Pienessä, mutta hyvin suunnitellussa keittiötilassakin on mahdollista harrastaa intohimoista leivontaa. Tämän tietää Tampereen Pispalassa asuva, ”ruisleipähenkilöksi” itseään kuvaileva näyttelijä-laulaja Helena Rängman.
Kotona leipomisen suosio on kasvanut: sen huomaa esimerkiksi leivontablogeista ja Instagramista. Vanhan puutalon pikkuruisen hurmaavassa keittiössä paistuvat näyttelijä-laulaja Helena Rängmanin makoisat ruisleivät. Pienessä tilassa leipomisen haasteet oli kuitenkin huomioitava jo keittiön suunnitteluvaiheessa.
Vanhan talon henkeen sopiva uuskeittiö
Kun perhe rakastui vuosia sitten Tampereen Pispalassa sijaitsevaan vanhaan omakotitaloon, alkoi kiihkeä asumisen suunnittelu: ensin oli saatava keittiötila toimimaan. Vanhat hanat, vesipisteet ja keittiötasoina olleet lastulevykyhäelmät jouduttiin purkamaan. Huolta aiheuttivat vanhan hirsitalon kaartuvat seinät, sillä niihin ei voinut laittaa suoria kaapistoja. Keittiössä oli myös tuntuvia kosteusvaurioita. Rohkeuden ja vanhan talon korjausasiantuntijoiden avulla teetettiin pikkuruinen keittiötila kuitenkin kokonaan uuteen uskoon. Seinien vinouskin näyttää nykyään vain hauskalta.
Rängman tiesi heti, mitä unelmakeittiöönsä tarvitsisi. Hän tiesi rakastavansa leivontaa ja listasi, että leivinuuni, toimiva puuhella ja kaasuliesi olisi saatava mahtumaan keittiöön.
– Valmiit keittiöfirmat haluttiin jättää pois laskuista ja teettää kaikki käsityönä, niin kuin ennen vanhaan. Se sopii vanhan talon henkeen.
Rängman hahmotteli kaiken haluamansa ensin paperille.
– Remontti ei sitten kestänytkään kauaa. Aluksi mietittiin, että onko näin pieneen tilaan edes mahdollista saada mahtumaan leivinuunia, mutta taitava muurari tilattiin paikalle katsomaan, ja hän teki piirustuksiin jonkin verran parannuksia. Hän ehdotti muun muassa, että uunin kulmat kannattaa kannattaisi pyöristää, ettei niihin satuta itseään.
Muurari rakensi leivinuunin omassa työtilassaan ja numeroi tiilet siellä. Upouudet, mutta vanhalla tekniikalla lyödyt tiilet tuotiin paikalle ja koottiin uuniksi paikan päällä nopeasti. Vuosi oli 2008. Neljän leivän uuni oli suurin mahdollinen, mikä tilaan saatiin mahtumaan. Lämmityskaudella uuni lämpiää joka toinen päivä, kovemmilla pakkasilla joka päivä, ja lämmittää koko alakertaa mukavasti. Kesällä uunia ei käytetä lainkaan, sillä se lämmittäisi taloa aivan liikaa.
Haasteita pikkukeittiössä
Pispalalaisessa pikkutalossa ei ole turhia komeroita tai säilytystiloja, joten kaikki on aina esillä ja käytettävissä. Toki säilytystilaa olisi saanut olla enemmänkin, jos tila olisi ollut isompi.
Rängman esittelee hyllyssä olevia kauniita, vanhempiensa Saksasta ostamia laseja hyllyköstään. Niiden lisäksi on uusia ja vanhoja astioita: paljon kauniita ja moniin eri tilaisuuksiin sopivia. Keittiöstä löytyy paljon kaikkea, mutta ei mitään liikaa, sillä viime aikoina talossa on ”konmaritettu” komeroita.
Haasteena leivontavälineiden säilytyksessä on se, ettei mitään varsinaisia säilytystiloja ole. Hauska yksityiskohta keittiössä on kuitenkin leivinpapereille tehty oma pikku kaappinsa. Se avataan aina, kun leivontahinku iskee.
Sokkeleihin on tehty lattiaa pitkin vedettäviä vetolaatikoita, joissa säilytetään kynttilöitä, kauhoja, sushintekovälineitä ja tarjottimia. Jos keittiötilaan olisi haluttu laittaa korkea jääkaappi-pakastin, olisi pitänyt luopua työtasotilasta. Niinpä päätettiin tyytyä pieneen jääkaappiin ja erilliseen pikku pakastimeen.
Perhe halusi keittiön välitilaan puupaneelit kaakeleiden sijaan. Työtasot puolestaan ovat koivua. Ne kyllästettiin ensin runsaalla määrällä pellavaöljyä, jonka jälkeen pintaan hangattiin 3–4 kerrosta öljyvahaa. Kova työ oli sen arvoista: nyt pöytälevyt ja työtasot ovat pitkäkestoisia ja helppohoitoisia.
