Vaatteiden ja tavaran säilytys aiheuttaa monessa kodissa jatkuvasti päänvaivaa. Komeroissa vallitsee kaaos ja laatikostot ovat täynnä sekalaista roinaa. Keittiön kaapeissakin lymyilee jo aikaa sitten parhaat päivänsä nähneitä jauhopusseja. Jos tilanne on tuttu, kannattaa jatkaa lukemista. 

Ammattijärjestäjä Laura Holmström auttaa työkseen ihmisiä saamaan säilytyskaaoksen kulmasta kiinni ja löytämään tien parempaan järjestykseen. Hän tietää hyvin, että tehtävä ei ole helppo ja usein tunteet ovat pinnassa. 

– Aluksi täytyy käydä läpi,  mitä omistaa eli perata tavara komeroissa, kaapeissa ja laatikostoissa ja miettiä, tarvitaanko niitä kaikkia. Samalla pitää miettiä sitäkin, millaisen arvon antaa turhalle tavaralle – vaikka sille ylioppilasmekolle, joka ei ole enää vuosiin tullut polvia ylemmäksi. Muisto ei voi elää tavaroissa – miksi siis roikuttaa mukana tarpeettomaksi muuttunutta tavaraa?

– Myöskään uutta säilytyskalustetta ei kannata hankkia ennen kuin tietää, mihin sitä tarvitaan – ja tarvitaanko todella. Se ei ole ratkaisu, että hommaa uuden kalusteen, jos ei ensin karsi tavaramäärää, joka sen jälkeen luultavasti mahtuukin jo olemassa oleviin kalusteisiin.

Laura Holmström muistuttaa myös, että ei ole järkevää yrittää saada koko kotia kertarysäyksellä kuntoon. Pitää antaa itselleen aikaa ja luoda uusi järjestys kaappi, komero ja lipasto kerrallaan. 

Talvivaatteet kesäksi varastoon ja päinvastoin

Ihan alkajaisiksi kannattaa istua alas ja pohtia omaa ja muiden perheenjäsenten arkea. Voit tehdä listan – joko mielessäsi tai ihan paperille – niistä vaatteista ja tavaroista, joita tarvitsee päivittäin tai vähintään viikottain. Huomioi listassa meneillään oleva vuodenaika. 

– Säilytyskaluste on tehty käytettäväksi. Varasto on sitä varten, että siellä ovat ne käyttötavarat ja vaatteet, joita et juuri siinä sesongissa tarvitse. Esimerkiksi toppatakilla ja talvikengillä on hyvin vähän käyttöä heinäkuussa. Pitää olla malttia varastoida ”väärän” sesongin vaatteet tai muuten harvoin tarvittavat tavarat muualle, esimerkiksi häkkivarastoon, vaatehuoneen peränurkkaan tai yläkaappeihin, ohjeistaa Laura Holmström.

– Muista myös, että varaston tarkoitus on toimia arjen tukijana. Tavarasi ovat arkea helpottamassa, eivät estämässä tai ohjaamassa sitä. Hallinnan tunne säilyy, kun pidät langat hyppysissä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että ne tavarat, joita tarvitaan päivittäin, ovat käden ulottuvilla ja harvemmin tarvittavat vaikka yläkaapeissa, josta ne saa otettua jakkaran kanssa. 

Hahmota tarvittavan tavaran määrä

Alkuun voi olla haastavaa miettiä niitä oman arjen käytäntöjä. Hyvä konsti onkin edetä huone kerrallaan. Ensin kannattaa miettiä, kuka huonetta käyttää ja mitä siellä tehdään. Esimerkiksi eteisessä kaikki perheen jäsenet pukevat, riisuvat ja varmistuvat siitä, että kaikki tarpeellinen on mukana. 

Eteinen on siis arjen paraatipaikka, jota ei kannata täyttää sesonkitavaralla, jota tarvitaan kerran vuodessa. Siellä on koko perheen ulkovaatteet ja tarvittaessa tilaa usein tarvittaville harrastusvälineille. Toimiva ratkaisu on koko seinän mittainen liukuovikomero.  

Muuten säilytystilan määrä pitää miettiä kunkin taloudessa asuvan yksilön mukaan. Paljonko ja mitä vaatteita kukin tarvitsee, on tietysti yksilöllistä ja riippuu vaikkapa harrastusten määrästä. Mitä enemmän harrastuksia, sitä enemmän tarvitaan hilavitkuttimia ja erityisiä harrastusvaatteita. 

Esimerkiksi alakoululainen tarvitsee viikossa 8-10 paria sukkia, keskimäärin yhden t-paidan/päivä, harrastusvaatteet jne. Tällä tavalla listaamalla hahmotat tarpeen ja löytyy minimi, jolla arki rullaa, kunhan pesukone pyörii säännöllisesti. Pyykkivuoriakaan ei silloin kerry ahtaaseen kylppäriin ja vaatekierto on sitä helpompaa, mitä vähemmän on huollettavaa tavaraa. 

