Kaunis ja viihtyisä piha, jossa asukkaat viettävät mielellään aikaa, ei tapahdu itsestään. Ennen kuin pihaa ryhdytään mylläämään mieleiseksi, kannattaa kuitenkin istua alas ja suunnitella rauhassa se, mitä pihalle halutaan toteuttaa – ja miten. 

Pihasuunnittelija Minna Toivanen on huomannut erään asian korostuvan omakotiasujien tämän hetkisissä pihahaaveissa: toiveen omasta tilasta ja näkösuojasta. 

– Miten saadaan omaa tilaa sen tuntuiseksi, että se on vain meidän käytössä ja piilossa naapureiden katseilta, hän kuvailee. 

Toivanen arvioi toiveen juontuvan asumisen tonttineliöiden jatkuvasta tiivistymisestä ja pienenemisestä. Pihasuunnittelussa pohditaankin usein niin oleskelukohtien rajaamista kuin erilaisia näkymäsuuntiakin. Näkösuojien taakse halutaan koko perheelle sopivaa yhteistä tekemistä ja oleskelua. Vaikka energiakustannusten nousu verotti hetkellisesti uima-altaiden suosiota, niillekin on hänen mukaansa jälleen kysyntää.

– Hyvin pitkälle rentoutumiseen liittyvää tekemistä ja ruuanlaittoa yhdessä, ja siihen oleskelutiloja ja kesäkeittiötä. 

Kaikista halutuista toiminnoista huolimatta toinen yleinen toive on se, että piha olisi kohtuullisen helppohoitoinen. Tämä näkyy Toivasen mukaan niin materiaali- kuin kasvillisuusvalinnoissakin, joiden avulla pihasta saadaan hieman helpompi hoidettava. 

Lähtötilanne selväksi ennen pihasuunnittelua

Ennen pihasuunnittelun aloittamista pihalla kartoitetaan vallitsevat olosuhteet: ilmansuunnat, miten pihalle tulee auringonvaloa päivän mittaan, varjopaikkoja ja sitä, millainen maaperä tontilla on. Koska tontille on yleensä tehty maaperätutkimus jo talon rakentamista varten, sitä joudutaan harvoin tekemään erikseen pihasuunnitelmaa varten. 

– Sen lisäksi on tärkeää, että jos tontilla on vähänkään pinnanmuotoja, pitäisi tontin korkeuserot saada kartoitettua, Toivanen huomauttaa. 

Varsinkin saneerauskohteissa hän kehottaa myös varmistamaan sen, missä tontin rajat kulkevat. Niistä on yllättävän usein epätietoisuutta jopa tontin omistajalla.

– Kaivot, sähkö- ja putkilinjat pitäisi saada selville erityisesti vanhoilla pihoilla. Ne vaikuttavat pihasuunnitteluun ja toteutusvaiheeseen, ettei rikota mitään kun pihaa toteutetaan. 

Muuttuneen ilmaston myötä pihalla on Toivasen mukaan mietittävä myös vallitsevia tuulensuuntia: onko pihalla kenties kohtia, joihin voisi muodostua ikäviä tuulitunneleita, jossa eivät viihdy ihmiset eikä kasvit? Toinen huomioitava asia on hulevesien ohjaaminen pihalla. 

– Kovien tulvasadepäivien varalta täytyy jo etukäteen varautua siihen, että mihin se vesi menee jos ei johonkin sadevesijärjestelmään, valuuko pitkin pihaa? 

Pihasuunnittelu käyntiin ennen kevättä 

Toivanen korostaa tarkan pihasuunnitelman olevan olennainen jo pihasaneerauksen kilpailutusvaiheessa; jos tarjouspyyntö tehdään keskeneräisillä suunnitelmilla, ei saada keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Pihasuunnittelun konkreettista suunnittelutyötä voi tehdä ympäri vuoden, joten sille ei ole olemassa mitään varsinaisesti huonoa tai hyvää ajankohtaa. Ainoa haaste Toivasen mukaan on huhtikuu ruuhkineen – haluaahan valtaosa pihasuunnitelmansa juuri tuolloin.

– Jos silloin vasta herää, on jo myöhässä kyseisen kesän osalta. Pitäisi olla aina vähintään olla puoli vuotta etuajassa siihen omaan tarpeeseen nähden. 

