Hormin paloturvallisuus on aina kiinteistön omistajan tai haltijan vastuulla. Huoltamisessa kannattaa kuitenkin luottaa ammattilaisten apuun. Säännöllinen nuohous ja hormin kunnon tarkistaminen ovat paloturvallisuuden ensiaskeleet.

Paloturvallinen hormi on joko tyyppihyväksytty tehdasvalmisteinen metallinen tai elementtisavuhormi tai tiilestä ohjeita ja määräyksiä noudattaen muuraamalla rakennettu hormi.

– Molemmissa tulee kuitenkin noudattaa käyttöohjeita ja suojaetäisyyksiä. Lisäksi pitää huolehtia mahdollisesti tarvittavasta lisäeristyksestä rakenteisiin, sanoo koulutuspäällikkö Pasi Uurasmaa Suomen Palopäällystöliitosta.

– Paloturvallisuus muodostuu pääosin kunnossa olevasta tulisija-savupiippuyhdistelmästä ja tulisijan oikeasta käytöstä. Oikein rakennettu ja hyväkuntoinen savupiippu kestää tavanomaisen käytön erittäin hyvin. Huonokuntoinen savupiippu voi puolestaan haitata tulisijan toimintaa, jolloin tulisija tai sen osa voi vaurioitua, korostaa nuohoojamestari Kim Räsänen.

Useimmat paloturvallisuusongelmat johtuvat tulisijan väärästä käytöstä. Paloturvallisuusongelmia ovat muun muassa häkämyrkytys ja tulipalo, jotka saattavat johtua huonosti valitusta polttoaineesta tai riittämättömästä palamisilmasta. Näistä saattaa seurata tulisijan ja hormin nokeentumista, mikä pahimmillaan johtaa nokipaloon.

– Tyypillisimmät viat hormeissa johtuvat usein joko asennuksen tai muurauksen aikaisista virheistä. Muita ongelmia ovat esimerkiksi nuohouksen laiminlyönti tai sääolojen tai nokipalon aiheuttamat vauriot hormissa, Uurasmaa korostaa.

– Joskus väärinkäyttö voi tapahtua tahattomasti, kun tulisijaa ei tunneta tai sitä käytetään muuhun tarkoitukseen kuin se on suunniteltu. Esimerkki tällaisesta voisi olla esimerkiksi varaavan takan käyttäminen kuin jatkuvalämmitteistä kiuasta käytettäisiin ja lämmitystä jatketaan siihen asti, kun takan pinta on kuumentunut tai tila, jossa takka on, tulee riittävän lämpimäksi. Tällöin tulisija ja savuhormi kuumentuvat turhaan ja lämpörasitus saattaa aiheuttaa merkittäviä vauriota jo yhdenkin käyttökerran jälkeen, Räsänen muistuttaa.

Piippu hormeineen

Savupiippu sisältää yhden tai useamman hormin ja ne voivat olla ilmanvaihtokäyttöön ja/tai tulisijakäyttöön suunniteltuja. Hormit ovat osa savupiippua ja ne muodostavat yhdessä paloturvallisen kokonaisuuden.

– Paloturvallinen hormi on käyttötarkoitukseen suunniteltu ja oikein rakennettu. Paloturvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että savuhormin kuntoa seurataan säännöllisin väliajoin, Räsänen painottaa.

Tyypillisimmät viat kohdentuvat lähtökohtaisesti vanhoihin savuhormeihin, koska käyttöiän myötä kunnostus- ja korjaustarve kasvaa. Sään aiheuttamat vauriot ovat varsin yleisiä. Ulkoisista tekijöistä sadevesi, lumi, puiden lehdet ja havupuiden neulaset ovat yleisimpiä vaurioiden aiheuttajia, koska kosteusrasitus lisääntyy oleellisesti savupiipun ja siinä olevien hormien rakenteissa.

– Varsinkin talviaikaan rakenteisiin sitoutunut kosteus aiheuttaa pakkasvaurioita lähinnä savupiipun ja hormien yläosiin. Hitaasti tapahtuvaa vaurioitumista syntyy, kun orgaaninen aines maatuu hormin pohjalla, Räsänen selittää.

Aina ei rakenteiden ikä ole kuitenkaan ratkaiseva, vaan myös käytetyt materiaalit ja oikea rakennustapa vaikuttavat rakenteiden kestävyyteen. Savuhormien kohdalla tulisijan käyttäminen edesauttaa kunnossa pysymistä, koska silloin rakenteisiin kohdistuva kosteusrasitus vähenee. Kun savuhormeja ei käytetä, on olennaista huolehtia niiden tuulettuvuudesta ja pyrkiä minimoimaan ulkoisten tekijöiden vaikutusta suojaamalla savupiipun tai hormin yläpää.

– Tiilirakenteisissa savuhormeissa yleisin vaurio on rapautuminen, jossa jo aiemmin mainitut ulkoiset tekijät ovat pääosassa. Tehdasvalmisteiset metallihormit kestävät paremmin sään rasituksia, mutta tiilestä muuratut- ja harkkovalmisteiset savuhormit toimivat myös mainiosti, kun asennukset on tehty valmistajan ohjeiden mukaisesti huolellisesti ja hyvää rakentamistapaa käyttäen, Räsänen sanoo.

