Suomen julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat myllerryksessä samalla kun väestö ikääntyy, ylipainon määrä on nousussa ja henkinen kuormitus kasvaa. Muutospaineissa myös yksityisten terveyspalveluiden rooli suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on menossa uusiksi.

On hyvin tunnettu tosiasia, että uudenvuodenlupauksilla on tapana saada kuntosalit täyttymään alkuvuodesta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vaikuttavat kiinnostavan suomalaisia kuitenkin jo muiltakin osin – ja hyvä niin. Esimerkiksi vuonna 2024 julkaistut ruokasuositukset näkyivät lihajalosteiden ja leikkeleiden myynnissä, jonka marraskuussa kerrottiin kääntyneen viime vuoden aikana laskuun.

Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalvelumme ovat kuitenkin myllerryksessä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkaisi syksyllä vuoteen 2040 ulottuvan sote-visionsa, jossa tuotiin esille sote-palveluiden ydinongelmia. Visiossa todettiin muun muassa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden olevan nykyisellään riittämätön, ja monikanavaisen sote-järjestelmän vaikea ohjata. 

Tilanteeseen tavoiteltiin korjausliikettä perustamalla hyvinvointialueet, joihin on kuitenkin kohdistunut viime vuosina suuria säästöpaineita. Vaikka sote-uudistus koski varsinaisesti vain julkisia palveluita, se on vaikuttanut myös alan yksityisiin toimijoihin. Toimiala on yleisesti suurten muutosten äärellä, toteaa terveyspalvelujohtaja, asiantuntijalääkäri Emma Kajander Hyvinvointiala Hali ry:stä, 

– Kaikki, mikä tapahtuu julkisissa sotepalveluissa, oli se sitten hyvää tai huonoa, heijastuu yksityisiin palveluihin ja niiden kysyntään.

Yksityinen sektori tuottaa osan julkisista palveluista 

Hyvinvointiala Hali ry edustaa sosiaali- ja terveysalan yrityksiä, yhdistyksiä ja järjestöjä, jäseninään noin 1500 alan toimijaa. Emma Kajander kertoo jäsenkunnan sisältävän niin suurimpia sotealan yrityksiä kuin esimerkiksi pieniä hoiva-alan palveluntuottajiakin. 

– Jäsenemme tuottavat aika paljon myös julkisia palveluita. Hoivapalveluja ostetaan vaikka näiltä yksityisiltä palveluntuottajilta.

Sosiaali- ja terveysministeriön sote-visio nostikin esille myös niin sanotun monituottajuuden roolin palveluiden saatavuudessa. Kajander toteaa, että monituottajuutta tarvitaan, jotta hyvinvointialueiden vastuulla olevat palvelut voidaan ylipäätään järjestää. 

– Niitä voivat tuottaa sekä hyvinvointialueet itse, mutta myös yksityiset yritykset, järjestöt ja itsenäiset ammatinharjoittajat.

Hyvinvointialueet ovat kuitenkin ryhtyneet säästämään myös ostopalveluista, mikä voi pahimmillaan ennen pitkää heikentää palvelujen saatavuutta. Yhtenä ratkaisuna rajallisiin sote-resursseihin Kajander esittää valinnanvapausmallia, jossa soten rahavirrat seuraisivat asiakasta tämän haluaman palveluntuottajan pariin. Näin voitaisiin kenties saada myös uusia pieniä palveluntuottajia niille paikkakunnille, joissa hyvinvointialueet ovat lakkauttaneet terveyskeskuksen. 

– Ei tarvitsisi aina olla isoa sotekeskusta kaikkine palveluineen, vaan aika monelle voisi riittää peruspalveluna, että olisi lääkäri–hoitaja -pari.

Työvoiman saatavuudessa odotettavissa haasteita 

Hyvinvointialueiden viimeaikaiset säästökuurit ja henkilöstövähennykset ovat Kajanderin mukaan johtaneet vähän yllättäenkin siihen, että tällä hetkellä työvoimaa on sote-sektorilla yhtäkkiä poikkeuksellisen hyvin saatavilla. 

– Nyt juuri sattuu olemaan tällainen suvantovaihe. Hyvinvointialueet ovat säästäneet myös siinä, että on ollut ennätyksellisen paljon yt-neuvotteluja ja vähennetty työntekijöitä.

Vaikka sotealan työvoiman saanti on tällä hetkellä hyvä, tilanne todennäköisesti muuttuu lähitulevaisuudessa. Kajander arvioi alan ammattilaisista tulevan suuri pula jo ennen 2030-lukua. 

