Mönkijöitä hankitaan nykyisin yhtä lailla huvi- ja hyötykäyttöön. Aloittelevakin harrastaja voi saada mönkijästä hyvän apurin esimerkiksi pihatöihin.

Työkoneiden ja kuljetuskaluston erikoislehti Konepörssi raportoi kesällä mönkijöiden myynnin kasvaneen Suomessa roimasti viime kevään aikana. Suosion kasvun syyksi epäiltiin koronavuoden aikana lisääntynyttä vapaa-aikaa, jota moni vietti kesämökillään.

Tapio Liukonen mönkijäyhdistys West Coast ATV ry:stä kertoo mönkijöiden yleistyneen voimakkaasti jo sen jälkeen, kun niiden rekisteröinti tieliikenteeseen tuli mahdolliseksi.

– Seuraava raju lisäys tuli silloin, kun ne sai rekisteröidä traktoriksi. Mönkijää sai ajaa liikenteessä sitten jo 15-vuotiaana, hän kertoo.

Vuonna 2014 rekisteröity West Coast ATV on Suomen suurin mönkijäharrastajien yhdistys, jolla on alajaostoja eri puolilla maata. Toiminnan tavoitteena on mönkijäharrastuksen edistäminen. Tätä varten kerho muun muassa järjestää mönkijäajoja ja rakentaa luvallisia ajoreittejä.

Mönkijän valinnassa on paljon punnittavaa

Kiinnostus mönkijöitä kohtaan on kasvanut. Niitä on kuitenkin tarjolla laidasta laitaan niin toimintatavan, koon kuin painonkin osalta. Sopivan mönkijän valinta voi olla siis kokemattomalle hankalaa.

Hutihankinnan välttämiseksi Liukonen neuvoo kääntymään asiantuntevan myyjäliikkeen puoleen.

– Voi ottaa yhteyttä myös kerhoihin. Kyllä mekin neuvotaan ja annetaan vinkkejä hankintaan.

Valintaa tulisi miettiä ensinnäkin sen pohjalta, mitä mönkijällä aiotaan tehdä. Hän arvioi, että jos mönkijä halutaan vain hyötykäyttöön, jo se saattaa rajata pois tiettyjä merkkejä.

– Ja toisaalta jos halutaan hyvä, toimiva laite, kannattaa myös katsoa, että mönkijän huoltoverkosto on laaja.

Liukonen kehottaa suosimaan tunnettuja merkkejä, joilla on laajat jälleenmyyjä- ja huoltoverkostot. Yleensä halpa hinta valitettavasti korreloi laadun kanssa.

– Se näkyy myös siinä, millaisia lisävarusteita mönkijään saa ja miten siihen saa varaosia.

Mönkijävalintaan vaikuttaa myös se, kenelle mönkijää ollaan hankkimassa. Hän toteaa suurempien koneiden olevan usein juniorikäyttöön hieman liian tehokkaita ja riskialttiita.

– Jos mönkijä painaa 500 kiloa ja kuljettaja 30 kiloa, siinä on epäsuhta olemassa. Samoin kuin moottoripyörällä, mönkijällä ajamiseen vaikuttaa kuljettajan oman painon käyttö ja painopisteen hallinta. Se on mahdotonta, jos kuskin oma massa ei riitä hyvin hallintaan.

Varustelu määrittää mönkijän käyttöä

Nykyään suurin osa mönkijöistä on Liukosen mukaan rekisteröity traktoriksi. Lähtökone itsessään onkin mönkijöissä usein sama – ainakin periaatteessa.

– Siinä voi sitten lähinnä varustelulla vaikuttaa siihen, onko mönkijä soveltuva tiekäyttöön, puutarhakäyttöön vai rajumpaan extreme-harrastukseen.

Olennaisia muuttujia ovat toki mönkijän kuutiotilavuus ja teholuokka. Extreme-harrastaja ei osta pienen kuutiotilavuuden konetta, vaan valitsee ajokkinsa skaalan yläpäästä.

– Perus pihakäyttöön tai mökkikäyttöön riittää hyvin 500–600-kuutioinen mönkijä, Liukonen arvioi.

Raskaassa maastoajossa tehoa tarvitaan eri tavalla. Pyöräkoon kasvaessa mönkijällä päästään vaikeampiin paikkoihin, mutta suurempi pyöräkoko vaatii myös enemmän tehoa.

