Watit unholaan

Vastikään voimaan astuneet EU-direktiivit rajoittivat pölynimurien ottotehoa ja toivat niihin kylmälaitteista ja pesukoneista tutun energiamerkinnän. Merkintä kertoo myös imurin puhdistuskykyluokan kirjaimin A–G, joten enää kuluttajan ei tarvitse arvuutella asiaa laitteen ottotehon perusteella.

Pölynimureja koskevat EU-direktiivit 665/2013 ja 666/2013 astuivat voimaan syyskuun alussa.

Direktiivi 666 rajoittaa laitteiden ottotehon 1 600 wattiin. Ottotehoa on käytetty imureiden markkinoinnissa tähän asti luomaan mielikuvaa laitteen puhdistuskyvystä. Tosiasiassa luku kuvaa suoraan laitteen moottorin tehoa ja energiankulutusta ja vain viitteellisesti puhdistuskykyä.

Tilanne on vastaavalla tavalla nurinkurinen, kuin jos autojen mainonnassa rummutettaisiin kilpaa sitä, mikä malli kuluttaa eniten bensiiniä.

– Aiemmin kuluttajien valinta pölynimuriostoksilla osui useimmiten laitteeseen, jossa on suurin ottoteho ja joka siten kuluttaa eniten energiaa, sanoo asiantuntija Päivi Suur-Uski Motiva Oy:stä.

Energiankulutus, puhdistuskyky ja poistoilmansuodatus asteikolla A–G

Direktiivi 665 tuo imureille vastaavat energiamerkinnät kuin esimerkiksi jääkaapeilla on ollut jo pitkään. Energiankulutuksen lisäksi merkintä sisältää tiedot myös imurin puhdistuskyvystä ja poistoilmansuodatuksesta. Nämä kaikki kolme asiaa on luokiteltu A–G-asteikolla, jolla A on paras.

– Nyt energiamerkki helpottaa valintaa oikeiden suoritusarvojen perusteella, ja pienemmällä energiankulutuksella päästään samaan siivoustulokseen.

Lisäksi merkistä löytyy vuotuinen energiankulutus ja laitteen äänitehotaso desibeleinä.

Pääosa ottotehosta menee hukkaan

Direktiivin rajoittama ottoteho tarkoittaa sähkötehoa, jonka imuri ottaa sähköverkosta toimiessaan. Käytön kannalta olennaisempi tieto on imuteho, joka viittaa siihen, miten voimakkaasti ilma virtaa imurin suulakkeen läpi.

Ottoteho ilmoitetaan watteina. Imutehokin on ollut tapana ilmoittaa watteina ennen juuri käyttöön otettuja energiamerkinnän puhdistuskykyluokkia. Tämä on ollut omiaan aiheuttamaan sekaannusta otto- ja imutehon välillä.

Ennen direktiiviä kuluttajamarkkinoiden tehokkaimmat imurit olivat ottoteholtaan jopa yli 2 000 wattia. Tällaisen imurin imuteho asettuu tavallisesti 400–500 watin väliin.

Tutustuminen eri valmistajien imurien teknisiin tietoihin kertoo, että imuteho asettuu pääsääntöisesti 20 prosentin tienoille ottotehosta. Loput noin 80 prosenttia menee melun ja lämmön tuottamiseen ja muihin hävikkeihin.

Tämä on karkea suuruusluokka ja poikkeuksia molempiin suuntiin on. Markkinoilla on uusia energiatehokkaita imureita, jotka muuntavat sähkötehonsa huomattavasti mainittua paremmalla hyötysuhteella imutehoksi, toisaalta myös heikommin suoriutuvia laitteita löytyy.

Pölynnosto kuvaa puhdistustehoa

Energiamerkinnän myötä watit vaihtuvat kirjaimiin. Puhdistuskykyluokkaa kuvaavaan kirjaimen taustalla on DPU-lukuun perustuva luokittelu. DPU tulee englannin kielen sanoista “dust pick up” ja tarkoittaa suoraan suomennettuna pölynnostoa.

Myyntipäällikkö Kalle Kuisma Dyson-imureita maahan tuovasta Suomen Sähkötuonti Oy:stä uskoo, että kuluttajat unohtavat watit nopeasti.