– Hieman jälkikäteen imuria käyttäessä harmittaa, että kaikki pistorasiat tuli sijoitettua ylös – noiden työtasojen korkeudelle, Rängman tuumaa.
Kotileipuri kolmannessa polvessa
Rängman on intohimoinen kotileipuri jo kolmannessa sukupolvessa. Lapsuudenkodissa pöllysivät jauhot lauantaisin, kun koko päivä omistettiin leipomiselle. Osa äidiltä ja mummilta perityistä resepteistä on nyt noussut arvoonsa. Rängman katsahtaa haikeana isoäidin vanhaa kaulinta, joka on edelleen ahkerassa käytössä. Työtason ylle hän on ripustanut leivinliinoja kuivumaan. Pyyhetelineessä lukee takana ”emännän apuväline” ja se on Rängmanin isän äidin perua.
– Äitinikin leipoi usein. Suvun juhlissa tarjotaan Tuuli-äidin suklaakakkua. Itse usein pyöräytän teeleipiä ja pannukakkua iltaisin. Minulla on kaksi isosiskoa, jotka ovat huikeita kakkuleipureita, mutta itseäni nimittäisin ”leipähenkilöksi”, Rängman nauraa.
Opiskeluaikoina alkusysäys leipomisharrastukselle oli se, että kotoa pois muutettuaan vasta huomasi, kuinka kallista leipä kaupassa on. Rängman on sittemmin havainnut, että näyttelijäntyön ja arjen pyörittämisen lomassa leipominen on hauskaa, säästää rahaa ja rentouttaa mielen. Toisinaan hän leipoo peräkanaa useamman satsin, koska on helpompi leipoa monta päivää putkeen.
– Leipominen käsin on ilman muuta rentoutumiskeino. Leivon pari kertaa viikossa, lähinnä perheelle, mutta toki ystäväpiiri ja kollegatkin ovat saaneet leipomuksistani osansa.
Aikaa pitää ottaa, ellei sitä ole
Helena Rängman kertoo, että perheessä on kahdeksan vuotta täyttävä tytär, jonka myötä leipomisharrastukseen on tullut tärkeäksi osaksi perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Tytär onkin jo hyvä leipuri: hän osaa rypyttää karjalanpiirakat ja hallitsee ruisleivän pistelyn.
– Ihmiset kysyvät minulta, että miten ehdit, kun ruisleipäprosessikin kestää 2–3 vuorokautta. Minulle se ei ole aikakysymys. Jos haluan tehdä itse leipää, järjestän sille aikaa. Itse tehty leipä on vaan niin hyvää ja erilaista kuin kaupan leipä.
Vähitellen Rängmanille on tullut tärkeämmäksi ravinnon laatu. Opiskeltuaan leivonta-asioita netistä hän oivalsi, mitä viljan jyvälle tapahtuu, kun sen kuori rikotaan: viljastahan haihtuu ravintoaineita nopeasti. Nyt pispalalaisen omakotitalon uunissa kypsyvät leivät valmistetaan Pekka Nikkilän Iittalassa kasvattamasta luomurukiista.
– Halusin itse jauhaa viljaa ja ostin siihen tarkoitukseen kotikäyttöisen jyvämyllyn. Onhan siinä kova meteli, mutta jauhon karkeutta voi säätää ja tärkeät ravintoaineet säilyvät, Rängman tietää.
Rängman lisäilee toisinaan leipätaikinaan monenlaisia, yllättäviäkin ainesosia. Nyt on hurahdettu villivihanneksiin: pihan vuohenputket, nokkoset ja litulaukka löytyvät usein lautaselta. Vuohenputki-vuohenjuustopiirakka on hyvää, sanoo Rängman ja kehottaa kokeilemaan. Vinkiksi niille kotileipureille, jotka suunnittelevat keittiötään, hän haluaa ehdottomasti suositella sitä, että teetetään kaikki käsityönä mittojen mukaan.
– Silloin saa, mitä tilaa, tietää Rängman.
—
Helena Rängman on Tampereen Pispalassa omakotitalossa asuva näyttelijä- laulaja. Perheeseen kuuluu aviomies Marko Keskitalo ja kahdeksanvuotias tytär.
Helena on TV:stä tuttu Marika Uusi päivä -sarjasta, jota on esitetty Ylellä vuosina 2010–2018. Hän on ollut mukana myös muun muassa Tampereen Teatterin Cats-musikaalissa, Dreaming of Broadway -esityksessä ja ohjannut Pyynikkisaliin koko perheen satuoopperan nimeltä Prinsessa Papupata.
Teksti ja kuva: Aulikki Järvinen-Nummi