– Se johtuu siitä, että väestö vanhenee niin paljon, että palvelun- ja hoivantarve kasvaa ja hoidontarve kasvaa. Pienemmät ikäluokat eivät voi olla sellaisia, että kaikki niissä kouluttautuvat sote-alalle. 

Vaikka tekoälystä ja teknologian kehityksestä odotetaan helpotusta tilanteeseen, työvoiman riittävyys tuleekin hänen mukaansa olemaan lähivuosikymmeninä yksi alan suurimpia haasteita. 

Kelan valinnanvapauskokeilu on koettu toimivaksi 

Kela aloitti syyskuussa 2025 valinnanvapauskokeilun, jonka puitteissa 65 vuotta täyttäneet voivat käydä yksityisellä yleislääkärillä julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun hinnalla. Kokeilun sisältämien käyntien määrä kuten niihin sisällytetyt tutkimukset ovat kuitenkin rajallisia. 

Haastattelun hetkellä marraskuussa kokeilua oli takana runsas pari kuukautta. Emma Kajander toteaa kokeilun käynnistyneen hyvin. 

– Arviomme mukaan ensimmäisen parin kuukauden aikana sen piirissä on luultavasti tehty suunnilleen 20 000 käyntiä. 

Heidän tietonsa pohjautuvat kuitenkin osin Hali ry:n jäseniltä kerättyyn tietoon. Kajander huomauttaa Kelan tilastojen perustuvan korvausten maksuhetkeen eikä asiakaskäynnin ajankohtaan, joten ne laahaavat hieman jäljessä. Jäsenet ovat keränneet myös palautetta asiakkailtaan. 

– Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että hoitoon on päässyt nopeasti ja että he ovat itse saaneet määritellä hoidon tarpeen, 

Kajanderin näkemyksen mukaan myös palveluntuottajat ovat olleet kokeiluun tyytyväisiä. Etenkin järkevän kattohinnan määrittely eri tutkimustoimenpiteille on vaatinut tarkkaa harkintaa. Hän pitää sitä kuitenkin onnistuneena. 

–  Tähän on lähtenyt mukaan hyvin satoja palveluntuottajia ympäri Suomen – mutta ei mitenkään yltiöpäisen innostuneena, mikä viittaisi siihen että korvaustaso olisi liian korkea. 

Valinnanvapauskokeilu antaa tilaa myös päivityksille

Kajander kehuu valinnanvapauskokeilun suunnittelua onnistuneeksi. Joustavana sitä voidaan tarvittaessa päivittää, mikäli muutostarpeita ilmenee, ja uusien palveluntuottajien on helppoa liittyä siihen mukaan myöhemminkin. Hän uskookin uusienkin toimijoiden innostuvan nähdessään miten esimerkiksi suuremmat ovat onnistuneet. 

– Ja voi jopa muodostua ihan uusiakin yrityksiä, jotka ovat huomanneet, että tässä voi olla heille mahdollisuus toimia markkinoilla. 

Kajander kertoo pohtineensa aluksi, oliko kokeiluun sisällytetty tutkimusvalikoima liian suppea laboratoriokokeiden ja erityisesti röntgentutkimuksen suhteen. Sillä on kuitenkin pärjätty hänen mukaansa yllättävän hyvin. 

– Uskon, että kun kokeilussa mennään vähän pidemmälle, pitää kuitenkin keskustella olisiko siihen järkevää sisällyttää enemmän kuin kolmea käyntiä vuodessa. 

Vaikka vain harva tarvitsee niin paljon palveluita, hoidon jatkuvuuden vuoksi hänen mielestään olisi arvokasta, että asiakkaat voisivat jatkaa hoitoaan samassa paikassa. Nyt asiakas voi käydä kolme ensimmäistä kertaa yksityisellä, mutta joutuu sen jälkeen jatkamaan hoitoaan julkisella puolella. 

Terveyspalveluiden trendinä digitaalinen seuranta

Kajander toteaa monien olevan hyvin kiinnostuneita hoitamaan terveyttään ja ennaltaehkäisemään vaivoja. Vastaanotoilla on huomattu entistä useampien asiakkaiden harrastama terveyden ja kunnon optimointi ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen terveyden seurannassa. 

– Ja he myös käyttävät erilaisia apuvälineitä siihen; älykelloja, unen monitorointia ja aktiivisuuden monitorointia, tämän tyyppistä. Kyllä ne tulevat esille esimerkiksi siellä lääkärin vastaanotolla ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. 

