Iso osa Suomessa myytävistä mönkijöistä tulee jonkinasteiseen hyötykäyttöön, joskin tieliikenteeseen hyväksyttyjen traktorimönkijöiden suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. 

Mönkijää voi käyttää monipuolisesti ja tehokkaasti hyvinkin erilaisissa maastossa tehtävissä töissä. Se on omiaan esimerkiksi metsänhoidossa, virkistysalueiden hoidossa, vapaa-ajan palveluissa ja vaikkapa erilaisissa viranomaistehtävissä. Mönkijä sopii mainiosti myös vapaa-ajan virkistyskäyttöön. 

Yksityisessä käytössä mönkijää käytetään yleisimmin lumen auraamisessa, kaikenlaisen tavaran ja vaikka riistan kuljettamisessa sekä huoltotöissä. Ammattikäytössä mönkijöitä on kaikkialla, missä on liikuttava vaikeakulkuisessa maastossa: puolustusvoimilla, poliisilla, palo- ja pelastuslaitoksilla, sähköyhtiöillä – lista on loputon. 

Mönkijään on saatavana myös rutkasti erilaisia lisävarusteita. Yleisimpiä ovat lumiaura, erilaiset peräkärryt, kuljetuslaatikot ja telasarjat syvässä lumessa liikkumista varten. 

Liikennevakuutus on pakollinen

Liikennevakuutus on kaikilla – siis myös maastomönkijöillä – pakollinen. Lapsille tarkoitettuihin mönkijöihin pitää myös ottaa liikennevakuutus, jos nopeus on yli 25 km/h. Alle 15-vuotias voi ajaa mönkijällä ainoastaan suljetulla alueella, joka voi olla esimerkiksi aidattu kotipiha. 

Mönkijät jaetaan kahteen pääluokkaan, maasto- ja tieliikennemönkijöihin. Maastoajoneuvoksi rekisteröity mönkijä on nimensä mukaisesti tarkoitettu vain maastossa liikkumiseen eikä sillä saa ajaa tiellä kuin poikkeustapauksissa, jotka on määritelty tieliikennelaissa. Maastossa liikkumiseen pitää olla viranomaiskäyttöä lukuunottamatta maanomistajan tai -haltijan lupa. 

Ennen mönkijän ostamista on hyvä selvittää perusasiat eli missä mönkijällä saa ajaa, kuka sitä saa ajaa ja millainen ajokortti vaaditaan. Vastauksia löytyy esimerkiksi Liikenneturvan nettisivuilta.

Kannattaa myös miettiä, minkälaiseen käyttöön mönkijä on tarkoitus hankkia, sillä ajoneuvoluokan muuttaminen myöhemmin on hankalaa. Rekisteröintitodistuksesta voi varmistaa mihin ajoneuvoluokkaan mönkijä kuuluu.

Lumiaura, tukkikärry vai kuljetuslaatikko?

Usein mönkijään halutaan kytkeä peräkärry, jolla kuljetetaan erilaista tavaraa, kuten puita metsästä tai vaikka kaadettua riistaa. Peräkärryn pitää olla mönkijään tarkoitettu ja siinä pitää olla valot. Yhdistelmää koskevat määräykset vaihtelevat mönkijästä riippuen, joten kytkemisessä mönkijän käyttäjältä vaaditaan usein hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Painorajat kuljetuksiin selviävät perävaunun ja perävaunua vetävän ajoneuvon rekisteröintitodistuksista.

Raskaaseen käyttöön tarkoitetussa mönkijässä neliveto ja paljon voimaa ovat varsin tarpeellisia ominaisuuksia. Jos siis aikoo kiskoa tukkikuormia metsästä, on se otettava huomioon jo mönkijää ja kärryä ostettaessa. Lisäksi talvella lumiketjut helpottavat liikkumista.

Mönkijä on haasteellinen ajettava

Koska joidenkin mönkijöiden ajamiseen ei vaadita erillisiä teoria- tai ajotunteja tai ajokokeen suorittamista, on tärkeää, että tuleva kuski käyttää tarpeeksi aikaa ja opettelee perusteellisesti mönkijän käytön ja maastossa liikkumisen periaatteet.