– Ihminen hallitsee viisi asiaa kerralla. Usein varautuminen on tapa hakea turvallisuuden tunnetta, mutta ei 30 sukkaparia sitä turvaa tuo. Pitää muistaa, että ihminen pystyy käyttämään yhtä kenkäparia tai vaatekertaa kerrallaan. Kannattaa jo kaupassa harkita, tarvitseeko jotakin uutta ihan todella vai onko kyseessä ihan-vaan-varmuuden-vuoksi -hankinta. Kun panostaa muutamaan laadukkaaseen vaatteeseen, joita voi yhdistellä, ei juurikaan joudu miettimään kaappitilan riittävyyttä.  

Taittele kestokasseista käteviä ja edullisia laatikoita

Kun on hahmoteltu säilytettävän tavaran määrä, on aika käydä komeron kimppuun. Otetaan sieltä kaikki ulos ja lajitellaan sen mukaan, paljonko kullekin yksittäiselle vaatteelle on käyttöä. Pieneksi jääneet ja muodista poistuneet kierrätykseen, väärän sesongin vaatteet varastointiin. Jäljelle jääneet järjestetään takaisin kaappiin. 

Järjestys säilyy helpommin, jos komerossa on esimerkiksi ulosvedettävät korit, joista näkee sisällön yhdellä vilkaisulla. Silloin ei synny niitä hyllyn takaosan unohduksen kammioita eli vaatepinoja, jotka eivät koskaan pääse päälle saakka. Halvin ratkaisu on taitella kestokasseista laatikoita, joihin taittelee vaatteet. Myös kenkälaatikoita voi hyödyntää. Pystyviikkauskin säästää tilaa. 

Herkästi rypistyvät vaatteet voi ripustaa henkareihin – ja jopa kuivata henkareilla, jolloin ne voi kuivuttua nostaa suoraan kaappiin eikä silittämistä välttämättä tarvita lainkaan. Kapeat henkarit säästävät tilaa.

– Jos inhoaa vaatteiden viikkaamista, ei sitä ole pakko tehdä. Sanonkin aina, että kaappi saa olla vaikka kuinka sekaisin, jos siellä on neljännes tyhjää tilaa, joka on penkomisvara.

Paikkojen nimeäminen niin käyttökomerossa kuin varastossakin auttaa järjestyksen ylläpitämisessä. Laita hyllyn reunaan vaikka sitten maalarinteipille kirjoitettuna teksti, joka kertoo mitä hylly sisältää. Jos perheessä useampi lajittelee puhtaita vaatteita, niin hän osaa laittaa toisenkin vaatteet oikeille paikoille. 

Myös lipaston laatikkoon voi askarrella käteviä jakajia, jotka lokeroivat laatikon helpommin käytettäväksi pienemmille tavaroille. Silloin alusvaatteet, sukat, vyöt ja vaikka korut pysyvät siististi omilla paikoillaan. 

Pidä varastoa kaupassa, älä omassa keittiössä

Kodin säilytyksen järkeistäminen on usein helpointa aloittaa keittiöstä. Siellä kun on harvoin mitään sellaista tavaraa, johon on muodostunut tunnesiteitä. 

Siis reippaasti tavarat ulos kaapista ja inventoimaan. Selkeästi parasta ennen -päiväyksensä ylittäneet tuotteet heitetään pois. Toki se harmittaa, mutta samalla hahmottaa, mitä kodissa todella tarvitaan. Varaston kannattaa antaa olla kaupassa ja ostaa kotiin vasta sitten, kun sitä todella tarvitsee. 

Jäljelle jääneet jaetaan kategorioihin ja laitellaan takaisin kaappeihin siten, että saman kategorian tavarat ovat lähellä toisiaan. Laitat siis vaikka riisit ja pastat omalle hyllylleen, jauhot ja muu leivontaan liittyvä toiselle, aamiaistarpeet omalleen. Silloin näet yhdellä vilkaisulla, mitä missäkin on. Pääperiaate on se, että usein tarvittavat tavarat ovat käden ulottuvilla. 

Harvemmin tarvittavat tuotteet – kuten vaikkapa perunajauhot, siirappi tai tomusokeri – voi nostaa sinne ylimmälle hyllylle, josta ne saa tarvittaessa keittiöjakkaran avulla. Osa päivittäin käytettävästä tavarasta, esimerkiksi öljy, suola ja pippuri, voivat mainiosti olla keittiön tasolla näkyvissä. 

Keittiön kaappeihinkin muodostuu usein takarivi, jossa tuotteet tuppaavat unohtumaan ja siksi ne myös herkästi pääsevät vanhenemaan. Sen voi välttää käyttämällä ulosvedettäviä laatikoita – eikä tarvitse lähteä kauppaan, sillä kenkälaatikot ajavat saman asian. Halutessaan ne voi vaikka päällystää näteiksi. 

Sama ohjeistus koskee kylpyhuonetta – vanhentunut kosmetiikka heitetään pois. Jos samaa kylppäriä käyttää vaikkapa nelihenkinen perhe, eivät kaikkien tavarat mahdu millään yhteen kaappiin. Silloin voi osan voiteista siirtää esimerkiksi lipastoon kylpyhuoneen oven läheisyyteen. Monille voiteille on parempikin, ettei niitä säilytetä kylppärissä, jossa kosteus ja lämpötila saattavat vaihdella paljonkin.

Teksti: Elina Salmi 
Kuva: Dreamstime