Useimpien suomalaisten tärkein omaisuus on oma koti – joskus ihan omin käsin rakennettu – ja omistajan poistuessa manan majoille omaisuus siirtyy eteenpäin. Jos asunto sattuu sijaitsemaan kaukana kasvukeskuksista, perinnöstä saattaa tulla riippakivi, josta ei pääse eroon. 

Maaseutu tyhjenee ihmisten muuttaessa kasvukeskuksiin, mutta talot pysyvät. Elämänsä lopputaipaleella oleva saattaa asustella siellä hyvinkin tyytyväisenä, mutta perintönä se voi olla haasteellinen. 

– Kyllä perinnöstä kannattaisi keskustella jälkipolven kanssa hyvissä ajoin etukäteen. Silloin voi yhdessä pohtia, mitä omaisuudelle tapahtuu, kun itsestä aika jättää. Siinä yhteydessä tulevat perijätkin pääsevät kertomaan mielipiteensä, muistuttaa lakimies, OTM, LKV Sanna Saariniemi.

– Hyvin usein käy niin, että toisen kuollessa leski jää asumaan yhteistä kotia, mutta lapset perivät sen. He joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät saa siinä vaiheessa perintöä haltuunsa. Lesken oikeus jäädä asuntoon asumaan on elinikäinen, eikä asuntoa voi myydä ilman lesken lupaa.

Asiasta etukäteen puhuminen voi olla vaikeaa, koska siihen liittyy paljon tunteita. Voi olla raastavaa havaita, että oma rakas koti ei lapsia kiinnostakaan. Jälkipolvikin voi kokea asian ongelmalliseksi, koska ei haluta kohdata sitä tosiasiaa, että ennemmin tai myöhemmin jokaisen elämä päättyy. Voi tuntua siltä, että jo pelkkä perinnöstä puhuminen tuo tuota päivää lähemmäksi. 

Haasteita voi Saariniemen mukaan syntyä myös silloin, kun kiinteistön saa perinnönjaossa useampi henkilö. Silloin käytöstä, huollosta, korjauksista ja ennen kaikkea kustannuksista voi tulla helposti kahnauksia. Kiinteistöstä on aina kuluja, vaikka se olisi miten hyvässä kunnossa tahansa. 

– Jos yhteisomistukseen jää esimerkiksi vapaa-ajan asunto, jossa kaikki haluaisivat viettää juhannusta omassa rauhassaan, niin eihän se voi onnistua.

Selkeät, ihan paperille laitetut sopimukset mökin käytöstä ja kulujen jakamisesta helpottavat yhteiselämää huomattavasti. 

Käyttämätön talo rapistuu

Kesämökin kanssa perikunnan elämä voi olla vähän helpompaa, sillä sen voi kuvitella saavansa myytyä tarpeen vaatiessa. Vakituiseen asumiseen tarkoitettu talo on toinen juttu. Taantuvalla paikkakunnalla sen arvo putoaa kaiken aikaa eikä ostajaehdokkaita parveile pihaa ihastelemassa. Sitä ei välttämättä saa myytyä millään hinnalla. 

Tilanne on aivan sama, vaikka perittävä itse yrittäisi myydä talon jo elinaikanaan, ettei se jää lapsille riippakiveksi. Tällöin kuitenkin hyötynä on luovutusvoiton verovapaus eli perittävän ei tarvitse maksaa mahdollisesta luovutusvoitosta veroa, mikäli hän on asunut talossa vähintään 2 vuotta omistusaikanaan.

Huomionarvoista on sekin, että käyttämättömänä talo rapistuu nopeasti. Jotta se pysyisi edes jonkinlaisessa kunnossa, on peruslämpö pidettävä päällä ja elinkaarenmukaiset huollot tehtävä. Ne aiheuttavat kustannuksia. Kiinteistöverokin lankeaa maksuun vuosittain. 

Ellei kukaan perikunnasta ole halukas muuttamaan taloon tai sitä päätetä pitää kesäasuntona, on kiinteistön vuokraaminen lähes tulkoon ainoa keino saada kulut peittoon. 

On tärkeää määritellä kiinteistön arvo oikein

Kaikki perinnöksi päätyvät kiinteistöt eivät tietenkään ole maailmanlopun torppia keskellä sysimetsää, vaan asiallisten palveluiden ja etäisyyksien päässä olevia kelpo koteja. Silloin suurin mietittävä asia on perintövero ja sen suuruus.

Perintövero on sidoksissa omaisuuden arvoon sekä perittävän ja perijän väliseen sukulaisuussuhteeseen. Lähiomaisiksi katsotaan aviopuoliso, lapset ja lapsenlapset. Heidän kohdallaan verotus on vähän kevyempää kuin kaukaisempien sukulaisten kohdalla. 

Kiinteistön arvon voi määritellä itsekin vertailemalla lähistöllä myytyjen, samantyyppisten kohteiden hintoja, mutta varminta on arvioituttaa kohde ammattilaisella perukirjaa varten. Asunnosta tehty arvio ei sido verottajaa, joka vahvistaa tai muuttaa omaisuuden arvon verotusta varten. 

On kuitenkin hyvä, jos arvioitu arvo on mahdollisimman lähellä todellista arvoa – varsinkin jos kohde on tarkoitus myydä pian perunkirjoituksen jälkeen. Muuten voi joutua perintöveron lisäksi maksamaan luovutusvoittoveroa perukirja-arvon ja lopullisen myyntihinnan erotuksesta. Perintövero on pienempi kuin luovutusvoittovero, joten tarkkuus kannattaa. 

