Suomessa yleinen radioaktiivinen kaasu radon on merkittävä keuhkosyöpäriski.

Mitä ihmettä on radon? Sisäilman radonpitoisuus kannattaisi mitata 5-10 vuoden välein, sillä radon vaikuttaa asumisterveyteen ja sisäilman laatuun. Mistä radonissa oikein on kyse ja miten sitä mitataan? 

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka voi esiintyä sisäilmassa. Pitkäaikainen altistuminen korkeille radonpitoisuuksille lisää huomattavasti riskiä sairastua keuhkosyöpään, ja radon onkin tupakoinnin lisäksi yksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. 

Mitä radon on ja missä sitä esiintyy?

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Tämä johtuu geologisista, rakennusteknisistä ja ilmastollisista syistä. 

Talon alla oleva maaperä on keskeisin radonin lähde, ja radon pääsee rakennuksiin perustuksen raoista. Etenkin talvisin radonia esiintyy erityisen paljon, sillä rakennusten lämpimämpi sisäilma saa radonin nousemaan maaperästä ylöspäin, ja pakkasella suljetut ovet ja ikkunat estävät radonpitoisen ilman pakenemisen ulos. 

Radonpitoisuus on yleensä korkein rakennusten alimmissa kerroksissa, ja kerrostalojen ylemmissä kerroksissa se on harvoin ongelma. 

Radon on uraanin hajoamistuote. Suomen graniittisen kallioperän ja maaperän uraanipitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin maailmanlaajuisesti. Erityisesti helposti ilmaa läpi päästävät sora- ja hiekkaharjut ovat radonille alttiita rakennuspaikkoja. 

Erityisesti Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa uraanipitoisuudet ovat korkeimpia, kun taas ne ovat pienempiä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa. Säteilyturvakeskus kuitenkin suosittelee, että radonmittauksia tehdään joka puolella Suomea, sillä korkeita radonpitoisuuksia on mitattu rakennuksissa kaikenlaisilla alueilla.

Kotien lisäksi radonia voi esiintyä myös muissa rakennuksissa, kuten liikekiinteistöissä. Radonin mittaaminen on rakennuksessa toimintaa harjoittavan tahon vastuulla, ja mittaamaan velvoitettuja ovat esimerkiksi yritykset, kunnat, yhdistykset ja seurakunnat korkean radonriskin alueilla. 

Radonmittaukset tehdään syyskuun ja toukokuun välisenä aikana

Koska radonia ei voi havaita aistein, sen pitoisuuden selvittämiseksi ainoa keino on mitata pitoisuutta radonmittauspurkilla.

Säteilyturvakeskus kertoo, että oikea aika mitata asunnon radonpitoisuus on syyskuun alun (1.9) ja toukokuun lopun (31.5) välisenä aikana, sillä radonin pitoisuudet huoneilmassa ovat tällä aikavälillä korkeimmillaan. Radonmittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, mutta luotettavin tulos saadaan mittaamalla kolme kuukautta tai kauemmin.

Radonmittaus toteutetaan kahdella mittauspurkilla, joista toinen sijoitetaan olohuoneeseen ja toinen makuuhuoneeseen. Jos asunto on kaksikerroksinen, molemmat kerrokset kannattaa mitata. Pienissä alle 100 neliömetrin asunnoissa myös yksi radonmittauspurkki voi riittää. 

Radonmittauspurkit tilataan Säteilyturvakeskuksen hyväksymältä palveluntarjoajalta postitse. Radonmittauksen hinta vaihtelee asunnon koon mukaan noin 50 eurosta sataan euroon. 

Miten torjua radonia sisäilmassa?

Radonin torjunta sisäilmassa on helpointa silloin, kun sen ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa, mutta myös vanhemmissa rakennuksissa radonin pitoisuuksia voidaan vähentää. Radonin torjunnassa olennaista on estää radonin nouseminen maaperästä rakennuksen sisäilmaan. 

Jos kodissa todetaan korkea radonpitoisuus, sitä voidaan pyrkiä alentamaan esimerkiksi tehostamalla ilmanvaihtoa ja tuuletusta. Erityinen radonin torjuntaan tarkoitettu radonimuri poistaa radonia huoneilmasta tehokkaasti. 

Seurantamittauksia kannattaa tehdä säännöllisesti, jos asunnossa on aiemmin todettu korkeita radonpitoisuuksia. Radonin torjuntaan kannattaa panostaa, sillä vaikkei radonia voi aistinvaraisesti havaita, on radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski hyvin todellinen. 

Haluatko tietää lisää radonista? Tutustu Säteilyturvakeskuksen radon-ohjeistuksiin osoitteessa https://stuk.fi/radon.

Teksti: Veera Kujansuu
Kuva: Freepik