Liiallinen innokkuus ja omatoimisuus kostautuvat helposti remonttityömaalla. ”Tein itse ja säästin” -mentaliteetti voi kurjimmillaan johtaa joko pienempiin tai suurempiin onnettomuuksiin – tai virheisiin, joita korjaamaan on lopulta hankittava paikalle alan ammattilainen.

Professori, tekniikan tohtori Arto Saari Tampereen yliopistosta muistuttaa, että turvallisuuden huomioiminen kodin remonteissa on tärkeää sekä talon asukkaiden, remontin tekijöiden että rakennuksen kunnon vuoksi. Vastuun turvallisuudesta kantaa viime kädessä kiinteistön omistaja, joka korjaushankkeen on käynnistänyt. 

– Osassa korjaushankkeita on sama käytäntö kuin uudisrakentamisessa: Se, joka käynnistää ja hakee luvat korjaukselle, on rakennushankkeeseen ryhtyvä. Hänen pitää pestata siihen myös riittävän pätevät suunnittelijat ja vastaava työnjohtaja, joka sitten vastaa siitä, että työmaa on asiallisesti järjestetty muun muassa työturvallisuuden osalta. 

Jos työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan lupa. Saari lisää, että samoin lupa tarvitaan, jos korjauksella voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen ja aina rakennuksen laajentamisissa ja käyttötarkoituksen olennaisissa muutoksissa. Lupa-asioissa on oltava yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan.

Jos remonttia on palkattu tekemään yksittäinen urakoitsija, vastaava työnjohtaja tulee tavallisesti tämän puolelta. Saari huomauttaa, että vaikka tekemistä olisi pilkottu ja työmaalla toimisi useampia urakoitsijoita, remonttia varten pitää olla nimetty vastaava työnjohtaja.

– Ei, että joku yksittäinen maallikko hoitaa sitä, vaan että on riittävän pätevä henkilö johtamassa töiden toteutusta.

Lisäksi remontissa on hänen mukaansa hyvä käyttää testattuja ja hyväksyttyjä rakennustarvikkeita ja tuotteita, joilla on CE-merkintä. Vaikka kiertotalouden kannalta olisikin edullista hyödyntää kierrätettyjä rakennustarvikkeita, niiden sopivuudesta on siis hyvä varmistua ennakkoon.

Turvallisuus viime kädessä talonomistajan vastuulla

Remonttiin ryhtyvän talonomistajan turvallisuusvastuut alkavat jo silloin, kun remontille haetaan lupia.

Jos remontti on luvanvarainen, rakennushankkeeseen ryhtyvän pitää tehdä tai teettää sitä varten erillinen turvallisuusasiakirja, jossa asiantuntija on käynyt läpi kohteen ja mitkä ovat korjaustöiden tekemisen kannalta turvallisuusriskejä.

– Jos sitä ei ole tehty, rakennushankkeeseen ryhtyvä itse voi joutua vastuuseen, jos työmaalla tapahtuu paha onnettomuus, Saari toteaa.

Turvallisuusasiakirjan laatii pätevä ammattilainen. Kun remonttia varten kilpailutetaan urakoitsijoita, asiakirja myös liitetään tarjouspyyntöihin. Tarjouspyyntöasiakirjojen valmistelussa kannattaa käyttää apuna ammattilaista.

– Seuraava vastuutaho ketjussa on vastaava työnjohtaja. Hänen pitää tehdä työmaalle turvallisuussuunnitelma ja valvoa, että sitä noudetaan, Saari kertoo.

Vaikka remonttia tekevät työntekijät olisivat aliurakoitsijoita, työnjohtajan tehtävä on siis ohjeistaa ja varmistaa, että työmaalla käytetään vaadittuja suojavälineitä, tarkoittipa se sitten kypärää, suojuksia, turvakenkiä tai kuulo- tai hengityssuojaimia – ja että asianmukaiset suojakaiteet on rakennettu, mikäli niille on tarvetta. 

– Jos työmaahan ei ole nimitetty vastaavaa työnjohtajaa, rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuulla on itse huolehtia, että tekijät on ohjeistettu ja turvallisuusmääräyksiä noudatetaan. Se on yleensä maallikolle tekemätön paikka.

Vaikka remonttiin ei tarvittaisi lupaa, Saari huomauttaa, että yhtä lailla työn laadun kuin turvallisuusvastuunkin vuoksi olisi aina talonomistajan etu, että joku ammattilainen valvoo järjestelyjä ja toteutusta työmaalla.

Asianmukaiset suojavälineet ovat tärkeitä myös talkootöissä

Saari ei osaa suoraan arvioida, millainen on talonomistajan juridinen vastuu, jos remonttia tehdään talkoovoimin ja talkoolaiselle tapahtuukin työmaalla onnettomuus. 

