Tulta ja tunnelmaa

Rakentamisen muutos asettaa uusia vaatimuksia tulisijoille. Kysyimme kahdelta tulisija-asiantuntijalta, mitä muutoksia uuden talon rakentajan on syytä ottaa tulisijaa valitessa huomioon. Jutun alussa on esillä enemmän varaavalle tulisijalle suopea, lopussa taas kiertoilmatakalle suopea näkökulma.

Energian kallistuminen ja rakennusmääräysten kehitys ovat muuttaneet omakotitalorakentamista 2000-luvulla.

Ensinnäkin rakennusten eristyspaksuudet ovat kasvaneet ja tiiveys parantunut. Toiseksi sähkö- ja öljylämmityksen ovat korvanneet lämpöpumput, uusiutuva energia ja useita energiamuotoja yhdistelevät hybridit.

Yksi asia on sentään ennallaan: useimpiin omakotitaloihin halutaan edelleen tulisija joka tapauksessa jo tunnelmasyistä ja lisälämmönlähteeksi.

Edellä mainitut rakentamisen muutokset vaikuttavat oikean tulisijan valintaan. Jos takka mitoitetaan takavuosikymmenten talon tarpeiden mukaan, on vaara, että normaali käyttö lämmittää talon liian kuumaksi.

Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry:n hallituksen jäsen ja NunnaUuni Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Järvinen muistuttaa, että ennen tulisijan valintaa rakennettavan talon lämpötase täytyy laskea ja valita tyypiltään ja mitoitukseltaan tarkoituksenmukainen tulisija.

– Jos lämmöntuotto on liian tehokasta ja kuumuutta joudutaan eliminoimaan ilmanvaihdolla tai ikkunat avaamalla, etäännytään energiatehokkaan rakentamisen tarkoituksesta.

Ei koko vaan teho

Järvinen sanoo, että tulisijan mahdollinen ylimitoitus ei liity niinkään tulisijan kokoon vaan tehoon. Hänen mukaansa takka ei saa puskea tuhdisti eristettyyn ja tiiviiseen taloon lämpöä liian nopeasti, vaan tulipesässä poltettavan puupanoksen sisältämä lämpöenergia tulisi luovuttaa huoneistoon pitkän ajan kuluessa.

Käytännössä lämpöä tulisi siis varata tilapäisesti jonnekin ja luovuttaa pikkuhiljaa.

– Lämpöä ei saa tuoda huonetilaan liian rajusti. Kun oikein suunnitellussa varaavassa tulisijassa poltetaan 10–20 kiloa puuta, tulisija luovuttaa lämpöä tasaisesti parin kolmen vuorokauden ajan ja muu lämmitysjärjestelmä mukautuu tähän. Puu poltetaan tulisijassa täydellä liekillä, mikä tarkoittaa puhdasta palamista ja pieniä päästöjä.

– Yleisessä mielipiteessä tapaa virhekäsitystä, että nykyrakentaminen suosisi keveitä sisustustakkoja ja muita kaminatyyppisiä kiertoilmatakkoja. Ne luovuttavat lämpönsä nopeasti suurella teholla palamisen aikana, ja pahimmillaan liikalämpö pitää tuulettaa pois.

Omavaraisuus on aina muodissa

Tulisijan kivimassan hyödyntäminen perinteinen keino varata lämpöä. Nykyisin markkinoilla on myös teknisiä ratkaisuja, joilla lämpöenergia voidaan varata keskuslämmitykseen ja luovuttaa hitaasti vesikierron kautta.

Tulisijasta tulee entistä monikäyttöisempi lämmityslaite, kun siihen voidaan liittää vesikierto ja hyödyntää myös käyttöveden lämmittämisessä.

– Monipuolinen hybridilämmitys, jossa ovat mukana esimerkiksi lämpöpumppu, aurinkoenergia ja tulisija, antaa mahdollisuuden lämmittää taloa kulloinkin sillä vaihtoehdolla, joka on edullisin.

