Omakotitalon pihalla ei tarvitse olla valtavia määriä valaistusta, jotta siitä saadaan pimeinäkin vuodenaikoina viihtyisä ja helppokulkuinen.

Meidän leveysasteillamme suuri osa vuodesta menee seuraavasti: Kun kotoa aamulla lähdetään kohti töitä tai opintoja, on vielä pimeää. Ja kun kotiin päivän päätteeksi palataan – on taas pimeää. 

Pitkän talven aikana aurinko paistaa vain haaveissamme, joten valoa on hankittava itse. Eikä sen tarvitse suinkaan rajoittua vain kodin seinien sisäpuolelle. Talon ulkovalaistuksesta voi tehdä yhtä lailla kutsuvan ja toimivan maksamatta siitä maltaita.

Valaistussuunnittelija Helena Järvelä on toiminut alalla yli 20 vuotta ja ollut toteuttamassa lukuisten omakotitalojen valaistusta. Hän nostaa hyvän ulkovalaistuksen tärkeimmäksi hyödyksi turvallisuuden: fiksusti valaistulla pihalla ensinnäkin näkee edes jotain.

– Ja yksi mikä on, niin pihan käyttö ja sen mukavuus lisääntyy, jos siellä on valoa. 

Ulkovalaistus tarjoaa myös mahdollisuuden tuoda esille rakennusta ja sen arkkitehtuuria. Modernien uudiskohteiden lisäksi myös vanhemman rintamamiestalon julkisivun voi Järvelän mukaan valaista talon tyyliin sopivasti. Eniten sen toteutuksessa painavat asukkaiden omat mieltymykset. 

Muutaman valaisimen asentaminen julkisivuun ja pihalle ei ole suuri kustannus, mutta voi nostaa talon arvoa myytäessä. Järvelä huomauttaa, että hyvää valaistusta ei juuri erikseen noteerata – tila ja ympäristö vain koetaan miellyttäväksi.

– Mutta sellainen koti, joka on huonosti valaistu, sen kyllä huomaa. Ihmiset kokevat, että siellä ei näe, piha on pimeä ja kompastellaan.

Pihan toiminnot ohjaavat valaistussuunnittelua

Olipa kyseessä sitten uudiskohde tai vanhempi talo, Järvelä neuvoo miettimään ulkovalaistusta sen pohjalta, mitä pihalla tehdään ja mitä toimintoja sinne halutaan. 

– Pyykin kuivausta, tamppausta, lasten leikkipaikkaa, pikkuista puutarhaa tai kasvimaata. Kulkuväylät ja pääsisäänkäynti täytyy tietysti valaista, hän lisää. 

Riittävä, harkitusti toteutettu valaistus tekee pihalla liikkumisesta turvallisempaa talven pimeinä tunteina. Se tuo myös muunlaista turvaa: lomamatkan aikana vähäinenkin valaistus saa talon näyttämään asutulta, jolloin se ei houkuttele niin paljon mahdollisia murtovarkaita. 

Kun piha on vielä alkutekijöissään, ei ole kuitenkaan selvää, mitä kaikkea sinne lopulta halutaan – ja mitä siellä pitäisi siis valaista.

– Suunnitteluvaiheessa voi tehdä varauksia, että pihalle tuodaan kaapelikieppejä nurkkiin, kertoo Järvelä. Kunhan pihavalaistuksen tarpeet huomioidaan muuten jo sähkösuunnittelu- ja maanrakennusvaiheessa, valaisinmallit voi valita siis myöhemminkin.  

Järvelä muistuttaa ulkovalaistuksen asentamisen kuuluvan pääosin sähköurakoitsijoille. Hän kertoo rautakaupoissa olevan tosin saatavilla valaisinratkaisuja, jotka voi asentaa itsekin. Jotkin valaisimet voidaan myös kytkeä suoraan ulkopistorasiaan.

Kaikkea ei tarvitse valaista

Järvelän kehottaa kiinnittämään julkisivun valaistuksessa huomiota etenkin pääsisäänkäynnin ja muiden sisäänkäyntien valaisemiseen. 