– Pääpaino siirtyy varmasti energiamerkinnän kirjaimiin. Uskon, että kuluttajia eivät kiinnosta jatkossa watit vaan se, onko kone A-luokkaa vai ei. Samoin on käynyt jääkaappien ja pesukoneiden kanssa. Kuluttajien tietoisuus lisääntyy pikkuhiljaa.

Paineessa parempia laitteita?

Autovalmistajat ovat oppineet päästövaatimusten ja polttoaineiden kallistumisen paineessa tekemään autoja, jotka liikkuvat eteenpäin yhtä vinhasti kuin vanhat autot huomattavasti vähemmillä polttoainelitroilla.

Direktiivien sopii odottaa tekevän imureille saman: laite imaisee seinästä entistä vähemmän sähköä, mutta puhdistaa vanhaan malliin.

– Laitteiden pitää olla entistä tiiviimpiä ja paremmin suunniteltuja, jotta pölyä ei karkaa mistään huoneilmaan ja puhdistuskykyluokasta saadaan hyvä. Määräykset asettavat tuotekehitykselle uusia vaatimuksia ja vievät laitteita eteenpäin, sanoo Kuisma.

Kuisman mielestä määräyksissä olisi sikäli kehittämistä, että EU ei ole huomioinut energiamerkinnöissä mitenkään pölypussien ja suodattimien aiheuttamaa ympäristövaikutusta.

Vanhat varastot saa myydä tyhjiksi

Direktiivien määräykset koskevat 1. syyskuuta 2014 ja myöhemmin EU-markkinoille tuotavia imureita. Varastoissa olevat vanhat imurit saa myydä pois sellaisenaan ilman tehorajaa tai energiamerkintää.

– Jotkut kauppiaat ovat tehneet linjauksen, että vanhanaikaisiin malleihin on turha enää panostaa. Joku taas on saattanut hamstrata erän vanhoja imureita, jos on saanut hintaetua, arvelee Kuisma.

Vaatimukset tiukentuvat edelleen syyskuussa 2017, jolloin pölynimurien enimmäisottoteho laskee entisestään, 1 600 watista 900 wattiin. Lisäksi mukaan tulee laitteiden kestävyyttä, äänitasoa ja poistoilman pölyjäämää koskevia vaatimuksia.

Samalla energiamerkintä uudistuu siten, että heikoimmat luokat E, F ja G poistuvat. Energialuokkien määrä kuitenkin säilyy ennallaan seitsemässä, sillä luokan A yläpuolelle tulevat parhaat luokat A+, A++ ja A+++.

Nyt voimaan tulleiden direktiivien vaatimukset eivät koske keskuspölynimureita, pelkästään akulla käytettäviä pölynimureita, märkä/märkä-kuivaimureita eivätkä teollisuusimureita. Vuonna 2017 energiamerkin piiriin tulevat myös hienopölyn vesisuodattimella varustetut pölynimurit.

Energiamerkintä

Pölynimurien energiamerkintä tuli käyttöön 1. syyskuuta 2014. Energiamerkkejä on kolme; yleiskäyttöön, koville lattioille ja matoille tarkoitetuille pölynimureille kullekin omansa. Merkit ovat muuten identtiset, mutta mattoimureista ei ilmoiteta kovan lattian puhdistuskykyä eikä kovan lattian imureista maton puhdistuskykyä.

Merkinnässä ilmoitetaan seuraavat asiat.

• tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki
• tavarantoimittajan mallitunniste
• energiatehokkuusluokka
• vuotuinen energiankulutus
• poistoilman pölyjäämäluokka
• äänitehotaso
• puhdistuskykyluokka matolta
• puhdistuskykyluokka kovalta lattiapinnalta
• EU-ympäristömerkki, mikäli sellainen on laitemallille myönnetty, voidaan liittää energiamerkkiin

EU-direktiivi numero 665 toi imureille samantyyppisen energiamerkinnän kuin kylmälaitteilla ja pesukoneilla on. Energialuokan lisäksi merkintä kertoo muun muassa laitteen puhdistuskykyluokan, joka perustuu DPU- eli pölynnostolukuun.  Kuva: Motiva Oy

EU-direktiivi numero 665 toi imureille samantyyppisen energiamerkinnän kuin kylmälaitteilla ja pesukoneilla on. Energialuokan lisäksi merkintä kertoo muun muassa laitteen puhdistuskykyluokan, joka perustuu DPU- eli pölynnostolukuun. Kuva: Motiva Oy