Yksi vahva argumentti tulisijan puolesta nyt ja tulevaisuudessa on, että se tarjoaa omavaraisen lämmitysvaihtoehdon sähkön tai kaukolämmön toimituskatkojen varalta.

– Elämme epävarmoja aikoja eikä sähkön saatavuus ole koskaan täysin varmaa. Omaehtoiselle lämmitykselle tulisijan avulla on tilausta jatkossakin.

Ilma suoraan ulkoa

Nykyaikaisen energiatehokkaan pientalon huoneissa on aina pieni alipaine ja rakenteet tiiviitä. Huoneiston ilmanvaihtoa ja sen tasapainoa ohjataan suljetulla ilmastointijärjestelmällä.

– Tulisija tarvitsee palaessaan paloilmaa reilut 20 litraa sekunnissa, joka on valtava määrä. Asiantuntijat suosittelevatkin ensisijaisena ratkaisuna, että tulisijan palamisilma olisi tuotava suoraan tulisijan arinarakenteen alle niin, että ilmantuonti voidaan tarvittaessa sulkea. Näin varmistetaan aina tulisijan hyvä veto eikä se ei aiheuta häiriöitä talon ilmastointijärjestelmän tasapainoon sähköisistä järjestelmistä riippumattomasti.

Päästöt kuriin

Suomessa tulisijojen energiatehokkuuteen ja päästöihin alettiin puuttua sääntelyn tasolla vasta vuonna 2013 rakennustuotteiden CE-merkinnän tultua pakolliseksi – ja tämä ulottuu vain tehdasvalmisteisiin tulisijoihin, paikallaan muurattuja tulisijoja merkinnät eivät koske.

Aika ajoin terveysriskejä aiheuttavat pienhiukkaspäästöt ylittävät uutiskynnyksen, mutta painuvat taas pitkiksi ajoiksi unholaa.

– Usein puulämmityksessä unohdetaan sen merkitys, missä puu poltetaan. Palamisen puhtauden kannalta on tärkeää, että puu poltetaan nykyaikaisten päästömääräysten mukaan valmistetussa tulisijassa. Valitettavasti määräykset Suomessa ovat rutkasti Euroopan markkinoita jäljessä, ja monikaan täällä CE-merkitty tulisija ei menisi läpi Saksassa nykyisistä tai varsinkaan vuonna 2015 voimaan astuvista määräyksistä. Toivottavasti vähäpäästöisten tulisijojen merkitys tiedostetaan jatkossa nykyistä paremmin, jotta edesautetaan hengitysilman puhtautta ja terveellisyyttä.

Oikea takka oikeaan paikkaan

Paikallaan muurattu tulisija voi ammattitaidolla tehtynä olla energiatehokas, vähäpäästöinen ja toimiva. Tämän tulisijatyypin ongelma tulevaisuuden haasteissa on, että yksittäiskappaleina valmistettavien tuotteiden laatua on päästöjen ja muiden muuttujien osalta vaikea vakioida siten, että kuluttaja tietäisi ennalta, mitä ostaa.

– Teollisesti valmistettu tulisija on tehty tiettyjen normien mukaan, se on testattu ja valmistusprosessi on kontrolloitu. Paikallaan muurattu tulisija on yksittäinen tuote.

Muurattu tai tehtaalla tehty, kun taloon on valittu oikea takka, sille pitää löytää vielä oikea paikka.

– Matalalla teholla hitaasti leviävän säteilylämmön hyödyntäminen edellyttää, että tulisija sijoitetaan huoneistossa avonaiselle ja keskeiselle paikalle. Tätä kautta on tärkeää, että tulisijan ulkonäköä voi räätälöidä tilan luonteen ja asiakkaan mieltymysten mukaisesti – kunhan ei mennä sisustuksellisten asioiden kautta niin, että toiminnallisuus jää taka-alalle, päättää Järvinen.

Toinen näkökulma: “Pullo punaviiniä ja tuli takkaan”

Antti Kohonen espoolaisesta Takkamestarit Kohonen Oy:stä kertoo laittaneensa varaavat tulisijat pois myymälätilaa viemästä reilu vuosikymmen sitten, vaikka tilaustuotteina niitä vielä myykin.