Jos pesässä on useampia osakkaita ja yksi haluaa samantien lunastaa kiinteistön itselleen, kannattaa silloinkin käydä kauppaa perukirjaan määritellyillä arvoilla tai verottajan vahvistamalla perintöverotusarvolla, mikäli se on jo selvillä. Aina ei tarvitse käyttää pesän ulkopuolisia varoja, jos pesässä on muuta varallisuutta kuin kyseinen kiinteistö. Silloin voidaan jaossa sopia, että yksi saa talon ja muut vastaavasti muuta omaisuutta. 

Jos talo tai mökki on ainoa varallisuus kuolinpesässä, on varat niin mahdolliseen lunastukseen kuin perintöveroihinkin saatava pesän ulkopuolelta. Verottajan kanssa voi neuvotella maksusuunnitelman veroille, ellei sukanvarteen ole kertynyt riittävästi niiden maksuun. Pankkilainaakin saattaa saada muuttotappiokunnassa sijaitsevan peruskiinteistön perintöverojen maksuun, mutta pankit arvioivat asiaa tapauskohtaisesti takaisinmaksukyvyn ja vakuuden perusteella.

Peliaikaa perikunnalla kuitenkin on, sillä perintöverot tulevat maksuun viiveellä, noin puolen vuoden – vuoden kuluessa perukirjan toimittamisesta verottajalle. 

Kuntotarkastus voi kannattaa perittävässäkin talossa

Perittävään rakennukseen pätee pitkälti samat asiat kuin ostettavaankin: mitä enemmän tietoa on saatavana, sen paremman turvan uusi omistaja saa. Jos talon tai mökin vaiheista ja korjauksista ei ole tietoa, voi olla viisasta teettää kuntotarkastus. 

Silloin kiinteistön arvoa määriteltäessä voidaan ottaa huomioon tulossa olevat remontit ja talo tulee merkittyä perukirjaan mahdollisimman oikealla arvolla. Samalla pesän osakkaat saavat hyvän kuvan edessä olevista kustannuksista, jos talo halutaan pitää. 

Kiinteistön arvoon ja määrättyyn perintöveroon voi hakea verottajalta oikaisua esimerkiksi toteutuneen kaupan perusteella. Sen sijaan tehtyä perinnönjakoa ja siinä käytettyä kiinteistön arvoa ei yleensä saa muutettua, mikäli pesän osakkaat ovat jaon hyväksyneet ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, vaan siitä voi luopua. Mikäli perintö on lakimääräinen, perinnöstä ei voi luopua osittain ilman veroseuraamuksia, vaan se pitää ottaa vastaan joko kokonaan tai ei ollenkaan. Jos luopuu perinnöstä, se menee perintökaaressa seuraavan, siis useimmiten lasten tai lastenlasten, hyväksi. 

Jos perinnöstä haluaisi luopua jonkun muun – vaikka paikallisen kissayhdistyksen – hyväksi, on verottajan tulkinta se, että on ottanut perinnön vastaan ja lahjoittaa sen eteenpäin. Silloin maksuun tulevat perintövero ja lahjavero. 

Perittävä voi tietysti jo eläessään tehdä testamentin, jossa määrittelee omaisuutensa hallinnan hänen kuoltuaan. Rintaperillinen saa joka tapauksessa lakiosan. Sen voi sivuuttaa vain hyvin painavin perustein. 

Kauppa, lahja vai ennakkoperintö?

Talon tai mökin voi myös myydä jälkeläiselleen, antaa sen ennakkoperintönä tai lahjana. Jos päätyy myymään markkinahintaa halvemmalla, on oltava tarkkana. Myyntihinnan pitää olla yli 75 prosenttia vastaavien myyntihinnasta. Muuten kauppa tulkitaan lahjanluoteiseksi kaupaksi ja siitä napsahtaa maksettavaksi lahjavero. 

Tapauskohtaisesti riippuu kannattaako omaisuutta antaa ennakkoperintönä vai lahjana ja todeta lahjakirjassa, että kyseessä ei ole ennakkoperintö. Lahjan antaminen voi olla verotuksellisesti edullisempaa.

Jos taas antaa jotakin jälkikasvulle ennakkoperintönä, se huomioidaan lopullisessa perinnönjaossa siten, että perinnönjättäjän omaisuus ja kaikki ennakkoperinnöt lasketaan yhteen, summa jaetaan perillisten kesken ja näistä osuuksista määrätään perintövero. Siitä vähennetään aiemmin maksettu lahjavero. Vaikka lahjavero olisi ollut suurempi kuin perintövero, erotusta ei makseta takaisin.

Yksi mahdollisuus on lahjoittaa omaisuuttaan verovapaana. Toiselle voi antaa korkeintaan 4 999 euron arvoisen lahjan kolmen vuoden välein. Talon kohdalla menettely on työläämpi ja hitaampi, sillä lahjoitukset on tehtävä useissa pienemmissä osissa pitkän ajan kuluessa.

Sanna Saariniemi kehottaa kuitenkin kärsivällisyyteen: 

– Jos se on mahdollista ja kiinnostusta on yhtään ilmassa, kannattaa välttää hätiköityjä ratkaisuja. Ties vaikka muutaman vuoden viisaampana joku pesän osakkaista innostuukin muuttamaan taloon tai käyttämään mökkiä. Jos kuitenkin keskusteluissa tulee selväksi, ettei kiinteistölle ole erityistä käyttöä eikä tunnearvokaan puhu sen suvussa pitämisen puolesta, niin kyllä se kannattaa silloin myydä.

Lähde: vero.fi

Haastateltava toimii yrittäjänä Kiinteistönvälitys Saariniemi Oy LKV:ssa. 

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Freepik