– Jos jalkapöydälle tippuu taakka, siitä voi tulla pahaa jälkeä, hän kuitenkin varoittaa ja kehottaa vaatimaan, että myös talkootyöläiset käyttäisivät remontissa henkilökohtaisia turvavälineitä ja saapuisivat paikalle tennareiden sijaan turvakengät jalassaan.

– Kyllä ainakin itse vaatisin. Tai jos esimerkiksi työmaalle palkataan timpuri, panisin poikki tekemisen, jos tämä ei käytä suojavälineitä. 

Saari mainitsee, että esimerkiksi remontissa käytettyjen telineiden on oltava kunnollisia, jotta ne ei kaadu tai niiltä ei pudota.

– Ja katolla työskennellessä on oltava käytössä turvaköysi ja tarvittaessa turvakaide.

Maallikolla ei kuitenkaan tavallisesti ole osaamista remontin turvallisuuden takaamiseen, saati sitten sen valvomiseen, että työt tehtäisiin varmasti oikein. Saari painottaa vielä pätevien asiantuntijoiden merkitystä, ja kehottaa myös sopimaan näiden kanssa remontista kirjallisesti. 

Jotta remontti onnistuisi, talon korjaustarve ja vauriot tulee hänen mukaansa käydä läpi ammattilaisten kanssa ja korjaus suunnitella huolella. Kun remonttia tehdään, on hyvä että asiantuntija valvoo remontin teettäjän puolesta, että työmaa on järjestyksessä, työn jälki on hyvää ja turvallisuusohjeita noudatetaan.

Haitta-aineiden kartoitus ja purku kuuluvat ammattilaisille

Kodin remonteissa erityistä ammattiosaamista vaativia asioita ovat esimerkiksi haitta-aineiden kartoitus ja purku sekä putki- ja sähköasennukset. Saari korostaa etenkin asbestikartoituksen merkitystä:

– Asbesti on tunnetusti vaarallinen aine, jos sitä pääsee pölynä ilmaan ja ihmisten hengitysteihin. 

Asbestia käytettiin aikoinaan laajasti rakentamisessa, kunnes sen käyttö kiellettiin vuonna 1994. Sitä ennen asbestia käytettiin muun muassa laasteissa, liimoissa, maaleissa sekä putkieristeissä. Koskemattomana rakenteissa asbestista ei aiheudu haittaa, mutta tilanne muuttuu heti kun rakenteita ryhdytään purkamaan, hiomaan tai muuten pöyhimään. 

Jos ennen vuotta 1994 rakennetussa talossa tehdään purkutöitä, niitä ennen onkin tutkittava, ettei purettavissa rakenteissa ole asbestia. Sekä asbestikartoitus että -purku ovat luvanvaraista toimintaa.

– Vaikka ennen 1994 rakennettua taloa olisi korjattu vuoden 1994 jälkeen, on uusittujen rakenteiden alle on saattanut jäädä asbestia ja se pitää tutkia ennen kuin näitä rakenteita puretaan, Saari huomauttaa.

Hän muistuttaa, että omakotiasujankin olisi hyvä pitää asia mielessä. On kuitenkin talon omistajan vastuulla selvittää, ettei purettavissa rakenteissa ole asbestia ennen kuin remonttiin ryhdytään – olipa remonttia tekemässä sitten palkattu timpuri tai omistaja itse. Kartoitus onkin erittäin tärkeä niin remontin tekijöiden kuin asukkaidenkin terveyden kannalta.

Huomiota sekä remontoijien että omaisuuden turvaamiseen

Saarella ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten paljon Suomessa tehdään yhä riskialttiita omatoimiremontteja. Hän arvelee niissä tapahtuvan kuitenkin onnettomuuksia, jotka olisi voitu estää käyttämällä kunnollisia suojavälineitä. 

Toinen puoli asiassa ovat virheellisesti tehdyt korjaukset, joista aiheutuu rakennukselle ongelmia jälkikäteen. Tehdyt virheet voivat ilmetä vasta vuosien päästä.

Saaren mukaan omatoimiremonteissa on riskinä, että vain vaurioiden näkyvät jäljet poistetaan, jolloin itse ongelma voi myöhemmin uusiutua. Maallikkoremontoija tai urakoitsija yleensä kun vain korjaa päällepäin havaitut puutteet, jolloin niiden juurisyyt jäävät hämärän peittoon.

– Jos on esimerkiksi jokin ongelma julkisivussa ja korjataan vain näkyvät vauriot, mutta ei selvitetä, mistä se vaurio on pohjimmiltaan aiheutunut, on todennäköisesti muutaman vuoden päästä korjattava samat kohdat uudelleen, hän havainnollistaa asiaa ja painottaa vielä pätevien asiantuntijoiden merkitystä tilanteen kartoittamisessa ja remontin suunnittelussa. 

