Jos omakotitalo ei kuulu kunnalliseen vesijohtoverkostoon, ovat ongelmat vedessä yleensä talonomistajan omalla vastuulla. Vesi voidaan useimmiten kuitenkin käsitellä juomakelpoiseksi.

Jos oman kaivon vesi maistuu tai haisee kummalliselta, on syytä ottaa yhteyttä asiantuntijaan. Ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin pitää kuitenkin tehdä perusteellinen selvitys siitä, mikä ongelma oikeastaan on.

– Ennen kuin aletaan tehdä mitään toimenpiteitä, pitää olla tehtynä vesianalyysi, jotta tiedetään mitä vedelle pitää tehdä, huomauttaa Hannu Haanpää Pirkanmaan Vedenkäsittelystä.

Ongelmia vesissä on monenlaisia, mutta Haanpää muistuttaa, että vastuu kaivoveden laadusta on ensikädessä talon omistajalla.

– Monet ongelmat johtuvat siitä, että kaivojen huolto on ollut puutteellista. Huoltohan pitäisi kaivoon tehdä kolmen vuoden välein, jotta kaivoon ei ala vuotaa pintavesiä ja sen kunto pysyy ajantasaisena. Samalla oikeastaan kannattaisi tehdä suppea vesianalyysi, jotta kaivon kunto tulee tarkistettua myös niiltä osin, mitkä eivät näy silmälle.

Mitä juomakelvottomalle vedelle voi tehdä?

Kun vettä aletaan tutkia, kannattaa ensin olla yhteydessä tutkimuslaboratorioon, opastaa kemisti Jaana Virtanen Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:stä.

– Laboratorio antaa yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten näytteet tulee ottaa ja asiakas voi ottaa näytteet itse. Astiat kannattaa hakea laboratoriosta, mutta omiakin pulloja voi käyttää, mikäli ne steriloi ensin. Mikrobiologiset näytteet tulee ottaa mahdollisimman steriilisti. Joistain laboratorioista on myös mahdollista tilata paikalle näytteenottaja.

Mikäli vesi on mikrobiologiselta laadultaan huonoa, pitää alkajaisiksi tarkistaa kaivon kunto.

– Erityisesti rengaskaivojen tapauksessa pitää tarkistaa, että kaivon saumat, seinämät ja kannet ovat tiiviit. Jatkotoimenpiteitä varten annamme asiakkaille neuvoja, mineraaliongelmia voidaan korjata suodattimilla ja mikrobiologiset ongelmat voidaan poistaa desinfioimalla. Tarjolla on ohjeita desinfioinnin tekemiseen itse, mutta sitä varten on olemassa myös desinfiointipalveluja, Virtanen kertoo.

Onko kaivo kunnossa?

Kaivon kunnon tarkistuksen suorittaa ammattilainen, joka tekee kuntoarvion ja antaa toimenpide-ehdotukset. Erilaiset ongelmat pitää luonnollisesti ratkaista eri tavoin, mutta lähtökohtaisesti kaikkeen löytyy keinot.

– Mineraalien poistoon käyvät mekaaniset patruunasuodattimet, mikäli kyseessä ei ole ympärivuotisessa käytössä oleva kiinteistö, muussa tapauksessa suosittelemme käyttöön massasuodattimia. Massasuodattimen huoltoväli on pidempi, jopa 10-12 vuotta, kun taas mekaaniset patruunasuodattimet pitää huoltaa vuosittain. Bakteereja varten voidaan kaivon desinfiointiin käyttää esimerkiksi UVC-valoa, mutta veden tarpeen ollessa pienempi, voidaan käänteisosmoosikalvolla saada jopa järvivedestä juomakelpoista. Tällainen kalvo voi kohtuullisin laitekustannuksin suodattaa jopa 200 litraa vettä vuorokaudessa, kertoo Haanpää.

Suodattimella eroon rautaongelmasta – ja kylpyhuone pysyy valkoisena

Esimerkkikohteemme on pieni omakotitalo Lempäälässä. Talossa on porakaivo, jonka vesi on hyvin rauta- ja mangaanipitoista. Vanhan suodattimen teho ei enää riittänyt veden puhdistamiseen.

– Rauta oli kaikkein suurin ongelma alusta alkaen, lukemat olivat huomattavasti yli suositusrajoista. Vesi värjäsi kaiken mihin koski, mutta lisäksi se haisi ja maistui pahalle, kertoo talon omistaja Marika Tolonen.

Helmikuussa 2014 Tolonen päätti asennuttaa taloon uuden vedensuodattimen. Asennus ei häirinnyt normaalia elämää.

– Asennusmiehet tulivat paikalle ja noin puolen tunnin kuluttua suodatin oli jo toiminnassa.

Suodattimen teho havaittiin lähes välittömästi asennuksen jälkeen.

– Rautavärjäytymiä ei enää tullut, eikä vesi haissut pahalle. Koska vesi oli ollut niin huonolaatuista niin pitkään, halusimme varmistua sen juomakelpoisuudesta ja lähetimme puhdistetusta vedestä näytteen tutkittavaksi KVVY:n laboratorioon. Kun tuloksista selvisi veden olevan erittäin hyvää talousvettä, on sen jälkeen ollut mukava juoda oman kaivon vettä janoonsa, kuvailee Tolonen.

Myös laitteen helppokäyttöisyys saa Toloselta kiitosta.

– Laite puhdistaa itsensä automaattisesti joka toinen päivä. Puhdistukseen kuluu noin viisitoista minuuttia ja vettä voi käyttää puhdistuksen aikanakin aivan normaalisti. Vanhaan suodattimeemme piti vaihtaa vuosittain suodatusmateriaalit, mutta tämän pitäisi kestää neljästä kahdeksaan vuotta ennen huoltotoimenpiteitä. Myös asentaja kommentoi pitkän huoltovälin olevan ammattiylpeyttä hivelevä asia.

Miten suodatin toimii?

Suodattimen tekninen toimintaperiaate on varsin yksinkertainen.

– Kohteeseen asennettu raudan- ja mangaaninpoistolaite neutraloi suodatettavan veden happoja ja nostaa veden pH:n 7,5:een samalla, kun se puhdistaa veden raudasta ja mangaanista. Laitteessa on kaksi suodatinta, joista ensimmäinen nostaa veden pH:ta, mikä helpottaa raudan ja mangaanin poistoa seuraavalla, katalyyttisellä suodatinmassalla. Mangaanidioksidista valmistettu massa hapettaa suodatettavasta vedestä raudan ja mangaanin, jotka sitten kiinnittyvät suodatinmassaan, kertoo Haanpää.

Suodattimeen kertynyt rauta ja mangaani poistetaan vastavirtahuuhtelulla, jolloin massa pysyy pitkäikäisempänä.

– Vastavirtahuuhtelussa puhdistettu vesi virtaa suodatinmassan läpi niin sanotusti taaksepäin ja irrottaa suodattimeen tarttuneen raudan ja mangaanin, selittää Haanpää.

Muita huoltotoimenpiteitä ovat lähinnä suodatusmassan täyttäminen laitteeseen ja suodatusmassan virkistäminen pH:n laskiessa liian alas.

– Mitään lisäkemikaaleja ei erikseen tarvita kumpaankaan toimenpiteeseen, vaan täyttö tapahtuu samalla massalla, jota suodattimessa on valmiiksi ja virkistäminen tapahtuu vastavirtahuuhtelun avulla, Haanpää kuvailee.