Vauvanhuoneesta lastenhuoneeksi, lastenhuoneesta koululaisen huoneeksi… Ikäkausien vaihtuessa lapsen huoneen sisustus voi kaivata päivitystä useampaankin otteeseen.

Lapsi saattaa asua yhdessä ja samassa huoneessa taaperosta aina teini-ikään ja lopulta omilleen muuttamiseen asti.

Noiden vuosien aikana tapahtuu kuitenkin paljon muutoksia. