Useimpiin koteihin on nyt ruuvattu paikoilleen älykäs sähkömittari. Se tuo sähkösopimuksen kilpailutukseen mukaan uuden sopimustyypin, tuntihinnoitellun spotsopimuksen.

Valtioneuvosto asetti vuonna 2009 sähkönmittausta koskevan asetuksen, joka määräsi, että vuoden 2013 loppuun mennessä sähköyhtiöiden on asennettava vähintään 80 prosentille asiakkaistaan etäluettava, tuntimittauksen mahdollistava sähkömittari.

Nyt reilun puolen vuoden jälkeen takarajasta tällainen niin sanottu älykäs sähkömittari on lähes kaikissa kotitalouksissa. Mittari mahdollistaa tuntihinnoitellun pörssisidonnaisen sähkösopimuksen, jollaista kutsutaan pörssisopimukseksi tai spotsopimukseksi.

– Spothinnoiteltuja tuotteita käyttää yksityisasiakkaistamme muutama tuhat, eli prosentti tai pari asiakkaista. Asia on vielä uusi ja kestää jonkin aikaa, ennen kuin kaikki tulevat siitä tietoiseksi, kertoo johtaja Jukka Niemi Helsingin Energiasta.

Pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissa sähkölle määritellään vuorokauden jokaiselle tunnille erikseen spothinnaksi kutsuttu hinta. Huomisen tuntihinnat tiedotetaan tänään iltapäivällä.

– Spotsopimusten markkinaosuus liikkuu muutamassa prosentissa, mutta se on voimakkaimmin kasvava sopimusryhmä. Osin kyse on pidemmästä trendistä, joka on kiihtynyt alkuvuonna edelleen. Tuntimittaukseen liittyvä uutisointi on lisännyt kiinnostusta, samoin taloustilanteen myötä jo tovin aikaa hyvin edullinen ollut markkinahinta, sanoo puolestaan sähkönmyynnin johtaja Ville Pentti Turku Energiasta.

”Muut sähkötuotteet eivät pääse samalle tasolle”

Myös myyntijohtaja Jukka Toivonen Fortumista kertoo, että pörssisidonnaisten sähkösopimusten kasvukäppyrä osoittaa jyrkästi yläviitoon. Hän sanoo, että pörssisähkötuotteiden esittely asiakkaille saa monen tarttumaan vaihtoehtoon.

– Kun tietoisuus lisääntyy, huomataan toteutuneiden kuukausihintojen edullisuus – mitkään muut sähkötuotteet eivät pääse samalle tasolle, Toivonen kertoo.

Niemi sanoo, että talousteoreettisesti ajatellen pörssisopimuksista puuttuu se turvamarginaali, joka sähkön myyjän on pitkiin kiinteähintaisiin sopimuksiin pakko lisätä markkinatilanteen muutoksilta suojautuakseen. Teoriassa pörssisopimus on halvin sopimus.

Käytännössä edullisin sopimustyyppi on tapauskohtainen. Sähkön pörssihinnat ovat korkeimmat kipakoilla talvipakkasilla päiväsaikaan, koska silloin kysyntä on suurinta. Jos tarvitsee sähköä paljon näinä ajankohtina, pörssisopimusta tuskin kannattaa ottaa.

– Spothintaan ei liity myyjän pitkän tähtäimen suojaustoimintoja, joista aiheutuu kustannuksia. Asia ei kuitenkaan ole yksioikoinen ja toisenlainen tuote voi olla joissain oloissa halvempi esimerkiksi suorasähkölämmittäjälle, joka ei pysty välttämään suurta kulutusta kalliiden tuntien aikaan, sanoo Niemi.

Automaatio osaa poimia halvimmat tunnit

Jos sähkölämmitys onkin suoran sijaan varaava ja varustettu edulliset yötunnit käyttöön poimivalla automatiikalla, tilanne muuttuu.