Nykyisin monien toiveissa on kattava pihasuunnitelma ja pihan rakennuttaminen viherrakentajilla. Puoli vuotta on Toivasen mukaan siihen yleinen aikajänne, eikä vuosikaan ole liioiteltua. Tavanomainen, noin 1000 neliömetrin asemakaava-alueella oleva tontti, joka on lähestulkoon tasamaalla, on suoraviivainen pihasuunnittelun osalta. Toisinaan tontilla voi olla kuitenkin erityisiä luontoarvoja, jotka pitää säästää tai ainakin huomioida suunnittelussa. 

– Jos haluaa, että ensi syksynä olisi pihassa viherrakentaja paikalla, ottaisin sen jo tänä syksynä suunnitteluun. Ehditään ennen talven lumia käydä ja aloittaa suunnittelu, tai sitten heti kun lumet sulavat.

Oikealla työjärjestyksellä välttää virheet

Pihaa perustettaessa tai uudistettaessa voi usein tapahtua kömmähdyksiä, jotka tajutaan virheiksi vasta parin vuoden päästä: istutukset eivät menesty, pihan toiminnot osoittautuvat kenties hankalasti sijoitetuiksi tai sadevedet lammikoituvat pihalle. Millä keinoin moiset virheet voitaisiin välttää?

– Aina sanon tähän, että pohjarakentaminen. Se on kaikkein tärkein. Ja että olisi edes jonkin näköinen suunnitelma, Toivanen toteaa. Vaikka apuna ei käytettäisi ammattilaista, hän kehottaa laatimaan edes jonkinlaisen suunnitelman pihan toiminnoista ja niiden sijoittelusta, ennen kuin pihaa ryhdytään tekemään.

– Keväällä, kun kaikki paikat tulvivat ihania taimimainoksia, moni saattaa lähteä heti istuttamaan.

Istuttaminen on kuitenkin ammattilaisen näkökulmasta viimeinen asia, mitä tehdään.

Juuri kasvivalinnat ja istutukset saavat toki pihan heräämään eloon. Toivanen mainitsee istuttamisen nykytrendejä olevan esimerkiksi niittymäiset ratkaisut, joissa pihaa jätetään luonnontilaisen näköiseksi, ja että pihalta voisi poimia jonkin verran hyötykasveja tai vaikkapa kukkia maljakkoon. 

Ennen istutustöitä pihan pohjatöiden on oltava kuitenkin kunnossa hulevesien ohjausta ja tukimuureja myöten.

Toimintojen sijainti sanelee pihan toimivuuden 

Suunnitelmallisuus auttaa ennen kaikkea pihan toimintojen sijoittamisessa. Esimerkiksi hyötypuutarha kannattaa Toivasen mukaan sijoittaa pihalla kohtaan, jossa päivänvaloa on runsaasti saatavilla ja jossa pohjamaa on luonnostaan multavin ja vettä läpäisevä, jotta kasvit viihtyisivät.

– Sitä ei kannata perustaa saveen tai sellaiseen osaan tonttia, jossa vesi makaa jo valmiiksi. 

Toisena esimerkkinä hän ottaa esille lasten leikkialueet, jotka aiemmin sijoitettiin tyypillisesti pihan perukoille, piiloon katseilta. Nykyisin leikkipaikat halutaan sitä vastoin lähelle aikuisten oleskelualuetta, jotta perhe voi viettää aikaa yhdessä ja lapsia voidaan samalla pitää silmällä. 

– Suosittelen hankkimaan kunnollisia leikkivälineitä. Niille kaikille on määritelty turva-alueet, jotka olisi myös hyvä saada toteutumaan pihalla.

Pihan toimivuuden edistämiseksi Toivanen kehottaa lisäksi miettimään, millaista valaistusta sinne halutaan, mutta myös sitä, mihin lumet kolataan ja missä talvisin säilytetään toiminnalliset tavarat, työkalut ja pihakalusteet.

– Tylsätkin asiat täytyy huomioida, jotta piha pysyy siistinä ympäri vuoden. Näin tavaroita ei ala kertymään hallitsemattomasti ympäri pihaa. 

Järki päässä pihahaaveiden kanssa 

Palju on edelleen tyypillinen pihatoive, ja halutaan usein upottaa pihalla terassiin tai muuhun rakenteeseen. Ennen kuin terassin kansi rakennetaan valmiiksi, Toivanen muistuttaa kaivamaan paljulle paikan ja tekemään sille kantavan pohjan, olipa se sitten betonivalu tai jokin muu.

