Huoneeseen kuin huoneeseen voi tuoda lisää valoisuutta maalaamalla sisäkaton vanhat, tummuneet puupaneelipinnat vaalealla sävyllä. Maalaus ei ole niin hankala urakka kuin voisi luulla, kunhan viitsii perehtyä ohjeisiin ja tehdä alkuvalmistelut huolella.
Puupaneelit ovat ehkäpä yleisin omakotitalojen sisäkattomateriaali, mutta jonkin verran käytetään toki myös kipsilevyjä ja pinnoitettuja MDF-kattolaattoja tai -paneeleja. Olipa materiaali kuitenkin mikä hyvänsä, niin katupöly kuin esimerkiksi takan ahkera lämmittäminenkin voivat vuosien mittaan liata ja tummentaa sisäkaton pinnan. Maalaamalla pinta vaaleaksi saadaan likainen katto helposti entistä ehommaksi ja huoneeseen samalla lisää valoisuutta.
– Sisäkaton maalauksessa pintaan kohdistuvaa rasitusta on usein verrattain vähän, toteaa Juuso Ranne, joka toimii maalausalan lehtorina Turun Ammattiopistosäätiössä.
Hän lisää kosteidentilojen olevan oma lukunsa – erityisesti uimahallitilojen, joissa on korkeahko lämpö, kosteus sekä mahdollisesti vielä kemikaalejakin mukana kiihdyttämässä korroosiota. Usein huoltomaalaus on jo sellaisenaan riittävä toimenpide sisäkaton kunnossapitoon. Jos paneelikattoon on tullut vuosien myötä pieniä halkeamia, maalaamalla voidaan nekin saada peitettyä. Isompia halkeamia voi puolestaan tasoitella ensin vaikka maalattavalla elastisella kitillä. Ranne huomauttaa, että sisäkattojen pintakäsittelyssä on olennaista ymmärtää maalattavan alustan luonne:
– Puupaneeli elää eri lailla kuin rapattu alusta. Vastaavasti rapattu katto taas voi olla todella emäksistä tai niin haurasta pohjiltaan, ettei siihen voi maalata miten sattuu.
Valitse maali pohjamateriaalin mukaan
Ranne kertoo muutamia perusperiaatteita, jotka sisäkattoa maalatessa kannattaa ottaa huomioon siistin lopputuloksen takaamiseksi:
– Pintakäsittelyn tulisi keventyä pintaa kohti. Esimerkkinä vaikka sementtipohjainen tasoite, jonka päällä on kevyempi kipsitasoite ja siinä vielä kevyempi kalkkimaalaus. Kevyt pinta ei riko vahvaa pohjaa. Toisin päin katon materiaali putoaisi heti kosteuden kerääntyessä pohjakerroksiin, hän havainnollistaa.
Hän lisää, että rasvaa, likaa, hometta tai muuta poikkeavan tummaa läiskää, kuten esimerkiksi kittauskohtaa, ei voi jättää maalin alle sellaisenaan, vaan ne pitää poistaa. Maali tarttuu huonosti lian päälle, mikä sitten valmiissa pinnassa pistää silmään ikävästi. Sisäkatoissa käytetään yleensä himmeää tai puolihimmeää maalia, jossa epätasaisuudet eivät erotu niin selvästi. Maalivalintaan vaikuttaa myös se, millaisella maalilla sisäkatto on ennestään maalattu. Vesiohenteisen maalin päälle voi panna vain uutta vesiohenteista maalia, kun taas öljymaalin päälle käy sekä vesiohenteinen että öljymaali. Vaikka vesiohenteinen maali on hajutonta, varsinkin vanhojen talojen katoissa kannattaa suosia liuoteohenteista alkydimaalia, jotta rappaukset eivät vahingoitu. Ranne huomauttaa, että öljymaali on kuitenkin voimakkaan hajuista, joten sitä käytettäessä maalausprojektin aikana voi olla hyvä viettää pari yötä muualla.
– Maalimateriaalit kannattaa valita sen mukaan, mikä pohjamateriaali on. Usein maalit toimivat silti ristiin toistensa päällekin. Esimerkiksi kalkkimaali pysyy myös puupinnalla ja akrylaattilateksi toimii myös kiviainespinnalla.
Muista suojaus ja tarkista välineet
Sisäkaton huoltomaalauksessa työjärjestyksen ensimmäinen askel on mahdollistaa ylipäätään työn jouheva sujuminen. Juuso Ranne kehottaa lähtemään liikkeelle siitä, että huoneeseen tehdään tilaa raivaamalla pois huonekalut ja valaisimet, ja muu ympäristö – sekä maalari itse – suojataan mahdollisimman hyvin.
– Suojaa itsesi. Kattoa maalatessa maalia roiskuu, joten käytä lippalakkia ja pitkähihaista paitaa ynnä muuta äläkä anna maalin kuivua iholle, tähdentää Ranne.