– Tuntihinnoiteltu tuote sopii omakotitaloihin, joissa on varaava sähkölämmitys ja automaatio. Kun varaajaa lämmitetään vuorokauden edullisimpien tuntien hinnoilla, saadaan aika ällistyttäviäkin säästöjä. Ne voivat olla satoja euroja talvessa, kun otetaan käyttöön tuntihinnoittelu ja sen hyödyntämiseen tarvittava automaatio, sanoo Toivonen.

Automaatio tarkoittaa järjestelmää, joka on yhteydessä Nord Pooliin ja ohjaa lämmitystä ennakoivasti hintatietojen mukaan. Edistyneimmät järjestelmät osaavat ottaa huomioon jopa sääennusteet.

Tuntihinnoittelua pystyy hyödyntämään manuaalisestikin esimerkiksi katsomalla tuntihinnat ennen sähkösaunan lämmittämistä tai varautumalla kalliisiin tunteihin lämmittämällä takkaa.

Perinteiset sopimustyypit edelleen yleisimpiä

Pörssihinnoittelun noususta huolimatta kuluttajamarkkinoiden yleisimmät sopimustyypit ovat edelleen pitkä määräaikainen, kiinteähintainen sopimus ja toistaiseksi voimassa oleva kiinteähintainen sopimus, jossa myyjä on velvollinen ilmoittamaan asiakkaalle hintamuutoksista vähintään kuukauden etukäteen.

Näissä sopimustyypeissä lähitulevaisuuden hinta on tiedossa etukäteen ja hintavertailu yksinkertaista. Sen sijaan spothintaa ei tunneta kuin seuraavaksi vuorokaudeksi, joten pörssisidonnaisten sopimusten vertailu edellä mainittuihin sopimustyyppeihin perustuu tulevaisuuden osalta hintaspekulaatioihin. Jo toteutuneita hintoja voidaan vertailla suoraan.

Kuluttajahinta = spot + myyjän provisio

Pörssisidonnaisen sopimuksen hintaan kuuluu spothinnan lisäksi sen päälle tuleva sähkönmyyjän provisio. Myyjä ostaa myymänsä sähkön spothinnalla, joten sen myyminen eteenpäin samalla hinnalla tekisi liiketoiminnasta kannattamatonta.

Sähkönmyyjä voi ottaa oman siivunsa kahdella tavalla. Joko se laittaa pörssihinnan päälle oman marginaalinsa samaan tyyliin kuin pankki ottaa asuntolainasta viitekoron lisäksi marginaalinsa, tai veloittaa kulutetun sähköenergian lisäksi kiinteän kuukausimaksun.

Usein myyjän veloitus perustuu näiden kahden kombinaatioon.

Pienentää piikkitehon tarvetta

Jo takavuosina ennen älykkäiden sähkömittarien yleistymistä tarjottiin pörssisopimuksia. Niissä sähköstä veloitettiin edellisen kuukauden spothinnan keskiarvon mukaan.

Tällaisia sopimuksia on markkinoilla vieläkin jonkin verran, mutta ne ovat häviämään päin tuntihinnoiteltujen tieltä.

– Kuukausihintaiset tuotteet olivat välivaiheen tuote silloin, kun asiakkaiden mittarit eivät vielä mahdollistaneet tuntimittausta, sanoo Ville Pentti.

Jos tarkastelumittakaava on valtakunnan energiapolitiikan taso, pörssihinnoiteltu sopimusmalli on suotuisa. Kun kuluttaja välttää kalliita tunteja hinnan vuoksi, samalla hän tulee välttäneeksi tunteja, joina sähköntuotantokapasiteetti on kovimmilla. Kun huippukulutusjaksojen määrittämä piikkiteho laskee, pienenee myös sen tuottamiseen tarvittava voimalakapasiteetti.

Sähkön keskihinta Nord Poolissa vuosi heinä- ja elokuun vaihteesta taaksepäin.