Kaikki mönkijät on alun perin suunniteltu pääasiassa maastokäyttöön, ja se vaikuttaa paljon niiden ajo-ominaisuuksiin niin maastossa kuin tieliikenteessäkin. 

Mönkijä on hyvin kapea ja korkea ajoväline ja siksi sitä ajettaessa pitää olla aktiivinen ja käyttää omaa painoa ajokin vakauttamiseen. Esimerkiksi jarrua painaessa eturenkaat saattavat lukkiutua, jolloin perä nousee herkästi ylös. Silloin perä pysyy maassa siirtämällä omaa painoa taakse. 

Toistaalta taas ylämäessä eturenkaiden pito ei välttämättä riitä, ellei kuljettaja nojaa reilusti eteenpäin. 

Liian kovassa nopeudessa mönkijä saattaa kaatua herkästi. Erityisesti mutkat voivat olla mönkijälle haastavia sen rakenteen vuoksi. Siksi tiukkojen käännösten tekemistä kannattaa välttää ja pitää vauhti tasaisena. Kun oppii siirtämään omaa painoa oikein, muodostuu kyyti turvallisemmaksi. Käännökset vaativat painonsiirtoa kuljettajan lisäksi myös kyydissä olevalta matkustajalta.

Hanki kunnolliset suojavarusteet

Asiallisesti ajaminen lisää turvallisuutta, mutta se ei yksin riitä. Tärkein suojavaruste niin kuskille kuin matkustajallekin on laadukas kypärä. Se suojaa päätä ja saattaa jopa pelastaa hengen vakavissa onnettomuuksissa. 

Kypärän pitää olla sopivankokoinen, joten on tärkeää käyttää sen hankkimiseen aikaa ja sovittaa useita eri malleja. Oikean koon lisäksi kypärän hihna on kiinnitettävä kunnolla. Silmiä suojaavat joko visiiri tai ajolasit.

Lisäturvaa antavat selkäsuoja, ajosaappaat, ajokengät ja hanskat sekä säältä ja tuulelta suojaava, värikäs ajoasu. Ne on syytä hankkia heti mönkijän oston yhteydessä ja totutella käyttämään niitä harjoitteluvaiheesta alkaen. 

Ja lopuksi: on itsestään selvää, että mönkijän puikkoihin hypätään vain selvin päin – vaikka ajettaisiinkin vain omassa pihassa tai metsässä.

Lähde: liikenneturva.fi, Teknisen kaupan ja Palveluiden yhdistyksen Maastoajoneuvojaosto, monkkarit.com 

Mönkijän riskit

• Mönkijän kaatumisherkkyys 

• Renkaissa käytetään liian alhaisia ilmanpaineita ja renkaat ovat sopimattomat maantieajoon

• Nopeus tilanteeseen ja olosuhteisiin nähden on liian suuri

• Kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alainen

• Kuljettaja ei käytä suojakypärää

• Kuljettajalla on piittaamaton asenne liikennesääntöjä kohtaan

• Kuljettaja on kokematon

Lähde: Liikenneturva

Viisi vinkkiä turvalliseen ajoon mönkijällä

• Opettele mönkijän ajo-ominaisuudet rauhallisissa olosuhteissa.

• Käytä aina kypärää.

• Vain raittiina mönkijän sarviin.

• Huomioi muut liikkujat.

• Noudata liikenteen sääntöjä niin maastossa kuin tielläkin.

Lähde: Liikenneturva

Lumilingon kuljettaja nauttii talvesta enemmän

Lumen kolaaminen käsipelillä on toki hyvää hyötyliikuntaa, mutta kun sitä tekee päivästä ja viikosta toiseen, niin ei taivaalta tupruavasta lumesta ja sen suomasta liikunnan ilosta oikein  jaksa innostua. Silloin on aika harkita lumilingon hankkimista. 

Ennen kuin ryntää kauppaan, kannattaa tarkkaan miettiä, millaiseen tarpeeseen on lumilinkoa hankkimassa. Suurin, kaunein ja kallein ei aina ole se paras ratkaisu. 

