Kuten minkä tahansa rakennuksen, myös omakotitalon vesikaton kunto tulisi tarkastaa säännöllisesti. Jos kattovuoto jää pitkäksi aikaa huomaamatta, pahimmassa tapauksessa siitä voi seurata hyvinkin kallis remontti, jossa joudutaan korjaamaan katon lisäksi myös yläpohjaa, seiniä ja sisäpuolisia pintarakenteita.

– Jos katon kuntotarkastukset ja huollot tehdään säännöllisesti, voidaan saavuttaa varsin pitkäkin käyttöikä. Muussa tapauksessa vesikaton uusiminen voi tulla vastaan jo puolessa siitä ajasta, toteaa rakennustekniikan yliopettaja, TkL Hannu Tyrväinen Karelia-ammattikorkeakoulusta.

Katteen elinkaari riippuu toki paljon materiaalista, ympäristöstä ja olosuhteista, mutta säännöllisellä ylläpidolla voidaan saada katolle merkittävästi lisää käyttöikää.

– Ympäristöolosuhteilla on merkittävä vaikutus. Esimerkiksi konesaumattu peltikate rasittavissa olosuhteissa kestää teknisesti noin 40 vuotta, kun taas vähiten rasittavissa olosuhteissa jopa 80 vuotta, toteaa Tyrväinen.

– Samoin karkeasti voidaan sanoa, että jos katto säännöllisesti hoidettuna kestää 40 vuotta, niin ilman hoitoa se voidaan joutua uusimaan jo 20 vuoden kohdalla. Huomattava ero!

Katemateriaalien elinkaaret vaihtelevat

Tyypillisiä pientalon kattomateriaaleja ovat muun muassa kumibitumikermikate, konesaumattu ohutlevykate, profiilipeltikate, tiilikate sekä kuitusementtikate, joka saatetaan tuntea myös takavuosien kauppanimeltään Minerit-vesikate. Lisäksi taannoin käytettiin paljon myös bitumikermikatteita.

Rakennustiedon RT-kortti numero 18-10922 vuodelta 2008 auttaa hahmottamaan eri vesikatemateriaalien elinkaarta ainakin suuntaa-antavasti. Esimerkiksi kuitusementtikatteen tekninen käyttöikä tavanomaisella rasituksella on noin 30 vuotta, ja sen suositeltava tarkastusväli noin viisi vuotta.

– Kuitusementtilevyissä on aiemmin, noin vuoteen 1989 asti käytetty asbestia, mutta sen jälkeen ei. Siksi on selvitettävä, onko vesikatteessa asbestia vai ei, mainitsee Tyrväinen. Jos katemateriaalissa on asbestia, se tulee huomioida kun katteita puretaan tai työstetään.

Katemateriaalien elinkaaret, riskipaikat ja sen myötä myös huoltotarpeet vaihtelevat. Tapio Kemoffin Asuinrakennuksen kuntotarkastusopas vuodelta 2012 esittelee kattavasti eri katemateriaalien ja muidenkin rakenteiden tyypillisiä riskejä ja mitä niiden tarkastuksessa pitäisi huomioida. Esimerkiksi betonitiilikatteiden tyypillisiä vaurioita ovat muun muassa kattotiilten murtumat ja halkeamat. Sen lisäksi, että käydään läpi mahdolliset vaurioituneet tai irronneet tiilet, on hyvä myös tarkistaa, onko pinnalla sammalta tai jäkälää ja onko kate tarpeen puhdistaa.

Profiilipeltikatteen tyypillisiä virheitä puolestaan ovat muovipinnoitteen irtoaminen reunoilta ja paljastuneen peltipinnan ruostuminen. Myös katteen kiinnitysnaulat voivat nousta ja tiivisteet haurastua tai irrota. Lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi asennuksessa tapahtuneet virheet.

Katolta löytyy pitkä lista tarkastettavaa

Olipa katemateriaali kuitenkin sitten mikä tahansa, katolla tarkastettavia kohtia on yllättävänkin monta. Hyvä olisi käydä läpi muun muassa vesikatteen ja läpivientien kunto, ruoteet, hormit, sisäpiippu ja sadehatut, tasakaton vesikaivot ja -kourut, kulkusillat, lumiesteet ja räystäskourut. Kaikki tarkastettavat kohdat eivät toki esiinny joka talossa, kuten esimerkiksi tasakaton vesikaivot.

Osa tarkastustöistä on tehtävä yläpuolelta käsin, mutta osassa rakennuksista on mahdollista mennä niin sanottuun yläpohjatilaan, jolloin voidaan myös havainnoida mahdollisia vesivuotoja sekä puuosien, aluskatteen ja läpivientien yleiskuntoa.

Hannu Tyrväinen toteaa, että olisi hyvä, jos katolle tehtäisiin yleinen, pinnallisempi tarkastus jopa syksyisin ja keväisin, mielellään kuitenkin ainakin kerran vuodessa.

