Useimmat meistä haluavat rajata tonttinsa aidalla. Vaihtoehtoja on runsaasti ja jokaiselle löytyy varmasti mieluisa vaihtoehto.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksessa sanotaan, että kiinteistönomistajalla on oikeus rakentaa aita tontin rajalle, ellei asemakaavassa tai rakennusjärjestyksessä määrätä toisin. Joissakin kunnissa asemakaavassa voi myös olla aitaamisen sallivia, sen kieltäviä tai jopa siihen velvoittavia määräyksiä.

Yleisin käytäntö kunnissa on, että alle 120-senttisen kiinteän aidan saa pääsääntöisesti rakentaa ilman toimenpidelupaa. Määräykset kuitenkin vaihtelevat, joten aina kannattaa varmistaa kunnan rakennusvalvonnasta, pitääkö aidalle hakea lupa.

Ihan millaista aitaa tahansa ei ainakaan kaupunkien asuinalueella saa tonttinsa ympärille nikkaroida. Esimerkiksi Tampereella rakentamistapaohjeessa sanotaan, että aidan tulee materiaaliltaan, korkeudeltaan ja väreiltään sopeutua ympäristöönsä ja esimerkiksi verkkoaita on asuinalueella mahdollista toteuttaa pensasaidan rinnalle omalle puolelle tonttia. Kiviaita tai -muuri saa olla korkeintaan puolimetrinen, muuten pitää Tampereella hakea lupa.

– On suunnitelmissa sitten millainen aita tahansa, siitä kannattaa keskustella naapurin kanssa ja mieluiten pyytää kirjallinen lupa aidan rakentamiselle. Naapurisopua kannattaa vaalia, muistuttaa maisemasuunnittelija, suunnitteluhortonomi Sanna Moilanen.

– Erityisen tärkeää on tehdä kirjallinen sopimus silloinkin, kun naapurukset hyvässä yhteisymmärryksessä haluavat rakentaa aidan yhteiselle rajalle. Samalla voi sopia kustannusten ja kunnossapidon jaosta. Vaikka nykyisen naapurin kanssa kaikki sujuisi, niin seuraava saattaakin olla eri mieltä aidan tarpeellisuudesta.

Tuija tai alppiruusu ei sovi paahteisen paikan aidaksi

Pensasaidan perustamiseen ei yleensä tarvita lupaa. Se saa myös olla korkeampi kuin kiinteä aita. Ellei aitaa istuteta yhteistyössä naapurin kanssa, pitää aidan olla kokonaan oman tontin puolella ja se pitää voida myös huoltaa kokonaan omalta puolelta.

Aidan sijoittelussa on tärkeää huomioida etäisyydet ja kasvin korkeus. Aidasta ei saa olla haittaa katujen kunnossapidolle eikä se saa risteysalueilla olla näkemäeste.

Pensasaidan suhteen mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Haluaako tontilleen leikattavan aidan vai vapaasti kasvavan aidanteen? Käyttääkö vain yhtä lajiketta vai uskaltautuisiko sommittelemaan pensasaidanteen useammasta lajista? Se kun on monivivahteinen, tyylikäs ja kaunis katsella. Aitaakin suunnittelevan paras apu on osaava ammattilainen.

– Sopivan aitakasvin valintaan vaikuttaa tosi moni asia, kuten maaperä, ilmasto, kasvuvyöhyke, valaistusolosuhteet ja tuulisuus. Lapsi- ja koiraperheessä kasvin myrkyllisyys on pohdinnan paikka. Sitäkin pitää miettiä, miten peittävä kasvi on. Jos haluaa näkösuojaa, ei kannata valita kovin harvaoksaista lajiketta, listaa Moilanen.

– Esimerkiksi nykyään suosittu tuija on aitana edullinen perustaa ja kasvaa nopeasti. Havukasvina sillä on kuitenkin vaatimuksia maaperän suhteen eikä se menesty paahteisella tai kuivalla paikalla. Huippunopeasti kasvava lännenheisiangervo taas ei sovi ahtaaseen pihaan, koska se kasvaa leveäksi ja silloin kasvia voi joutua suotta leikkaamaan useasti. 

Kasvuvyöhykkeiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. II-vyöhykkeelle tarkoitettu kasvi ei menesty Lapissa. Siksi kannattaakin käyttää suunnittelussa apuna ammattilaista tai käydä lähitaimistolla kyselemässä, mitkä lajit voisivat menestyä omalla pihalla.

Leikattava aita vai vapaasti kasvava aidanne?

– Nykyään vierastetaan leikattavaa aitaa, mutta korostan sitä, että nykyään laitteet ovat niin kevyitä ja miellyttäviä käyttää, että leikkuutyö on vaivatonta. Esimerkiksi akkukäyttöisellä pensasleikkurilla homma hoituu vaivattomasti. Leikkausta ei myöskään tarvitse tehdä kovin usein. Se usein rohkaisee valitsemaan tyylikkään, leikatun pensasaidan.

Moilanen kertoo, että aiemmin yleinen orapihlaja on jäänyt lähes kokonaan pois muodista, koska se on ikävä leikattava ja piikit voivat olla vaarallisia lapsille, lemmikeille ja auton renkaille.

– Kotimaisesta kuusesta saa tosi nätin aidan ja se lisäksi menestyy lähes koko maassa. Se on havukasveista hyvä vaihtoehto tuijille. Lehtipensaista aronia ja taikinamarjat ovat hyviä, helppoja ja kestäviä. Myös norjanangervoa voi leikata. Suosittelisin kuitenkin välttämään runsaasti juurivesoja tekeviä kasveja leikatuksi pensasaidaksi, mikäli leveystilaa on vähän. Esimerkkinä voisi mainita koko Suomessa menestyvän idänvirpiangervon. Se haluaa kasvattaa runsaasti versoja juurillaan.