– Ja se on ihan lakisääteinen asia, että talonnumeron pitää olla valaistu, hän lisää. Tämä on tärkeää jo siksi, että hälytysajoneuvot löytäisivät tarvittaessa oikeaan osoitteeseen.  

Kaupunkialueilla katuvalot valaisevat toki hyvin. Järvelä huomauttaa, että jos asuinalueella ei ole yleistä katuvalaistusta, saattaa tontilla olla kuitenkin pimeää. Esimerkiksi roskisten valaiseminen voi siis helpottaa arkea. 

Jätekatosta ei kannata hänen mukaansa valaista jatkuvasti, mutta sen ulko- ja sisäpuolelle voisi sijoittaa esimerkiksi liiketunnistuksella toimivan valaisimen. 

– Kun tullaan lähelle, ei tarvita sitten mitään otsalamppua. 

Maltti on tärkeää, sillä eräs tyypillinen virhe pihavalaistuksessa on liiallinen valaiseminen.

– Valaistaan ihan kaikki, jolloin talo on kuin joulukuusi ja loistaa kilometrien päähän. Itse olen sillä kannalla, että kaikkea ei tarvitse valaista, toteaa Järvelä. Usein riittääkin, että vain tarvitut paikat pihalta valaistaan hillitysti. 

Toinen perusvirhe on häikäisevät valaisimet. Järvelä kertoo suosivansa itse sellaisia malleja, joissa valo suuntautuu alaspäin häikäisysuojan tai metallisen ritilän avulla. 

– Omilla valoilla ei saa häiritä naapureita, hän painottaa.

Laatuun panostaminen kannattaa

Ulkovalaistukseen on tarjolla runsaasti valikoimaa, joten toimivia valaisimia on helppo löytää tarpeeseen kuin tarpeeseen.

– Seinävalaisimia, kattovalaisimia, katoksiin led-nauhoja ja erilaisia pienempiä spotteja, joita voi piilottaa, luettelee Järvelä.

Pieniä puutarhaspotteja voi upottaa esimerkiksi maahan pensaan tai puun alle, jos niitä haluaa tuoda erityisesti esiin. Pollarit, eli noin metrin korkuiset pylväsvalaisimet, soveltuvat Järvelän mukaan hyvin kulkureittien valaisemiseen eivätkä häikäise. 

– Jos on iso piha, käytän vähän korkeampia, 2–2,5 metriä korkeita pylväsvalaisimia, jotka sopivat kotipihoille.   

Pihalle sopivien valaisimien pakkauksissa on usein pisara-symboli, tai niissä lukee selkeästi, että ne on tarkoitettu ulkokäyttöön. Tärkeää on myös IP-luokitus, joka kertoo miten hyvin valaisin kestää esimerkiksi pölyä ja vettä. Ulkotiloissa tulisi käyttää vähintään IP54- tai IP55-suojauksen laitteita. 

Järvelä neuvoo ostamaan Suomen olosuhteisiin sopivia, laadukkaita valaisimia. Hän kertoo ostaneensa itse aikoinaan rautakaupasta halvimmat mahdolliset ulkovalaisimet: 

– Ne eivät kestäneet sademäärää, pakkasta ja kaikkea mahdollista ja sammuivat vuodessa. 

Heikkolaatuisen ulkovalaisimen kiinnitysruuvitkin voivat ruostua, jolloin niitä ei saa enää auki.

Led-valaisin voi kestää vuosia

Järvelä kehuu led-valaisimien soveltuvan erityisen hyvin ulkovalaistukseen. 

– Ne tykkäävät viileästä ja niiden energiankulutus on pientä. Ja valaisin itsessään on hyvin pieni, hän kertoo.

– Ledien polttoiät on ihan eri luokkaa, mitä oli aikoinaan halogeeneillä ja hehkulampuilla. Ne ovat erittäin pitkäikäisiä, mistä tulee säästöä.

Hän kehottaa satsaamaan niissäkin kuitenkin laatuun, eikä valitsemaan halvinta mahdollista. Niin sanottuun kiinteään led-valaisimeen ei voi välttämättä vaihtaa itse uutta led-chippiä. 