– Varaavien takkojen markkinat ovat Kehä III:n sisällä lähes hävinneet. Meillä oli myymälässä vielä 15 vuotta sitten varaavia uuneja, mutta käppyrä kääntyi alas 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kauppa tyrehtyi. Täällä myydyistä noin 700 takasta vuodessa ehkä 200 on varaavia.

Kiertoilmatakoista on olemassa sellaisiakin malleja, joissa on jonkin verran varaavaa massaa. Lisäksi lämpöä varautuu jossain määrin talon rakenteisiin.

Kuitenkin ydinfilosofialtaan kiertoilmatakka eroaa varaavasta takasta juuri siinä, että lämpöä ei luovuteta viiveellä varaavan massan kautta, vaan se alkaa virrata huoneeseen heti, kun tuli on sytytetty.

Kohonen korostaa eri lämmitysjärjestelmien yhteispeliä: jos toisessa on hitaasti reagoiva varaava massa, toisen tulisi olla nopea.

– Varaava takka soveltuu erinomaisesti puurakennuksiin joissa on sähköpatterit seinillä. Vastaavasti kivitalossa tai taloissa, joissa on lattialämmitys, on kiertoilmatakka mielestäni parempi takkavaihtoehto.

– Nykyinen lattialämmityskivitalojen rakentaminen, jota pääkaupunkiseudulla tehdään, suosii kiertoilmatakkoja, jotka antavat lämpöä reaaliaikaisesti juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Lattialämmitys reagoi hitaasti ulkona tapahtuviin lämpötilamuutoksiin. Kun ulkolämpötila laskee, tarvitaan nopeasti lisää tehoa, jotta asumislämpötila pysyy sopivana. Jos poltetaan pesällinen varaavassa takassa, se alkaa lämmittää sisätilaa vasta viiden tunnin kuluttua polttamisen jälkeen. Tässä vaiheessa myös lattialämmityksen termostaatti on nakuttanut tuntikausia päälle. Lattia on kuuma ja takka on kuuma, ja lämpöä pitää tuulettaa ulos, vaikka juuri äsken oli liian kylmä.

Maalla ja kaupungissa lämmitetään eri tavoin

Kohonen sanoo, että kiertoilmatakan palotapahtuman tehoa ja kestoa pystyy säätämään portaattomasti ja lisää, että epäpuhdasta niin sanottua kitupolttoa koskevat syytökset liittyvät menneisyyteen.

– Kitupolttoa ei saisi missään päästötesteissä läpi. Se liittyi aikaan, jolloin paloilma ohjattiin arinan läpi. Nykyisin polttotekniikka on muuttunut täysin ja esilämmitetty ilma tuodaan liekin yläpäähän.

Agraari-Suomessa varaava puulämmitys oli talon ainoa lämmitysmuoto. Maa- ja metsätaloudesta elantonsa saaneet ihmiset olivat päivät kotona hoitamassa lämmitystä ja polttoaine saatiin suoraan omasta metsästä. Tämä lämmittämisen perinne on maaseudulla vahva vieläkin.

Urbaanissa Suomessa on etäännytty kauas isovanhempien elämäntavasta.

– Maaseutu on oma maailmansa, mutta pääkaupunkiseudulla hyvin harva ihminen lämmittää todellisuudessa taloaan puulla. Yleensä päälämmitys on maalämpö ja lämpö niin edullista, ettei puulla lämmittäminen kannata taloudellisesti. Takan käyttö on fiilispolttamista. Hakeudutaan tunnelmaan ja rentoudutaan tulen äärellä. Kun kiireisten ihmisten työviikko on perjantaina ohi, aukaistaan pullo punaviiniä ja pannaan tuli takkaan. Lauantaina tehdään sama ja viikon poltot olikin siinä.

Kuva: NunnaUUni Oy

Kuva: NunnaUUni Oy