Aidanteena eli vapaasti kasvavana aitana voi käyttää lähes tulkoon kaikkia kasveja. Matalaan aitaan sopivat vaikkapa koivuangervo ja pensashanhikki. Korkeammista ehkä parhaita lajeja ovat syreenit ja aronia. 

– Kannustaisin kokeilemaan uusiakin kasveja. Eteläisessä Suomessa menestyy muualta Euroopasta tuttu, ikivihreä aitalikusteri. Olen myös nähnyt lehtikuusesta ja omenapuista tehdyn pensasaidan. Kuusamon korkeudella pihlaja on toimiva.

Kun haluaa estää lemmikkejä karkaamasta pihasta tai vastaavasti peuroja tulemasta pihaan, on verkkoaita pensasaidan sisäpuolella hyvä vaihtoehto. Jos pystyttää pelkästään verkkoaidan, sen voi maisemoida köynnöskasveilla. Esimerkiksi kiinanlaikkuköynnös ja humala ovat nopeakasvuisia ja myrkyttömiä vaihtoehtoja.

Pensasaidan voi astiataimilla perustaa milloin tahansa sulan maan aikaan. Astiataimet ovat lähdöltään suurempia, jolloin aitakin kasvaa haluttuun korkeuteen aiemmin. Taimistoilta voi myös tilata varhain keväällä tai myöhään syksyllä edullisia, paljasjuurisia ns. piiskataimia. Ne istutetaan tiheämpään kuin astiataimet.

Kiinteä aita vaatii hyvän perustuksen

Kiinteän aidan rakentajan suurin haaste ja lopputuloksen kannalta tärkein työvaihe on perustusten tekeminen. Meillä maa routii ja sen vuoksi maaperässä tapahtuu liikettä. Kiviaita vaatii erityisen huolellisesti tehdyn perustuksen.

– Etenkin savimaalla vaaditaan kunnollinen ja riittävän syvä perusta aidalle. Joskus voi olla tarpeen laittaa jopa routasuojaus ja salaojitus. Rakentaminen on huolellisuudeltaan verrattavissa talon perustusten tekemiseen, mikäli mielii saada helppohoitoisen ja vuodesta toiseen suorana pysyvän aidan.  

Puuaidan tukitolpat eivät päästä rakentajaa juurikaan vähemmällä – nekin on saatava maahan riittävän syvälle ja suoraan sekä mieluiten betonijalustalle perustettuna, jotta aidasta tulee kaunis eikä muutaman vuoden päästä sinne tänne vääntyilevä aita. 

– Kiinteän aidan – ja miksei yhtä lailla pensasaidan – kruunaa portin pielet. Ne viimeistelevät ryhdikkään ilmeen sisääntuloon. On hyvä muistaa jättää riittävän väljä väylä ajotielle.

Haastateltavalla on kolmenkymmenen vuoden kokemus viheralalta ja hän toimii maisemasuunnittelijana,  suunnitteluhortonomina ja yrittäjänä Toivepiha Oy:ssä.

Huomioi ainakin nämä asiat pensasaidan istutuksessa

Astiataimia voi istuttaa koska tahansa sulan maan aikaan. Paljasjuuriset piiskataimet istutetaan aina lepotilassa eli varhain keväällä tai myöhään syksyllä.

Keväällä ja kesällä istutettaessa taimet tarvitsevat enemmän kastelua. Syksyllä maa on yleensä valmiiksi kostea ja riittää kun taimet kastelee kunnolla istutuksen yhteydessä.

Aitataimille kaivetaan yhtenäinen, vähintään 50 senttimetriä syvä ja 70 senttimetriä leveä kaivanto. Jos pohjamaa on vettä läpäisevää hiekkaa tai savea, salaojitusta ei yleensä tarvita. Voit testata tarpeen kaatamalla kuoppaan vettä 10 litraa, jos vesi jää seisomaan pohjalle on salaojitus tai kasvualustan korottaminen tarpeen.

Salaojitus tehdään kaivamalla kuoppa parikymmentä senttiä syvemmäksi, rikkomalla kuopan pohja rautakangella ja levittämällä rikotun pohjamaan päälle karkeaa soraa parinkymmenen sentin kerros.

Kasvualustan korottaminen tarkoittaa, että istutusalue muotoillaan loivaksi kummuksi pohjamaan päälle.

Istutusmultana käytetään kuopasta kaivettua maata, jota parannetaan. Savimaata parannetaan lisäämällä siihen 1/3 hiekkaa ja 1/3 hyvää kompostimultaa tai puutarhamultaa. Hiekkamaahan lisätään vastaavasti kompostimultaa tai puutarhamultaa ja myös savea, jos sitä on saatavana. Jos maa on hyvää eloperäistä multaa, sitä ei tarvitse parantaa. Kun istutusmulta on lannoitettu tai siihen on lisätty kompostimultaa tai lannoitettua turvetta, ei taimia tarvitse lannoittaa.

Astia- ja paakkutaimet kastellaan hyvin istutusta edeltävänä päivänä tai juuripaakkua liotetaan vedessä muutama tunti. Avojuuriset taimet tuodaan istutuspaikalle vesiastiassa tai juuret peitetään kosteilla säkeillä tms., sillä juuret eivät saa missään vaiheessa kuivua.

Istutussyvyys ja istutuksen yhteydessä mahdollisesti tehtävä leikkaus vaihtelevat lajeittain. Niistä saa ohjeita esimerkiksi taimet myyneeltä taimistolta tai viheralan ammattilaiselta.  

Lähde: martat.fi

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Pixabay