Lämmittämiseen kuluu talvisin pitkä penni, joten jospa laittaisi kulut kesäksi nollaan. Aurinkolämpötalossa päälämmitys voidaan kääntää kesäkuukausiksi tyystin kiinni ja lämmin käyttövesi syntyy pelkillä aurinkokeräimillä.

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää sekä rakennuksen ja käyttöveden lämmityksessä että sähköntuotannossa. Laitteiden ja energian nykyhinnoilla aurinkolämpö on näistä vaihtoehdoista kannattavampi useimpien pientaloasukkaiden tarpeisiin.

– Pieni aurinkolämpöjärjestelmä maksaa noin 2 000 euroa, sille sopiva varaaja 1 400 euroa ja asennus 1 000–1 500 euroa, eli kokonaisinvestointi on noin 5 000 euroa. Suuremmassa ratkaisussa tarvikkeet ovat 3 000–4 000 euroa, hybridivaraaja 2 000–2500 euroa ja asennus 1 000–1 500 euroa, yhteensä noin 7 000 euroa, haarukoi energia-asiantuntija Mats Wiljander Aurinkoteknillinen yhdistys ry:stä.

Hän kertoo aurinkolämpöjärjestelmän tuottavan vuodessa energiaa 250–500 kilowattituntia yhtä keräinneliömetriä kohti. Omakotitalojen keräinpinta-alat asettuvat yleensä 5–20 neliöön, joten jopa 10 000 kilowattitunnin vuosituotto on mahdollinen.

Ostoenergiasta pois 20–30 prosenttia

Investoinnin takaisinmaksuaika on aina talokohtainen. Siihen vaikuttavat muiden muassa päälämmitysjärjestelmä sekä se, onko rakennuksessa valmiina sopiva varaaja, vai pitääkö sellainen hankkia.

– Kun aurinkolämmöllä lämmitetään sekä käyttövettä että rakennusta, kohtuullisella investoinnilla voidaan vähentää vuotuista ostoenergian määrää 20–30 prosenttia. Jos lämmitykseen on mennyt öljyä aiemmin 2 000 litraa vuodessa, tämä tarkoittaa 400–600 litran säästöä.

Vuonna 2013 öljyn keskihinta oli 110,6 senttiä litralta, joten säästö energiakuluissa on näillä luvuilla 440–660 euroa vuodessa. Takaisinmaksuaika on edellä esitetyillä investoinneilla kymmenen vuoden kieppeillä. Järjestelmän asennuksesta saatavaa kotitalousvähennystä tässä ei ole huomioitu.

Sopii kaikkien lämmitysten rinnalle

Aurinkolämpö soveltuu jälkiasennettavaksi minkä tahansa päälämmityksen rinnalle, kunhan talossa on vesikiertoinen lämmönjakojärjestelmä.

– Lattialämmitys sopii parhaiten yhteen aurinkolämmön kanssa, koska siinä käytetään alhaisia menoveden lämpötiloja.

LVI-asentaja kytkee aurinkolämmön ja päälämmityksen toimimaan yhdessä automaattisesti niin, että lämmityksessä käytetään aina maksimaalisesti ilmaisenergiaa. Jos päälämmitystä halutaan myöhemmin vaihtaa esimerkiksi öljystä maalämpöön, tämä onnistuu vaivatta.

Yleisimmät aurinkokeräintyypit ovat tasokeräin ja tyhjiöputkikeräin.

– Tyhjiöputkikeräin on hieman kalliimpi mutta tuottaa samaa pinta-alaa kohti noin 30 prosenttia enemmän energiaa kuin tasokeräin. Tyhjiöputkikeräin hyödyntää myös hieman paremmin hajasäteilyä pilvisellä säällä.

Tavallisesti keräimet sijoitetaan katolle, koska siellä on tilaa riittämiin ja auringonpaisteen tiellä ei ole esteitä.

– Keräimet voi asentaa myös seinälle tai maahan pystyyn. Seinälle asentamisessa on se hyvä puoli, etteivät keräimet jää koskaan lumen alle.

Suomessa paistaa tarpeeksi

Aurinkoenergian hyödyntäminen on Suomessa eurooppalaisessa katsannossa vielä vähäistä.

– Meillä on aurinkokeräinpinta-alaa 5–6 neliömetriä tuhatta asukasta kohti. Ruotsissa määrä on kymmenkertainen, Tanskassa 40-kertainen ja Saksassa 150-kertainen.

Toisinaan törmää harhaluuloon,että aurinko paistaisi Suomessa olennaisesti vähemmän kuin verrokkimaissa. Tämä virhekäsitys vaikuttanee myös kuluttajien investointipäätöksiin.

– Lämpösäteilyn määrä on meillä vuositasolla vain noin kymmenen prosenttia vähäisempi kuin Pohjois-Saksassa. Suomi on Euroopan häntäpäässä aurinkoenergian hyödyntämisessä, koska valtio ei ole aktiivisesti edistänyt asiaa.

Aurinkoenergiaa voi säilöä maalämpöpiiriin

Totta kuitenkin on, että erityisesti Suomessa säteilyä on tarjolla eniten vuodenaikoina, joina lämmitystarve on vähäisin – ja päinvastoin. Kesällä lämpöä tarvitaan vain käyttöveden tekemiseen. Maalämpötaloissa ylijäämälämpöä on kuitenkin mahdollisuus varastoida.

– Lämpöä voi syöttää maapiiriin tai lämpökaivoon, jolloin sitä on syksyllä ja talvella enemmän käytettävissä. Vaikka näin ei tehtäisikään, maaperä varautuu silti paremmin aurinkolämpötaloissa. Tämä johtuu siitä, että kompressori voidaan pitää kiinni toukokuusta syyskuuhun, jolloin maahan varautuu kesän aikana enemmän lämpöä kuin jos maalämpöä käytettäisiin kesällä.

Lisäksi aurinkoenergiaa on mahdollista hyödyntää maalämmön keruunesteen lämmittämisessä, jolloin lämpöpumpun COP eli hyötysuhde nousee.

– Keräimet alkavat toimia helmikuussa ja maaliskuussa energiaa saadaan jo huomattavasti. Omasta kokemuksesta tiedän, että öljypolttimen voi sammuttaa joskus jo huhtikuussa, viimeistään toukokuussa, ja se voidaan pitää kiinni syys–lokakuulle. Marras-, joulu- ja tammikuussa energiaa ei saada mainittavasti.

Kesällä aurinkoenergiatalon ainoa lämmityskustannus syntyy kiertovesipumpun sähkönkulutuksesta. Se vastaa pientä hehkulamppua.

Omakotitalon ostoenergian tarvetta saa ruuvattua 20–30 prosenttia alaspäin asentamalla päälämmityksen rinnalle aurinkokeräimet. Kesällä käyttöveden teossa ei muuta lämmitystä tarvita. Kuvassa tyhjiöputkikeräimiä. Kuva: Pavlo Vakhrushev | Dreamstime.com