Ensimmäistä mönkijää hankittaessa kannattaa huomioida, että kun peruskoneen lisäksi hankitaan vielä tarvitut varusteet, lopullinen hinta on jo jotain aivan muuta. Liukonen kehottaakin miettimään varustellun mönkijän hintaa eikä menemään vain halvimman mukaan.

– Jos kaupasta hakee varustelemattoman mönkijän, sillä ei tee mitään. Tulee äkkiä 2 000 euroa lisää hintaa, että on käyttökelpoinen kone.

Mönkijästä on moneksi lisävarusteilla

Mönkijä voidaan varustaa moneen käyttötarkoitukseen eri lisävarusteiden avulla. Liukonen kertoo, että lisävarusteet voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan:

– Toinen ovat ne, jotka kiinnitetään kiinteästi mönkijään, ja toinen lisälaitteet, jotka tulevat mönkijän perään tai eteen. Ne, mitkä kiinnitetään koneeseen, mahdollistavat muiden lisävarusteiden käytön.

Mökkikäytössä ykkösvaruste olisi hänen mielestään vinssi mönkijän keulalle. Vinssissä on yli 2 000 kilogramman vetokyky. Sillä repiikin vaikka pensaan juurineen maasta.

– Meillä käytännössä kaikissa koneissa on vinssi edessä ja takana.

Jos mönkijää käytetään mökkitien kunnossapitoon, lisävarusteiksi tarvitaan vinssi ja puskulevy. Puskulevy on olennainen myös lumitöitä varten. Talvikäytössä myös kahvanlämmittimet ovat hänen mukaansa ehdoton varuste.

– Ja sitten on pohjapanssari, joka suojaa runkorakennetta, vaihteistoa ja voimansiirtoa, kun mönkijä menee kantojen ja kivien päältä.

Mönkijä säilyttää arvonsa käytettynäkin

Mönkijälle on saatavilla myös erilaisia peräkärryjä tarpeen mukaan. Liukonen kertoo, että mönkijän perään voi kytkeä aika lailla kaiken, mitä traktoriinkin; kuten äkeen, jolla voi vaikka perustaa nurmikon.

– Eteen löytyy myös niittoleikkuria, lumilinkoa. Mönkijän voi varustaa myös teloilla. Silloin sen etenemiskyky lumessa on aivan järjetön, voi tehdä lumitöitä, vetää rekeä, mitä vain.

Mönkijää voi varustella lähes loputtomasti ja liki mihin käyttöön tahansa. Ihan ilmaista se ei toki ole. Liukonen huomauttaa mönkijän kuitenkin säilyttävän arvonsa erittäin hyvin:

– Kun porukka on miettinyt, ostaisiko käytetyn vai uuden, usein päädytään ostamaan uusi. Käytetyn mönkijän hinta on suhteettoman suuri verrattuna uuteen.

Tunnetun merkin mönkijästä saa siis käytettynäkin hyvän vaihtohyvityksen tai hinnan, jos sen päättääkin myydä.

Kuka saa ajaa mönkijällä – ja missä?

Mönkijän maksiminopeus määrittelee ajamisen ikärajan ja vaaditun ajokortin. Luokituksesta riippuen se voi olla 40, 60 tai 80 kilometriä tunnissa. Liukonen toteaa traktorimönkijöiden olevan kuitenkin luokkineen aikamoinen viidakko, jossa on hyvä olla tarkkana.

– Osa mönkijöistä on henkilöautokortilla ajettavia. Ne mönkijät, jotka on varustettu ABS-jarruilla, vaativat B-kortin. On myös rinnakkaisistuttavia malleja, jotka vaativat B-kortin.

Jos mönkijää ollaan hankkimassa perheen nuoren käyttöön, hän neuvoo varmistumaan, ettei vahingossa hankita vääränlaista mallia.

– Ja kun ne näyttävät päällepäin samalta. Voi olla jopa niin, että se mönkijä, jolla 15-vuotias saa ajaa, on tehokkaampi kuin se, mitä hän ei saa ajaa. Kyse on vain siitä, mihin luokkaan se on rekisteröity.

Vaadittu ajokortti selviää kuitenkin mönkijän rekisteriotteesta. Jos mönkijä hankitaan uutena, sitä voi tiedustella myyjäliikkeeltä.

Pyydä maanomistajan lupa maastoajoon

Lähtökohtaisesti rekisteröidyllä mönkijällä saa Liukosen mukaan ajaa tiellä missä tahansa. Maastoajoon tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa.

