa, on helposti saattanut käydä niin, että kaivaja on väsynyt urakan suuruuteen eikä huonoa maata ole kaivettu riittävän syvältä pois ja vaihdettu tilalle oikeanlaista soraa ja mursketta. 

– Kyllä hyvän rakentamisen tieto on useimmiten ollut kunakin aikakautena käytettävissä, mutta sitä ei ole syystä tai toisesta käytetty. Ammattilaisia on ollut mukana rakentamisessa ehkä vain pakollisissa vaiheissa, kuten sähkö- ja putkitöissä ja muuten on tehty oman pään mukaan tai turvauduttu hyväksi uskottuun naapuriapuun, pohtii Jokela. 

Sehän ei tarkoita sitä, että kaikki vanhat talot olisi hutiloiden tehty. Toki maassa on paljon hyvin suunniteltuja ja rakennusmääräysten mukaan tinkimättömästi toteutettuja taloja. Jos sellainen alkaa kallistella, on syy todennäköisesti muualla kuin huolimattomassa rakentamisessa. 

Salaojituksia on tehty yleisemmin jo silloin, kun eri puolille nousi rintamamiestaloja. 70-80-luvulla alettiin käyttää yleisemmin routaeristeitä eli sokkelista ulospäin metrin parin verran asennettiin maahan styrox-levyjä.

Myös rakennusmääräykset ovat ohjanneet rakentamista jo usean vuosikymmenen ajan. Tosin niissäkin on ajan myötä tapahtunut kehitystä. Esimerkiksi 70-luvulla rakennettiin usein matalaperustaisia eli niitä surullisen kuuluisia valesokkelitaloja, joissa oli lisäksi tasakatto. Rakennus on ollut oman aikansa rakennusmääräysten mukainen, mutta rakenne sinänsä on osoittautunut epäonnistuneeksi.

Salaojituksen uusimistarve alkaa lähestyä jo 30 vuoden iässä

Peli ei ole menetetty silloinkaan, kun talo on jonkin verran painunut ja kosteus pyrkii perustuksista rakenteisiin. Tosin siinä vaiheessa alkaa jo olla kiire ja tilillä on syytä olla katetta tai suhteet omaan pankkiin kunnossa.

Joskus liikkuvien perustusten syynä on puutteellinen routaeristys, toisinaan taas tukkeutuneet salaojat tai niiden puuttuminen kokonaan. Niin tai näin, talon ympäristö on kaivettava auki riittävän syvältä, jotta tilannetta voi parantaa.

– Salaojaputki itsessään kestää kyllä vuosisatoja, mutta maa-aines sen ympärillä tukkeutuu, kun sen sekaan valuu hienoa ainesta. Jos kyseessä oleva kohde on iältään 30 vuotta tai vanhempi, ei salaojien kuntoa tarvitse erikseen kalliisti tutkia, vaan ne pitää varautua uusimaan, sanoo Jokela. 

Koska salaojien uusiminen on kallis rupeama, kannattaa samassa yhteydessä asennuttaa sokkelin pintaan patolevyt ja asianmukainen routaeristys sekä uusia sadevesijärjestelmä nykymääräysten mukaisiksi. Lopuksi on muistettava noin puolen metrin levyinen sepelikaista talon ympäri. Se läpäisee pintavedet ja suojaa ulkokuorta roiskevesiltä.

Jos tontti on kovin tasainen, voi salaojien uusimisen yhteydessä kaivaa pihaa enemmänkin auki ja tehdä kaatoja ja painanteita, jotka ohjaavat vettä paremmin pois rakennuksen läheltä. Samalla voidaan tehdä lisää kallistuksia, jotta vesi saadaan valumaan sokkelista poispäin. Toimivan lopputuloksen takaamiseksi työ pitää suunnitteluttaa ja toteuttaa ammattilaisten avulla. 

– Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät ovat kasvaneet ja se vaatii entistä enemmän huolellisuutta vesien hallinnassa. Vesi ei kuulu rakennuksen alle tai lähelle ja siksi pinta- ja kattovedet pitää ohjata pois tontilta ja rakennuksen viereltä sadevesiviemäreitä pitkin.

Savimailla pohjaveden korkeudella on iso merkitys

Vaikka rakennus olisi tehty määräysten mukaisesti ja huolella, voi ympäröivä maaperä ajan saatossa myös muuttua. Siinä pohjaveden korkeudella on iso merkitys erityisesti savisilla mailla, joita meillä on valitettavan paljon. Pohjaveden pinnan laskiessa savi kuivuu ja kuivuessaan se kutistuu, jolloin maa talon alla ja ympärillä laskee samaa vauhtia.

– Rakentaminen vaikuttaa pohjaveden korkeuteen paljon. Kun rakennetaan paljon teitä, katuja ja kunnallistekniikkaa, niin onpa käynyt niinkin, että ympäristön maaperä kuivuu niin paljon, että lähistön omakotitalot alkavat vääntyä vinoon ja ovat jopa vaarassa kaatua, sanoo Jokela. 

Muitakin syitä on.

– Esimerkiksi Turussa talot painuvat siksi, että osa vanhoista taloista on perustettu puupaalujen päälle. Puupaalut kestävät aikaa hyvin niin kauan, kun ne ovat vedessä, mutta kun pohjavesi laskee ja puu kuivuu, niin se alkaa lahota ja aiheuttaa siten ongelmia talojen perustuksissa. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa routimiseen niin, että vaikka maan syvälle jäätyminen on vähentynyt, niin että maaperä jäätyy ja sulaa vuoron perään useita kertoja talven aikana rapauttaa se säälle alttiita rakenteita. 

Talon alla olevaa maa-ainesta ei voi oikein mitenkään järkevin kustannuksin vaihtaa, mutta taloa voidaan kyllä oikaista.  

– Esimerkkinä voisin kertoa kohteesta, jossa oli L-mallinen, tiilivuorattu talo, jonka toinen sakara oli vajonnut toistakymmentä senttiä. Talo oli rakennettu reunavahvistetun, kantavan betonilaatan päälle ja ilmeisesti siitä syystä tiiliverhous oli vajoamisesta huolimatta ehjä. Vajonnut sakara nostettiin pumppaamalla betonilaatan alle paisuvaa massaa ja se saatiin aika lähelle alkuperäistä, tietää Jokela kertoa. 

Perustusten alta siis pystyy nostamaan taloa. Tosin työ, siinä tarvittavat välineet ja osaaminen ovat sellaisia, että urakka on jätettävä ehdottomasti ammattilaisten tehtäväksi.

Kesämökit ovat sitten oma lukunsa. Niitä on tehty paljon betonipilariperustukselle eikä pilareita ole välttämättä kaivettu kovin syvälle. Silloin routa pääsee liikuttamaan perustuksia, jotka ovat hetken päästä vinossa kuin huolimattoman miehen hampaat.

Mökkiä voi yrittää oikaista niin, että tunkkaa sitä ylöspäin ja tukee väliaikaisesti. Silloin ainakin reunimmaisia pilareita voi yrittää oikaista ja lisätä pilarin alle routimatonta maa-ainesta ja routaeristystä ympärille, pilareita voi myös lisätä. Jos mökki on kovin vanha tai sillä ei muuten ole suurta arvoa, mutta rakennuspaikka miellyttää, saattaa olla edullisinta tuupata koko rotisko nurin ja rakentaa uusi paremmalle, oikein tehdylle perustukselle.

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Magnific