Slammaten, liipaten tai maalaten

Tulisijan pinnoittaminen antaa uuden ilmeen paitsi lämmityslaitteelle, myös koko huoneelle. Suosittu kasvojenkohotus takalle tai pönttöuunille on mahdollista tehdä myös itse, jos omaa vähänkään remonttitaitoja.

Perinteinen punatiilitakka saa modernimpaa ja harmonisempaa värimaailmaa haettaessa usein valkoisen ”puuteroinnin”, joka tekee tulisijasta kuin uuden. Myös kaakelipintaisia ja peltisiä pönttöuuneja voi pinnoittaa uudelleen, kunhan tietää, mitä on tekemässä.

– Punatiilitakka voi näyttää asukkaan mielestä turhan raskaalta, tai vuolukivitakan harmaa sävy ei sovi uuteen sisustukseen, toteaa sisustussuunnittelija Henna-Riikka Koskinen.

Monesti tulisija päätetään pinnoittaa muun remontin yhteydessä. Vanha takka voi olla muuten mieleinen ja alkuperäisen tiilipinnan voi joko jättää näkyviin tai peittää. Tulisija on usein huoneen keskipisteessä katseenvangitsijana, joten sen halutaan sointuvan sisustuksen kanssa yhteen.

– Jos tila on todella pieni tai hämärä, tuo vaaleaksi slammattu takka valoisuutta huoneeseen. Valkoinen on ollut pitkään muodissa, mutta nykyään myös musta takka on hyvin trendikäs, ja erottuu hienosti esimerkiksi muuten valkoisesta sisustuksesta.

Tasaista vai rosoista

Yhä suositummalle tavalle pinnoittaa tulisija uudella värillä tai struktuurilla löytyy monia vaihtoehtoja. Moderni takka on sileäpintainen, kun taas perinteisempi tiilipinta näyttää elävämmältä.

– Yksi vaihtoehto on käyttää sementtipohjaista ohutrappauslaastia. Ensin pohja tasoitetaan, ja sitten levitetään pintalaastikerros. Antiikkilaasti jättää tiilipinnan näkyviin, jos pohjaa ei ole ensin tasoitettu. Jos takkaa haluaa vain vähän vaalentaa, voi käyttää kalkkia. Maalilla voi ehostaa tiilitakan lisäksi peltikuorellisen pönttöuuninkin, Koskinen kertoo.

Pinnoiteaineen lisäksi laastin levitystapa vaikuttaa työn jälkeen.

– Lopullinen pinta voidaan esimerkiksi viimeistellä hiertämällä, liippaamalla se suoraksi tai kuvioimalla haluamallaan tavalla kuten harjalla. Lopputulokseen vaikuttavat työstövälineen lisäksi käytetyn laastin karheus.

Oikeilla aineilla onnistuu

Henna-Riikka Koskinen uskoo, että remonttitaitoinen omakotitalon asukas osaa itsekin pinnoittaa takkansa, vaikka ammattilaisen käyttö on aina vaivattomin vaihtoehto. Tulisijan pinnan tulee olla ehjä ennen kuin sitä alkaa pinnoittaa, ja pohjustus kannattaa tehdä kerrasta oikein ohjeisiin tutustuen.

– Peltikuorellisia pönttöuuneja voidaan maalata pellavaöljymaaleilla ja alkydiöljymaalilla. Näiden maalien perusominaisuuksin kuuluu, että ne kellastuvat ajan myötä. Jos kellastuminen häiritsee, voi uunin maalata nykyaikaisilla kalustemaaleillakin, Koskinen lisää.

Mikä tahansa maali ei sovellu pinnastaan kuumenevan tulisijan päälle, mutta erikoisaineita on hyvin saatavilla, kuten tiili- ja rappauspinnoille soveltuva silikaattimaali. Myös uuninluukun kuluneet metalliosat voi maalata tähän soveltuvalla metallimaalilla.

Tulisijan kaakelit tai metallikuoret voi tarvittaessa myös vaihdattaa kokonaan uusiin. Monelle ehjä, vanha kakluuni on hyvä sellaisenaan, alkuperäisessä uniikissa ja historiaansa henkivässä kuosissaan.

– Sekin on ymmärrettävää, ettei halua pinnoittaa tulisijaa siinä pelossa, että pilaa pinnan. Mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka haluavat vaikka ruskeankirjavan värin peittoon.

Rappaustermejä

Slammata

Kun rappauslaastia levitetään pintaan ”paiskaamalla”, puhutaan slammaamisesta. Kerroksia tulee vain yksi, jolloin tiilipinta jää näkyviin.

Liipata

Sileää pintaa haluava liippaa lastalla pinnoitteen tasaiseksi. Karkeusasteita on erilaisia eri materiaaleilla. Rappaus peittää yleensä alkuperäisen pintakuvion näkyvistä.

Harjata

Harjalla tai muoteilla pinnoitelaastiin voi tehdä kuviointeja.