Hän kertoo tämän aiheuttaneen paljon kysymyksiä mönkijäharrastajien keskustelufoorumeilla. Moni luulee esimerkiksi sähkölinjojen reittien olevan ”ei kenenkään maata”, jota pitkin saa ajaa.

– Mutta siinä on kaksi, joita täytyy luvittaa; maanomistaja ja sähköyhtiö, on se sitten Fingrid tai Caruna, hän toteaa.

– Hyvin paljon tapahtuu loukkauksia, että mennään toisen maalle vähän kokeilemaan. Ehkä hyvässä uskossa ajatellaan, ettei jää jälkiä. Sen takia pyrimme järjestämään kerhona luvallisia ajoalueita ympäri Suomen.

Suullinen lupa riittää Liukosen mukaan hyvin pienen mittakaavan toiminnassa, kunhan  maanomistajan kanssa ollaan muuten hyvässä yhteistyössä. Soratiellä ruopiminen voi olla hauskaa, mutta raivostuttaa tienpitäjää.

– Varsinkin kun mönkijällä ruopii hiekkatietä, se tekee pahaa jälkeä, hän varoittaa. Autolla on vaikea ajaa mönkijän jättämiä ajouria pitkin, joten naapuririidankin voi saada äkkiä aikaiseksi.

Huomioi säilytyksessä vakuutusyhtiön ohjeet

– Kaikista paras olisi säilyttää mönkijä sateensuojassa katoksessa tai sisällä tallissa jos mahdollista. Kyllä se ulkonakin säilyy, Liukonen toteaa.

Ulkona mönkijä tulisi kuitenkin peittää pressulla tai peitteellä. Vaikka sen kytkimet ovat suojattuja, pitkäaikainen altistuminen kosteudelle ja säälle ei tee niille hyvää. Myös auringon valo voi haurastuttaa muoviosia.

Mönkijän säilytyksessä tulee huomioida myös vakuutusyhtiön ohjeet. Liukonen huomauttaa, että suuremmissa kaupungeissa varkauden riski on suhteellisen suuri.

– Kannattaa katsoa vakuutusyhtiön kanssa, että mikä on ehtona että korvataan. Monta kertaa on käynyt niin, että kone on viety, mutta lukitus ei ole ollut kunnossa, joten vakuutus ei korvaakaan.

Monet vakuutusyhtiöt vaativat, että mönkijää pidetään virtalukossa ja ohjauslukossa, kun taas joillekin riittää, että vaihde lukitaan pysäköintiasentoon. Osa vaatii, että mönkijää säilytetään lukitussa tilassa.

Mönkijälle tarvittu vakuutus riippuu sen käytöstä ja luokasta. Koska uudet mönkijät ovat arvokkaita, Liukonen arvelee useimpien ottavan niille kaskovakuutuksen. Se antaa kattavasti turvaa niin törmäyksen, tulipalon, varkauden kuin vaikka hirvikolarin varalta.

Ajokilometrit määrittävät mönkijän huoltovälin

Mönkijöiden käyttö on paljolti metsäajoa, joten niiden huoltoväliä arvioidaan ennemmin ajotuntien kuin ajokilometrien mukaan. Liukonen kertoo tyypillisen huoltovälin olevan 50–100 tuntia.

– Joka mönkijällä on oma huolto-ohjelma, joka on mainittu huoltokirjassa. Siinä on hyvin tarkkaan selostettu, mitä huolloissa tehdään.

Huollossa mönkijästä esimerkiksi käydään läpi ja tarvittaessa vaihdetaan öljyt sekä tarkistetaan rengaspaineet, renkaiden kuluminen ja jarrujen kunto.

– Jarrut ovat helposti kuluva osa, varsinkin jos ajetaan maastossa. Kun pyörien välissä on hiekkaa ja mutaa, se syö jarrupalaa, vaikka jarrua ei käytettäisi ollenkaan.

Jos mönkijän kuntoa ei seuraa, voi käydä kalpaten. Liukonen painottaa, että maastoajon jälkeen mönkijä on hyvä puhdistaa ja tarkistaa huolellisesti. Maastossa esimerkiksi vetoakselin kuminen suoja voi helposti vahingoittua.