Remonttiturvallisuudessa onkin kyse yhtä lailla talon asukkaiden ja remonttia tekevien henkilöiden, mutta myös rakennuksen kunnon eli omaisuuden turvaamisesta. Saari muistuttaa omistajan olevan vastuussa talonsa kunnosta vielä viisi vuotta senkin jälkeen, kun on myynyt talon eteenpäin. 

– Jos talosta löytyy jälkeenpäin jotain, mikä on väärin tehty tai piilossa olevaa haittaa, myyjä voi joutua antamaan arvonalennusta tai perumaan kauppoja. 

Sähköasennukset kuuluvat ammattilaisten tehtäväksi 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ylitarkastaja Ville Huurinainen varoittaa virheellisesti tehtyjen sähkötöiden voivan pahimmillaan aiheuttaa välitöntä hengenvaaraa.

– Tämä aiheutuu silloin, jos jännitteisiä ja johtavia osia jää kosketeltaviksi. Tällöin jännitteistä osaa koskiessa saa sähköiskun, joka verkkojännitteestä on aina hengenvaarallinen. 

Esimerkiksi pistorasian väärinkytkentä voi hänen mukaansa aiheuttaa sen, että laitteen metallinen kuori tulee jännitteiseksi.

– Tällöin sähköiskun voi saada, mikäli joutuu osaksi virtapiiriä esimerkiksi koskettaessaan samaan aikaan sähkölaitetta ja maadoitukseen yhteydessä olevaa osaa, kuten vaikka tiskipöytää. 

Huurinainen muistuttaa, että virheelliset sähköasennukset voivat aiheuttaa myös palovaaraa tai sähkölaitteiden rikkoontumisia. Vika ei aina ilmene heti, vaan saattaa ilmaantua vasta jopa vuosien päästä.

Jos kotona tehdään remonttia, jossa joudutaan puuttumaan myös sähköasennuksiin, huolellisuus onkin tarpeen.

– Esimerkiksi peitekansien irrottamisessa ja valaisimien asentamisessa työkohteen jännitteettömäksi tekeminen ennen kuin mitään tehdään on ensiarvoisen tärkeää, painottaa Huurinainen. 

Sähköt on kytkettävä pois joko sulakkeesta tai pääkytkimestä. Huurinainen kertoo, että vanhojen tulppasulakkeiden osalta ei riitä, että sulaketta pyöritetään auki sen verran että sähkö ei kulje, vaan koko sulake on poistettava kotelostaan ja tyhjä kotelo ruuvattava paikalleen ilman sulaketta. 

– Valaisimien osalta ei missään nimessä riitä, että valaisin sammutetaan katkaisimesta. On edelleen mahdollista, että valaisimen johdossa tai johdoissa on jännite, vaikka valo ei palakaan. Jännitteettömyydestä on hänen mukaansa aina varmistuttava esimerkiksi mittaamalla tai kytkemällä pistorasiaan jokin laite.

Maallikolle sallittujakin sähkötöitä tehtävä harkiten

Kotona kaikille sallittuja sähkötöitä ovat Huurinaisen mukaan esimerkiksi tavallisen yksivaiheisen jatkojohdon teko ja korjaus sekä sähkölaitteen rikkoutuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto. 

– Remontoinnissa voi myös irrottaa ja kiinnittää valokatkaisijoiden ja pistorasioiden peitekannet. Valaisimen voi liittää ”sokeripalalla” tai sokeripalan korvata erillisellä valaisinliitinpistorasialla. Hän huomauttaa, että katossa olevaa valaisinpistorasiaa ei saa kuitenkaan itse asentaa tai vaihtaa: aina kun mennään kiinteiden asennusten puolelle, on työ sähköasentajan tehtävä. 

Tukesin nettisivuilla on Tee se itse -sähkötöistä osio, jossa on käyty läpi maallikoille sallittuja töitä. Huurinainen kertoo sivulta löytyvän myös ohjeistusta. 

– Oleellista ja tärkeää on se, että maallikkotöissäkin on aina tiedettävä mitä tekee. Epävarmoissa tilanteissa on paras kääntyä sähköalan ammattilaisen puoleen.

Huurinainen vinkkaa, että sähköurakoitsijan voi tilata tekemään tarkastuksen, jossa vanhoja asennuksia tutkitaan sekä tehdään myös erilaisia mittauksia. Hän korostaa, että ammattitaitoisen tarkastuksen tekijä on aina sähköalan ammattihenkilö.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pexels