Yksityisten terveyspalveluiden pääpaino on Kajanderin mukaan edelleen perinteisessä terveydenhuollossa. Asiakkaat kuitenkin hakeutuvat nykyisin terveyspalvelujen pariin ollessaan huolissaan esimerkiksi muuttuneesta pulssiprofiilistaan tai heikentyneestä unenlaadusta. 

– Ja sitten ollaan hyvin kiinnostuneita siitä miten pitäisi syödä, ja mittauttamaan erilaisia pitoisuuksia veressä.

Samalla väestön ikääntyminen, suomalaisten kasvanut ylipaino ja yleistynyt liikkumattomuus ovat olleet jo pitkään terveysalan haasteina. Kajander mainitsee yhtenä riskitekijänä myös istumatyön. Asia ei kuitenkaan ratkea tuijottamalla sitä, miten paljon viikkoonsa saa mahdutettua suunniteltua liikunnanharrastamista. Sen sijaan hän kehottaisi ihmisiä panostamaan aktiiviseen arkeen. 

– Kaikki sellainen kävely, tekeminen ja puuhastelu on äärimmäisen hyvä. Ja mitä enemmän on ikää, sitä tärkeämpää on, että pysyy myös liikkeellä. 

Huomiota hammasterveyteen 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tiedotti vuoden 2024 lopulla hampaiden eroosion olevan hyvin yleistä aikuisilla. Terve Suomi -väestötutkimuksessa oli havaittu, että vähäistä eroosiota hampaissa esiintyy jopa 71 prosentilla suomalaisista ja vähintään kohtalaista eroosiota 17 prosentilla. 

Eroosiolla tarkoitetaan hampaan kiilteen liukenemista ja hampaiden syöpymistä. THL:n mukaan erityisesti happamat juomat, kuten energia- ja urheilujuomat pehmentävät ja liuottavat hammaskiillettä ja aiheuttavat eroosiota. 

Hampaiden reikiintyminen eli karies on puolestaan yleisin suun sairauksista ja aiheutuu bakteereista. Hampaiden reikiintymistä voi ehkäistä itse muutamalla arkisella, mutta tehokkaalla keinolla: 

1. Pese hampaat fluorihammastahnalla aamuin ja illoin. Pese hampaita vähintään kahden minuutin ajan ja käy jokaisen hampaan kaikki pinnat läpi hammasharjalla. Valitse hammasharjaksi mahdollisimman pehmeäpäinen harja, jotta ikenet eivät vaurioidu ja vetäydy. Sähköhammasharja on tavallista hammasharjaa tehokkaampi puhdistaja.

2. Puhdista hammasvälit päivittäin ennen hampaiden harjausta, jotta ruoantähteet poistuvat hammasväleistä. Hammaslankaa tai hammasväliharjaa käyttämällä hammastahnan fluori pääsee vaikuttamaan hammasväleissä, mikä ehkäisee reikien muodostumista.

3. Odota ruokailun jälkeen vähintään puoli tuntia ennen hampaiden harjausta. Jokainen ruokailu aiheuttaa suuhun happohyökkäyksen, jonka aikana hampaat ovat hauraammat. Hampaat kannattaa siis pestä aamuisin ennen aamupalaa tai odottaa vähintään 30 minuuttia aamupalan jälkeen ennen harjausta. 

4. Ruokailu aiheuttaman happohyökkäyksen vuoksi kannattaa myös pitää ateriarytmi tasaisena ja syödä päivän aikana korkeintaan 5–6 ateriaa. Jos suussa on jatkuvasti happohyökkäyksiä, hampaat altistuvat reikiintymiselle ja kulumiselle. Ruokailun jälkeen otettu ksylitolipurukumi tai -pastilli katkaisee ruokailun aiheuttaman happohyökkäyksen, jolloin hampaat altistuvat vähemmälle rasitukselle. 

5. Vesi ei aiheuta suuhun happohyökkäystä, joten sitä kannattaa suosia ruokajuomana. Sitä voi juoda myös aterioiden välissä, kun taas virvoitusjuomat, mehut ja limsat on parempi säästää ennemmin juhlahetkiin. 

Lähteet: www.thl.fi, www.kaypahoito.fi

Mitä vitamiineja kannattaa syödä? 

Ravintolisien käyttö on ollut Suomessa jo pitkään yleistä. Esimerkiksi vuonna 2017 niitä käytti 64 prosenttia 18–74-vuotiaista naisista ja 52 prosenttia miehistä. 