– Talviaikaan lumen ja jään peittäessä katetta ei tarkasteta eikä sen kuntoa arvioida.
Sen lisäksi noin viiden vuoden välein olisi hyvä teettää vielä ammattimainen vesikaton ja yläpohjan kuntoarvio.

– Näillä keinoilla suuria yllätyksiä ei pitäisi syntyä. Tästä aiheutuu hieman kustannuksia, mutta se jos mikä on järkevää rahankäyttöä.

Seuraa katon riskipaikkoja

Varoitusmerkkejä katon mahdollisista korjaustarpeista kannattaakin siis pitää silmällä säännöllisesti.

– Esimerkiksi tiilikatteella kannattaa keväällä lumen sulamisen aikoihin tarkkailla maasta käsin vuotaako vettä vesikourun alapuolelta, lähinnä räystään otsalaudan alta tai räystäslautojen välistä, josta sen ei pitäisi vuotaa, mainitsee Tyrväinen.

Tässä toimivan aluskatteen tarkoitus käy hänen mukaan hyvin ilmi: aluskate tuo veden pois rakennuksen sisäpuolelta ulospäin. Toimiva aluskate onkin hintansa arvoinen, koska sen avulla vältetään osa huomattavasti suuremmista ongelmista. Kaikilta katoilta sitä ei kuitenkaan löydy: esimerkiksi profiilipeltikatteiden osalta vaatimus aluskatteesta on tullut mukaan rakennusmääräyksiin vasta vuonna 1999.

– Toki pienempikin vesivuoto rasittaa räystäsrakenteita, erityisesti pintakäsittelyä, ja pidemmässä juoksussa jopa lahottaa puurakenteita räystään läheisyydessä. Sen takia korjaus kannattaa tehdä ajoissa.

Tyrväinen kertoo, että jos tiilikatteella tapahtuu vuotoa, on todennäköistä, että kattotiiliä on mennyt talvella rikki. Ne voivat rikkoontua jopa lumen painosta, mutta varsinkin jos lunta pudotetaan työskentelemällä katolla, syynä ovat yleensä askelkuormat ja lapion kolahdukset.

– Tyypillisiä ongelmakohtia ovat lumiesteen kiinnikkeiden alapuoliset tiilet sekä kattosillan tukirakenteiden alapuoliset tiilet. Näihin kohdistuu usein normaalia suurempi pistekuormitus, ja kattotiili voi raksahtaa rikki. Toisaalta kattotiilien vaihto on suhteellisen helppoa ja joutuisaa.

Kattotarkastus työturvallisuus edellä

Ennen kuin katolla mennään itse tekemään mitään, on kuitenkin syytä miettiä työturvallisuutta. Hannu Tyrväinen muistuttaa, että katolle mentäessä tulisi ensin tarkistaa tikkaiden turvallisuus, eikä mennä turvallisuutta vaarantaville tikkaille. Kattotikkaille saa ylipäätään mennä vain yksi henkilö kerrallaan.

– Katolle ei pidä mennä, jos ei ole siihen edellytyksiä. Ja vaikka olisikin, täytyy ottaa huomioon, että putoamisen mahdollisuus on aina olemassa, painottaa Tyrväinen.

Jos katemateriaali tai pinnoite on liukas tai katolla on lunta, kosteutta tai sammalta, katto voi olla yllättävänkin petollinen jalan alla. Pääsääntöisesti vesikatolla tulisikin siis käyttää turvavaljaita, mutta usein pientaloissa ei ole kuitenkaan edes turvavaljaiden kiinnityspisteitä.

– Tämän takia olisi ehdottomasti parempi, että katon kuntotarkistuksen, kuten myös mahdollisen huollon ja korjauksen tekisi ammattitaitoinen henkilö käyttäen asianmukaisia turvavarusteita. Palveluja katon kunnon tarkastukseen ja tarvittaessa korjaukseenkin on onneksi löydettävissä. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä itse. Muuten voi tulla kohtalokkaita seurauksia.

INFOLAATIKKO:
Pientalon vesikaton kuntotarkastuksen voi jakaa seuraaviin alakohtiin:
1. Vesikatteen kunto, kiinnitys alustaansa, ruoteet ja korokerimat
2. Läpivientien kunto
3. Pellitykset ja niiden kunto
4. Mahdolliset painumat, suoruus ja kaltevuus
5. Hormit, sisäpiippu ja sadehatut
6. IV-laitteet
7. Tasakaton vesikaivot ja –kourut
8. Lape- ja talotikkaat, kulkusillat
9. Lumiesteet
10. Räystäskourut

Lähteet: RT-kortti numero 18-10922; Tapio Kemoff. Asuinrakennuksen kuntotarkastusopas. Rakennustieto. Helsinki 2012.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pixabay