Vanha talo on monille unelmien koti, vaikka vaatisikin remonttia. Talovanhuksiin perehtyneitä osaajia on kuitenkin kysyntään nähden niukasti saatavilla. Päivölän opiston perinnerakentamisen opintokokonaisuus perustettiin opastamaan niin vanhan talon ostosta haaveilevia, kunnostusprojektia aloittavia kuin rakennusalan ammattilaisiakin.

Kun vanhan talon tunnelma vie mukanaan, ajatukset sen tarvitsemista remonteista – ja niihin uppoavasta ajasta ja rahasta – haihtuvat nopeasti. Narisevat lautalattiat, vedon tunne nurkissa tai köhivät putket ovat monille vain osa talovanhuksessa asumisen viehätystä, ei harmin aihe.

Talo on kuitenkin saatava sellaiseen kuntoon, jossa siinä asuminen on ylipäätään mahdollista ja sille riittää elinkaarta vielä tuleviinkin vuosiin. Kiinnostus vanhojen rakennusten korjausrakentamista kohtaan onkin vain kasvanut; vain osaajat puuttuvat.

Oikeiden korjausmenetelmien ja materiaalien valitseminen vaatii taitoa ja tietämystä, jotta remontti ei pahimmillaan koituisi talovanhuksen kohtaloksi. Esimerkiksi Yle uutisoi vuonna 2024, kuinka Lapissa restaurointialan asiantuntijoista oli ilmennyt jo suoranaista pulaa muun muassa ikääntymisen viedessä alalta ammattilaisia. Tilannetta oli jossain määrin onnistuttu paikkaamaan paikallisten museoiden asiantuntijoiden avulla. Saman ongelman kanssa painitaan kuitenkin myös muualla Suomessa. Mikä siis neuvoksi heille, jotka haluavat kodikseen luonteikkaan talovanhuksen?

Korjausoppia vanhasta talosta haaveileville 

Kiinnostus ja osaamistarve on havaittu oppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Pirkanmaan Valkeakoskella sijaitseva Päivölän opisto on tarjonnut tammikuusta 2026 alkaen perinnerakentamisen monimuoto-opintoja, jotka perehdyttävät perinnerakentamiseen sekä teoriassa että käytännössä. Kursseilla käsitellään niin perinnerakentamisen lähtökohtia kuin perinnerakennuskohteen korjaustarpeiden kartoitusta.

– Opintolinja sopii oikeastaan kaikille perinnetaloista ja rakennus- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Jokainen voi kurssilla toimia oman osaamisensa lähtökohdista, kertoo kuvataiteen ja arkkitehtuurin linjanjohtaja Satu Kiuru. 

– Kurssilaisissa on niitä, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan oman kohteen ja tietämystä ennen sitä ja toisaalta rakennusalan ammattilaisia, jotka haluavat laajentaa osaamistaan perinnerakennuskorjauksen puolelle. Eli ääripäät löytyvät ja kaikkea siltä väliltä.

Kiuru ryhtyi suunnittelemaan perinnerakentamisen opetusta jo vuonna 2020 silloisen kuvanveiston opettajan Jari Männistön kanssa, joka oli perinnerakentamisen asiantuntija ja tehnyt pitkään yhteistyötä museoviraston kanssa. Opintolinjan aloittaminen kuitenkin viivästyi, vaikka opintoihin olisi jo tuolloin ollut kysyntää. Noiden välivuosien aikana kiinnostus ja ymmärrys perinnerakentamisen vaatimuksista hänen mukaansa vain kasvoi entisestään. 

– Otaksun sen johtuvan lisääntyneistä sisäilmaongelmista, joihin oikeaoppinen perinnekorjausrakentaminen on paras lääke, koska se ei poista vain oiretta, vaan ongelman aiheuttajan.

Hätiköinti ei kannata vanhan talon remontissa

Kun vanhaa taloa ryhdytään remontoimaan, yleinen kompastuskivi on ryhtyä tekemään remonttia heti alussa liian mittavasti, jolloin remontoijan voimat helposti uupuvat – ja rahat loppuvat. 

– Korjataan jo toimivaa niin, ettei se toimi enää, koska perustava tietotaito puuttuu, Kiuru varoittaa. 

Hän korostaa, että ensimmäisenä tärkeintä olisi poistaa talosta ongelmien aiheuttajat, eli useimmiten veden pääsy ja sen jäänti rakenteisiin.

– Kaikkein parasta olisi ensin asua yksi vuosi rakennuksessa ja tarkastella, mitkä kohdat vaativat oikeasti korjausta.

Kiuru tarkentaa, ettei kyseessä ole suinkaan hänen oma oivalluksensa: viisaus on suoraan talotohtorina tunnetun arkkitehtuurin professori Panu Kailan kirjoittamasta oppaasta.

– Itseasiassa soitin omaa kohdetta ostaessani 2006 Panu Kailalle, joka ystävällisesti vastasi puhelimeen Japanista, hän muistelee. 