– Jos oksa raapaisee kumin rikki, vetoakseliin pääsee vettä ja vesi huuhtelee siitä vaseliinit pois. Sen jälkeen akseli on entinen. Kun sen tarkastaa ajon jälkeen, säästyy monelta harmilta.

Hyvällä huollolla voi säästää satasia

Suojakumin hajoaminen on pieni asia ja sen vaihtaminen maksaa noin 15 euroa. Jos vetoakseli hajoaa, se onkin jo 500 euron kustannus. Pienellä huoltotyöllä voikin säästää satoja euroja.

– Varsinkin jos ajetaan maastossa, mönkijä altistuu tärinälle, Liukonen huomauttaa. Mönkijän muttereiden ja pulttien kiristykset on siis hyvä tarkistaa välillä. Hän kehottaa myös yksinkertaisesti kuuntelemaan konetta:

– Jos se pitää erikoista ääntä, se kertoo yleensä jostain ongelmasta; on joku osa löysällä tai irtoamassa tai ei toimi toivotulla tavalla.

Liukonen lisää myös akun olevan tärkeä asia mönkijän ylläpidossa. Jos mönkijä seisoo käyttämättömänä pitkiä aikoja, kannattaa akku ottaa irti tai ladata sitä välillä.

– Jos se menee ihan tyhjäksi, se on sen akun loppu, ja saa hakea kaupasta uuden.

Kun mönkijällä tehdään esimerkiksi paljon lumitöitä, akku ei ehdi välttämättä latautua, vaikka kone käy koko ajan.

– Moni tulee vahingossa tyhjentäneeksi akun, eikä mönkijä enää seuraavana aamuna lähde käyntiin. Ylläpitolaturi on noissa suositeltava.

Lähteenä on käytetty myös Liikenneturvan laatimaa mönkijäopasta.

Lumilinko ja muut moottoroidut apurit

Lumilinko helpottaa lumitöiden tekemistä, jos lumen kolaaminen käy voimien päälle. Useimmissa malleissa voi säätää lumen heittosuuntaa ja -kulmaa, mistä on ahtaissa tiloissa iso apu.

Ylen Kuningaskuluttajan käyttäjätestissä todettiin, että märkä nuoskalumi voi tukkia helposti kyvyen, yksivaiheisen lumilingon. Järeämmät kaksivaiheiset lumilingot kokoavat ja suihkuttavat lumen pois erillisillä mekanismeilla, joten ne toimivat myös nuoskakelillä. Ne sopivatkin hyvin suuremmille pihoille.

Lumilinkoa voi säilyttää esimerkiksi pihalla pressun alla. Koska kyseessä on bensakone, se on hyvä puhdistaa säännöllisesti ja vaihtaa myös öljyt aika ajoin. Lisäksi lingosta kannattaa tarkistaa sytytystulpan kunto ja muutaman vuoden käytön jälkeen sen voimansiirto eli hihnojen tilanne. Kulunut tai irronnut hihna näkyy suoraan laitteen linkoustehossa.

Moottorikelkat ja ruohonleikkurit

Jos lunta vain riittää, moottorikelkka on talvella hyvä kulkuväline. Ulkona säilytettäessä kelkka kannattaa suojata peitteellä. Eräät valmistajat suosittelevat nostamaan ajon jälkeen kelkan takaosan ylös tuen varaan ja kaasuttamaan sen verran, että pyörivä telamatto viskaa pois kertyneen lumen. Takapään nostaminen estää myös telamaton jäätymisen kiinni maahan sekä vähentää kelkan takajousien kuormitusta.

Jotta moottorikelkka pysyisi käyttökunnossa mahdollisimman pitkään, kauden ulkopuolella sitä kannattaa säilyttää paikassa, jossa on hyvä ilmanvaihto. Kausisäilytystä varten moottorikelkan akku on hyvä ladata täyteen ja poistaa. Akku säilyy parhaiten kuivassa ja viileässä.

Kuten monia muita pienmoottorilaitteita, myös ruohonleikkuria tulisi säilyttää talven yli jossain kuivassa ja viileässä paikassa kuten autotallissa tai vajassa. Käyttökauden päätteeksi kone tulee  kuivata huolellisesti ja leikkurin terät puhdistaa. Myös leikkurin bensatankki kannattaa tyhjentää ennen talvivarastointia tai vaihtaa siihen talvisäilytyksen kestävää polttoainetta.

Lähteet: www.yle.fi, www.suomela.fi, www.yamaha-center.fi

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Harri Pitkäranta