– Varmista myös maalin menekki. Purkin kyljessä ja tuoteselosteissa on arviomäärät, hän lisää. Lisäksi työvälineiden, kuten telan, siveltimen ja jatkovarren, kunto on hyvä tarkistaa aina ennen maalauksen aloittamista. Hyväkuntoinen sivellin nostaa maalia kerralla runsain määrin ja tasoittaa pinnan siististi. Jatkovarren avulla sisäkaton voi maalata ergonomisesti, selkää rasittamatta.
– Mieti työjärjestys ja jaottele isot pinta-alat loogisesti. Sujuva työsuunta on usein niin sanotun huonomman käden suuntaan, kertoo Ranne.
Hän lisää, että tavallisesti viimeiset telan vedot tehdään päävalon, kuten esimerkiksi ikkunan suuntaan, tai puupaneeleissa puiden syiden suuntaan. Näin pintaan ei jää valossa helposti erottuvia työsaumoja.
– Ja olosuhteet vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten nopeasti maali kuivuu. Liian kuuma, kuiva ja kova ilmanvaihto vaikeuttavat työtä.
Ranne kehottaakin tarvittaessa tuulettamaan huoneen viileämmäksi ja käyttämään ilmankostuttajaa. Perinteisempi tapa on pistää vettä kiehumaan hellalle, jolloin ilman kosteusprosentti kasvaa. Toinen hyvä niksi on sulkea patterit ja sammuttaa ilmanvaihto maalaustyön ajaksi.
Parhaan lopputuloksen saa oikeilla välineillä
Kuten maaleissa, myös työvälineissäkin on isoja eroja lopputuloksen onnistumisen kannalta. Ranne huomauttaa, että aloittelevan kotimaalarin virheenä on usein käyttää maalatessa liian pieniä siveltimiä tai teloja.
– Esimerkiksi väärällä työvälineellä on hankalaa saada tarpeeksi maalia alustaan. Liian pienellä telan karvalla ei saa nostettua maalia tarpeeksi alustaan, jotta maalin tasoittaminen onnistuisi edes jollain tavalla.
Siveltimen kannattaisi hänen mukaansa olla puupaneeleja maalatessa hieman paneelia leveämpi. Esimerkiksi 10 senttimetrin levyistä paneelia maalatessa 12 senttimetrin sivellin helpottaa työtä.
– Mitä leveämpi ja isokarvaisempi tela, sitä nopeampaa työ on, mutta maali on myös raskaampaa levittää, kun tela painaa enemmän. Röpelöiseen, roiskemaalattuun kattoon kannattaa puolestaan käyttää pitkänukkaisempaa telaa, jotta maalin saa levitettyä pintaan tasaisesti.
Ranne neuvoo varmistamaan, että siveltimet ja telat sopivat myös valittuun maalityyppiin. Perinteisesti öljymaaleille on valittu luonnonkarvaisia työvälineitä, koska ne kestävät liuottimia paremmin. Vastaavasti vesiohenteisten maalien kanssa käytetään synteettisistä karvoista tehtyjä siveltimiä, koska synteettiset karvat eivät turpoa kuten luonnonkuidut ja sen myötä irtoa alustasta.
– Myyjältä kannattaa varmistaa asia. Nykysiveltimet ovat parhaimmillaan huippu-nanotekniikkaa ja melkoista avaruustiedettä täynnä. Niillä maalaus onnistuu aina, naurahtaa Ranne.
– Ruiskuja voisi myös käyttää. Tarjoustaloista ja maalausalan liikkeistä saa myös halpoja pieniä kannuruiskuja, ja jotkut työkaluvuokraamot vuokraavat myös isompia korkeapaineruiskujakin. Maaliruisku on hyvä apuväline varsinkin suurten pintojen maalaamiseen, mutta sitä käytettäessä maaliroiskeet leviävät helposti.
Ranne huomauttaakin, että ruiskujen kanssa pintojen suojaukset vievät tuplasti enemmän aikaa kuin muuten.
Lue ohjeet – ja noudata niitä
Kunhan maalityyppi on valittu maalattavan pinnan mukaisesti ja työvälineetkin ovat kunnossa, huoltomaalaus on helppo tapa saada sisäkatto taas edustavan näköiseksi.
– Aloittamista pelätään suotta. Vain harvoja maalauksen työvirheitä on mahdotonta korjata, vakuuttaa Juuso Ranne.
Lian jättäminen maalin alle aiheuttaa huonoa tartuntaa, mutta sekin on hänen mukaansa korjattavissa. Kaikki lian päälle maalattu maali voidaan kuitenkin vaikka kaapia pois ja aloittaa alusta. Ja se tärkein neuvo sisäkaton maalausta varten on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen:
– Lue työohjeet. Netti on täynnä ohjeita ja maalikaupoissa on ohjekirjoja. Purkin kyljessäkin on ohjeita. Noudata niitä.
Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Juuso Ranne