Oma tarve ratkaisee. On siis mietittävä, paljonko puhdistettavaa aluetta on, paljonko lunta keskivertotalvessa kertyy ja millainen on puhdistettavan alueen pohja. 

Pienimmät ja edullisimmat lingot ovat vähän kuin lumikolan korvikkeita – olkoonkin, että kevyempiä käyttää. Niissä työleveys on nelisenkymmentä senttiä ja käyttövoima useimmiten sähkö. Pienimmissä ei yleensä ole vetäviä pyöriä, vaan ne liikkuvat syöttökierukan voimalla. Teho riittää päällystetyn pihapolun ja pikkuisen piha-alueen puhtaana pitämiseen. Kone pystyy parhaimmillaan käsittelemään parinkymmenen sentin paksuista lumikerrosta, jos se ei ole kovin tiukkaan pakkautunut tai märkää. Lumen laite heittää noin 6-8 metrin päähän. 

Jos putsattavaa on enemmän tai lunta tulee kauden aikana roimasti, on hyvä valita vähän järeämpi kone. Sellaisessa on pääsääntöisesti vetävät pyörät, jolloin käyttö on kevyempää. Keskikokoisissa lumilingoissa työleveys on yleensä 60-70 senttiä, ne ovat tavallisesti polttomoottorikoneita ja heittävät lumen 10-12 metrin päähän.  Keskikokoinen linko riittää tavallisen omakotitalon tai mökin pihan kunnossapitoon. 

Yksi- vai kaksivaiheinen, pyörät vai telat?

Pienimmät lingot ovat yleensä yksivaiheisia. Se tarkoittaa sitä, että laite kerää lumen ja heittää sen pois yhdellä kertaa käsittelemättä lunta millään tavalla. Kaksivaiheisessa lingossa on syöttöruuvin lisäksi puhallinpyörä. Lumi kulkee laitteen läpi kahdessa vaiheessa: syöttökierukka ahmii lumen linkoon ja jauhaa sen pienemmäksi, minkä jälkeen puhallinpyörä puhaltaa sen ulos. 

Tehokkaissa koneissa on teräksinen, hammastettu syöttöruuvi. Se ahmii kovaakin lunta pientä tehokkaammin ja hammastettu ruuvi on tehokkaampi kuin hampaaton. Mitä enemmän tehoa ja mitä suurempi työleveys ja -korkeus lingossa on, sitä vahvempaan hankeen sen kanssa voi rynnistää.  

Silläkin on väliä, kulkeeko laite pyörillä vai teloilla. Pyörällistä linkoa on yleensä helpompi kääntää ja tasauspyörästö lisää ohjattavuutta. Pyörien pitoa voi parantaa lumiketjuilla. 

Tasaisella alustalla ei ole suurtakaan eroa sillä, kummat alla on, mutta jos puhdistettavana on epätasainen ja mäkinen alue, telat vetävät pyöriä varmemmin. Telat myös pitävät sohjoisessa lumessa paremmin. Teloilla varustetut lingot ovat yleensä pyörällisiä kalliimpia.

Kallimmissa laitteissa on usein enemmän lisätoimintoja, kuten vaikkapa työvalaisin, sähkökäynnistys, lämmitetyt kahvat ja lumivallin murtaja. Lumilinkojen koko ja paino vaihtelevat – keskikokoiset painavat 60-150 kiloa. Laitteen koko ja paino on huomionarvoinen seikka silloin, kun ajateltu säilytystila on ahdas tai edellyttää koneen nostelua. 

Myös hinnat vaihtelevat. Minipihan tai terassin putsaukseen riittävän pikkulingon saattaa saada 250 – 300 eurolla. Tehokkaiden keskikokoisten linkojen hinnat liikkuvat parin tonnin paikkeilla. Tunnetun valmistajan linko on ehkä vähän kalliimpi, mutta aina turvallinen valinta, sillä niiden huolto ja varaosien saanti on yleensä järjestetty hyvin. 

Lähteet: yhteishyvä.fi, rakennusmaailma.fi

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Freepik