– Hän antoi tämän saman neuvon ja lisäsi, että koska rakennus on rakennettu kuvailemalleni paikalle ja säilynyt yli 100 vuotta niin todennäköisesti se tulee säilymään edelleenkin.

Onko vanha rakennus enää pelastettavissa?

Talo, joka on seissyt vuosikaudet asumattomana ja kylmillään, on pahimmillaan voinut kerryttää jo melkoiset lahovauriot. Jos esimerkiksi vesikatto ja ikkunat ovat yhä ehjät, tilanne ei ole välttämättä aivan toivoton, mutta remontti voi olla yhtä lailla mahdoton jo sen vaatimien kustannusten vuoksi. Ennen kuin vanhaa taloa ryhtyy remontoimaan, kannattaa siis kartoittaa huolella, onko remonttiin ylipäätään rahkeita. 

Hirsitalon voi korjata niin kauan aikaa, kun kurkihirsi ottaa maahan, Satu Kiuru muistelee jonkun sanoneen. 

– Itse en ehkä olisi niin innokas tai ainakaan niin varoissani. Mutta viittaan taas Unto Kailaan, että toivoa on, mikäli maaperä ja sijainti ovat hyvät eivätkä vedet jää rakenteisiin. 

Vaikka betoni- ja tiilirakentaminen eivät ole Kiurun erityisosaamista, betoni- ja tiilirakenteisissa kohteissa hän selvittäisi ennen remonttiin ryhmistä mahdolliset sädesienen aiheuttamat tuhot, etenkin jos rakennusta on jossain vaiheessa korjattu nykymenetelmillä ja -aineilla.

– Ennen vanhaan laastissa käytettiin enemmän kalkkia, ja tallit ja kellarit kalkittiin, hän kertoo. Vanhassa ratkaisussa oli paljon hyötyjä: kalkki oli maalina hengittävä ja tappoi homeen. 

– Loppujen lopuksi oikeat perinteiset materiaalit ja työtavat säästävät rahaa.

Materiaalivalinnat tärkeä osa perinnerakentamista

Oikeiden korjausmenetelmien, mutta myös materiaalien valitseminen on tärkeässä roolissa perinnekorjausrakentamisessa. Kiuru toteaa soveltuvia materiaaleja löytyvän nykyisin entistä enemmän, mutta muistuttaa vanhaa taloa remontoivia tiedostamaan niiden perusteet ja soveltuvien materiaalien koostumuksen. 

– Paljon tuotteita myydään ja markkinoidaan hengittävyyden ja eko-termien avulla, mikä ei oikeastaan perustuu muuhun kuin hyvän mainostoimiston ideointiin. Opin itsekin alan asiantuntijoilta lisää kurssia organisoidessa ja uskon, että perinnekorjaamisen ala kehittyy kaiken aikaa. 

Perinnerakentamiseen perehtyneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden opit tulevatkin usein tarpeeseen myös rakennusalan osaajille. Kiuru huomauttaa monen kevään kurssilaisista luulleen osaavansa esimerkiksi tapetoida täydellisesti. Seurattuaan ammattilaisen työskentelyä ja ohjeistuksia he olivat kuitenkin huomanneet, että omaa osaamista saattoi vieläkin parantaa.

– Onneksi opiskelijoilla on todella avoin mieli. Huomasin, että porukassa tiedonnälkä kasvaa toinen toistaan tsempatessa. Tietoa suorastaan ahmitaan, hän kertoo.

– Ja kaikkein parastahan on oikeastaan se, että kurssin jälkeen sinulla on samanhenkisiä kavereita kunnon talkooporukallinen!

Perinnerakentamisen monimuoto-opinnot

Päivölän opiston perinnerakentamiseen kurssikokonaisuuden ovat suunnitelleet ja sillä opettavat alaan erikoistuneet asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat yhteistyössä perinnerakentamiseen vaatimuksiin perehtyneiden ammattilaisten kanssa. Opintojen tavoitteena on löytää lisää ja tuoda esille toimivia, edullisia ja kestäviä keinoja korjata ja pitää yllä perinnerakennusten arvoa ja kuntoa –  asumismukavuus huomioiden.

Omakotitalot ovat Suomessa olleet perinteisesti puurakenteisia ja puuverhoiltuja. Päivölän opiston opintokokonaisuuskin keskittyy siten pääsääntöisesti puurakenteisiin asuinrakennuksiin, mutta käsittelee myös tiili-, rappaus- ja kivirakenteita.

Opinnoissa käydään läpi muun muassa:

• perinnerakentamisen lähtökohdat teoriassa

• perinnerakennuskohteen korjaustarpeiden kartoitus

• tulisijat, ilmanvaihto, huolto ja korjaus

• hirsitalon kengitys eli hirren vaihto

• ikkunoiden ja ovien kunnostus

• sisätilojen pinnat, pinkopahvitus, tapetit ja maalaus

• verhoilu

• kulttuurihistoriallisesti arvokkaan pihapiirin
  merkitys osana korjaussuunnittelua

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Magnific