– Jos tulee vika, joutuu vaihtamaan koko valaisinkomponentin, eli valaisin pois ja uusi tilalle. 

Järvelä huomauttaa, että jälkikäteen ei saa välttämättä ostettua enää toista samanlaista valaisinta. Jo eri valmistuserän valaisimien valon väri voi olla erilainen, vaikka se olisi sama 4 000 kelviniä. 

– Sanon usein, että ostakaa 1–2 saman valmistuserän valaisinta ekstraa. On sitten vaihtokappale, jos siihen valaisimeen tulee joku vika, neuvoo Järvelä. Hän kuitenkin lohduttaa led-valaisimien olevan pitkäikäisiä, joten niitä ei juuri joudu vaihtamaan.

Terassilla ei tarvita runsaasti valoa

Suurista terasseista on tullut jo yleinen näky omakotitalojen pihoilla.

– Kun terasseihin panostetaan, niitä lasitetaan ja käyttöikää pidennetään, on hyvä että valoakin on, Järvelä toteaa. 

Valaistu terassi toimii olohuoneen jatkeena pitkälle syksyyn. Tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla naapurit voivat olla kuitenkin lähellä. Terassia ei siis kannata valaista niin kauttaaltaan, että siellä ollaan kuin akvaariossa.

Järvelä kertoo käyttävänsä usein epäsuoraa valoa, jolla valaisee lähinnä terassin pinnan; terassilla oleskelevia ihmisiä on turha valaista. Katetulla terassilla voidaan hyödyntää myös himmennettäviä spotteja, jotka asennetaan katteeseen. 

– Aika vähänhän sitä valoa tarvitaan terassilla, jos siellä vaikka syödään. Jos sisällä on valot ja lähellä on ikkunoita, niistä tuleva valo voi jo melkein riittää, hän pohtii.

– Joskus näkee, että terassiin laitetaan led-nappeja, mutta ei ole mitään pintaa, mihin valo osuisi.

Kun terassiin upotettu spotti osoittaa suoraan ylöspäin, se on vain yksi valopiste pinnassa eikä sen valo juuri näy. Järvelä neuvookin, että jos valon haluaa todella pääsevän oikeuksiinsa, sen tulisi osua johonkin pintaan, kuten ritilään, kukkaruukkuun tai kasviin.

Valoteho, värilämpötila ja värintoistoindeksi

Niin sisä- kuin ulkovalaisimissa valikoimaa riittää. Helena Järvelä kehottaa panostamaan laatuun ja vertailemaan valaisimia ja niiden valoa esimerkiksi rautakaupoissa.

Lumen-arvo (lm) ilmaisee lampun valotehon, eli mikä on sen tuottama valomäärä. Sopiva valoteho riippuu Järvelän mukaan lähinnä siitä, millainen tila on kyseessä ja mitä siellä tehdään. 

Värilämpötilan mittayksikkö on puolestaan kelvin (K). Mitä korkeampi kelvin-arvo, sitä sinisempää ja kylmempää valaisimen tuottama valo on.

Järvelä korostaa valon värilämpötilan olevan ennen kaikkea mieltymyskysymys. 

– Toiset haluavat ehdottomasti lämpimämpää valoa ja jotkut viileämpää valkoista valoa. 

Johdonmukaisuus on kuitenkin hyvä ohjenuora. Rinnakkain 3 000 kelvinin ja 4 000 kelvinin sävyero näkyy selvästi.

Hän painottaa myös lampun värintoisto- eli Ra-indeksin merkitystä. Värintoistoindeksi ei ole sama asia kuin värilämpötila, vaan kertoo, miten valo toistaa värejä. Mitä korkeampi valaisimen värintoistoindeksi on, sitä luonnollisempana värit toistuvat. Esimerkiksi Motivan ylläpitämä Lampputieto-sivusto suosittelee kotikäyttöön värintoistoindeksiksi vähintään Ra 80.

Helena Järvelä toimii valaistussuunnittelijana perustamassaan Suunnittelutoimisto Blanco Oy:ssa.

Lähde: www.lampputieto.fi

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Dreamstime