Aina ravintolisät eivät kuitenkaan olisi tarpeen, sillä kehon tarvimia vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan usein aivan riittävästi jo ruoasta. Myös liiallinen vitamiinien saanti voi olla haitallista. Yliannoksen vaara piilee etenkin rasvaliukoisissa vitamiineissa, jotka varastoituvat elimistöön.

Mitä vitamiineja siis esimerkiksi perusterveen aikuisen kannattaisi ottaa – ja milloin? 

Yleisesti ottaen vitamiinien tarpeeseen vaikuttavat ihmisen ikä, ruokavalio ja terveydentila. Vitamiinit voi ottaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta rasvaliukoiset vitamiinit (A, D, E, K) imeytyvät paremmin ruokailun yhteydessä otettuina. Suomessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin kolmen vitamiinin tai ravintolisän saantiin:

1. Kaikki suomalaiset, myös aikuiset, tarvitsevat D-vitamiinia ravintolisästä ainakin pimeinä talvikuukausina. Lasten, iäkkäiden, raskaana olevien ja imettävien olisi hyvä saada sitä ympäri vuoden. D-vitamiinia on hankala saada riittävästi ruoasta, mikäli ruokavalio ei sisällä päivittäin D-vitaminoituja tuotteita, kasviöljyjä ja kalaa. Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, se imeytyy kehoon parhaiten ruuan kanssa otettuna. 

2. B12-vitamiinia esiintyy luontaisesti suuria määriä vain eläinperäisissä tuotteissa, kuten lihassa ja maitotuotteissa, mutta sitä saadaan myös esimerkiksi täysjyväviljasta. B12-vitamiinin puute voi kuitenkin aiheuttaa anemia ja hermostovaurioita, joten varsinkin vegaanien ja kasvissyöjien kannattaa turvata sen riittävä saanti ravintolisänä. 

3. Jodi on etenkin kilpirauhasen toiminnalle tärkeä kivennäisaine, jonka puute voi aiheuttaa muun muassa voimattomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Sisä saadaan esimerkiksi jodioidusta suolasta, maitotuotteista, kananmunista ja kalasta. Vegaanien ja kasvissyöjien kannattaa siis huolehtia myös jodin riittävästä saannista. Liioitella ei kuitenkaan tarvitse: jodin saantisuositus on aikuisille 150 mikrogrammaa vuorokaudessa, ja myös liiallisesta jodinsaannista voi koitua terveysongelmia. 

Lähteet: www.yle.fi, www.yliopistonapteekki.fi

Hyvinvointia arkeen oikealla ravinnolla

Hyvinvointi syntyy pienistä teoista, mutta toisinaan nekin ovat työn takana. Esimerkiksi jo pari tuntia reipasta hikiliikuntaa viikossa tekee elimistölle hyvää. Jos se ei ole mahdollista, päiviin kannattaa mahduttaa arkiliikuntaa mahdollisuuksien mukaan. Aikuinen tarvitsee myös 6-10 tuntia unta, jonka saamiseksi nukkumaanmenoaika kannattaa pitää säännöllisenä. 

Myös ravinto on tärkeä osa hyvinvointia. Vuonna 2024 uudistetut ravitsemussuositukset saivat suomalaiset vähentämään leikkeleiden ostamista ja lisäsivät tofun myyntiä. Myös seuraavat simppelit keinot auttavat muuttamaan ruokavalion terveellisempään suuntaan: 

1. Kasvisruokapäiviä sekasyöjällekin

Aikuisen pitäisi syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja 500–800 g päivässä. Valitse monen värisiä kasviksia, marjoja ja hedelmiä, niin saat monipuolisesti vitamiineja ja muita suojaravintoaineita.  

2. Syö enemmän kuitua

Suoliston hyvinvointi vaikuttaa koko kehoon ja mieleen, ja suolistomikrobit tarvitsevat kuitua. Kuitu pitää myös verensokerin tasaisena ja parantaa siten virkeyttä. Kuitua saa täysjyväviljasta, runsaskuituisesta leivästä, syömällä runsaasti kasviksia ja lisäämällä ruokavalioon palkokasveja ja pähkinöitä.

3. Vähennä tyydyttyneitä rasvoja

Tyydyttynyt rasva lisää kehon matala-asteista tulehdusta ja nostaa huonon LDL-kolesterolin määrää. Tyydyttyneen rasvan karsiminen vähentää riskiä sairastua moniin kansansairauksiin. Voi kannattaa siis vaihtaa välillä oliivi- tai rypsiöljyyn, liha rasvaiseen kalaan ja juusto avokadoon. 

Lähde: www.yliopistonapteekki.fi

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Freepik