Moni haaveilee pihalleen myös kesäkeittiötä tai grilliä. Toivanen korostaa niiden paloturvallisuuden merkitystä ja neuvoo ottamaan selvää tarvituista suojaetäisyyksistä – eihän kukaan halua talonsa palavan makkaranpaiston vuoksi. Esimerkiksi hiiligrillit ja puilla lämmitettävät pizzauunit lasketaan siltä osin avotuleksi.

– Jos on kaasugrilli, siihenkin voi tulla rasvapalo, ja jos se on lähellä rakennelmia, ne syttyvät helposti. 

Pergoloihin toteutetaan usein sateensuojaa valokatteella, joka on Toivasen mukaan sinänsä kelpo materiaali, mutta paloarkana huono yhdistelmä avotulen kanssa. Hän muistuttaa myös suosittujen ulkotulien paloturvallisuuden tärkeydestä: 

– Niiden ympärillä pitäisi olla palamatonta materiaalia, kivetty alue tai sora-alue. Ne eivät ole mikään puuterassille sopiva juttu, vaikka ovatkin aivan liikuteltavia.

Huomioi pihasuunnittelussa myös naapuri

Vaikka uusi rakentamislaki sallii alle 30-neliöisen pihavaraston rakentamisen ilman erillisiä lupia, niitä ei voi täräyttää pihalla ihan mihin kohtaan tahansa, muistuttaa Toivanen. Kunnan rakentamismääräyskokoelmassa on määritelty rajoituksia esimerkiksi piharakennusten sijoittamiseen. Uudet piharakennukset, kuten puutarhavajat tai pergolat, tulee sijoittaa vähintään neljän metrin päähän naapuritontin rajasta.

– Mikäli juuri sillä kohtaa rajaa on joku naapurin rakennus, etäisyyden pitäisi olla kahdeksan metriä jo ihan paloturvallisuuden takia. 

Omaa pihaa myllätessä kannattaa huomioida muutenkin myös naapurinsa. Esimerkiksi tontin korkeusasemaa ei saa muuttaa omin päin tontin rajoilta, mikäli hulevedet sen myötä valuisivat naapurin tontille.

Toisena esimerkkinä Toivanen mainitsee raja-aidat, joiden aiheuttamissa riidoissa voidaan päätyä joskus erikoisiinkin ratkaisuihin. Jos aidasta ei ole sovittu yhdessä naapurin kanssa, se pitää rakentaa niin, että se voidaan huoltaa täysin oman tontin alueella – ei naapurin pihalta käsin. 

– Jos naapuri ei halua aitaa ja itse haluaa, se pitää perustaa omalle puolelle. Joskus on jopa sellaisia tilanteita, että halutaan rakentaa lauta-aita, vaikka naapuri on tehnyt jo pensasaidan omalle puolelleen. Silloin voi tulla kaksi vierekkäistä aitaa. 

Toivanen kertoo, että toisinaan on päädytty jopa tilanteisiin, jossa naapurit ovat istuttaneet vierekkäin kaksi tuija-aitaa, kumpikin omansa. Hän suosittelee tekemään ennemmin kirjallisen sopimuksen yhteisestä tuija-aidasta, jota molemmat hoitaisivat omalta puoleltaan.

Naapurisopu on hyvä pitää mielessä myös silloin, kun pihalle halutaan istuttaa suuriksi kasvavia puita. Puun juuristo ja latvusto leviävät kasvaessaan helposti naapurin puolelle. 

– Isoja puita ei suositella istutettavan viittä metriä lähemmäs rakennuksesta. Pienempiä koristepuita voi istuttaa kolmenkin metrin päähän, Toivanen opastaa. Vaikka valvova viranomainen joskus jopa edellyttää puiden istuttamista, kun kaikki rajoitukset otetaan huomioon, pienemmillä tonteilla ei ole välttämättä enää paikkaa, mihin puuta voisi istuttaa. 

– Sitten on esimerkiksi jotain pilarimallisia pylväshaapoja, pihlajia tai tammia, jotka kasvavat kapeina ja korkeina. Ne eivät vie ilmatilaa, mutta nekin on istutettava niin kauas, etteivät niiden juuret valtaa tilaa naapurin pihalta.



Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Magnific