Hormien tyypilliset viat

Tyypillisimmillään viat ja vauriot voivat johtua joko väärästä korjaustavasta tai korjauksessa käytettävistä epäsopivista materiaaleista. Saneeraus- ja korjaustoimissa asiaa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti. Uusissa hormistoissa ongelmia saattavat aiheuttaa asennuksen tai muurauksen aikaiset virheet tai laiminlyönnit.

– Esimerkiksi kevytpolttoöljy- tai puupellettikäyttöisissä keskuslämmityskattiloissa savukaasujen lämpötilat tulee huomioida. Kun tällaisen lämmityslaitteeseen liittyvä hormi uusitaan tai korjataan, tulee savuhormi rakentaa tai saneerata tapauskohtaisesti siihen soveltuvalla tavalla, Räsänen huomauttaa.

Jos hormi on vioittunut, pitää sen käyttö lopettaa välittömästi ja pyytää paikalle ammattikoulutettu nuohooja arvioimaan vauriot ja antamaan korjausohjeet. Myös silloin kannattaa pyytää nuohooja tarkistamaan tulisijan ja hormin kuntoa, jos tulisija on ollut pitkään pois käytöstä. Erityisesti vanhoissa taloissa paloturvallisuuden tarkastaminen on yhtä olennaista kuin sähkölaitteiden tai kosteusvaurioiden tarkastaminen.

–  Tärkein huoltotoimenpide on mielestäni säännöllinen nuohous, mutta muut huoltotoimenpiteet käyttöohjeiden ja määräysten mukaisesti pidentävät hormin käyttöikää, Uurasmaa painottaa.

Vaurion syyn löytäminen on yksi tärkeimmistä asioista hormia kunnostettaessa, jotta uudelleen vaurioituminen voidaan estää tai sen riskiä merkittävästi alentaa. Vian tai vaurion laatu ja laajuus vaikuttaa oleellisesti valittavaan korjaustekniikkaan, joten vika tai vaurio täytyy tutkia perusteellisesti. Sen jälkeen valitaan korjaustekniikka tai -tapa, millä asia hoidetaan kuntoon. Vioittuneen tai vaurioituneen savuhormin tyyppi ja rakennusmateriaalit vaikuttavat myös valittavaan korjaustapaan.

– Esimerkiksi tiilirakenteisen hormin suurehkot tai vakavat vauriot voidaan korjata purkamatta hormia kokonaisuudessaan, kun taas vastaavasti metalli- ja harkkohormien kohdalla rakenteen purkaminen ja uudelleen rakentaminen voi tulla useimmin kyseeseen, Räsänen sanoo.

Nokipalo – puutteellisen huollon vakavin vaara

Eräs vakavimmista paloturvallisuusriskeistä on nokipalo. Käytännössä se tarkoittaa savuhormiin kertyneen palamattoman aineksen noen tai pien hallitsematonta palamista. Nokipalo nostaa lämpötilan hormissa hyvin korkeaksi, jolloin riski hormin halkeamisesta kasvaa ja palo saattaa levitä hormia ympäröiviin rakenteisiin.

– Nuohoamaton tai vioittunut hormi on aina paloturvariski rakennukselle ja siinä oleileville ihmisille, Uurasmaa muistuttaa.

– Yksi merkittävimmistä syistä pien kerääntymisestä hormiin tai tulisijaan on väärä polttotekniikka tai sopimattoman materiaalin, esimerkiksi muovien ja roskien, polttaminen. Lisäksi liian harvoin tehtävä nuohous aiheuttaa myös noen liiallista kertymistä hormiin ja se voi johtaa nokipaloon. Joissakin tapauksissa tulisijassa tai hormissa oleva vaurio tai rakenteellinen vika voi aiheuttaa nokeentumista tai pien kerääntymistä usein käyttäjän tietämättä, Räsänen kertoo.

Säännöllinen tarkistaminen pitää mielen tyynenä

Hormin kunto tulee tarkistaa säännöllisesti. Uurasmaan mielestä tarkastaminen kannattaa ensisijaisesti jättää nuohoojalle, jolloin tarkastus tulee tehtyä nuohouksen yhteydessä kerran vuodessa. Nuohoojan tulee ilmoittaa havaitsemistaan vioista ja puutteista kiinteistön omistajalle ja vakavista puutteista myös alueen pelastusviranomaisille.

– Hänellä on paras ammattitaito näissä asioissa. Kesämökin nuohouksen harvemman välin takia kannattaa kesämökin hormi itse tarkastaa silmämääräisesti halkeamien tms. varalta aina ennen uuden mökkikauden alkua.

Lähtökohtaisesti kaikki hormit vaativat puhdistusta tai kunnon seurantaa paloturvallisuuden ja toimintavarmuuden ylläpitämiseksi. Räsäsen mukaan muodoltaan ja materiaaliltaan erilaiset hormit vaikuttavat käytettävään puhdistustekniikkaan ja työvälineisiin.

– Väärin valitulla puhdistustavalla tai työvälineellä voidaan aiheuttaa vaurioita tai rikkoutumisia tulisijassa tai savuhormissa, jotka voivat johtaa merkittäviin taloudellisiin vahinkoihin tai jopa henkilövahinkoihin.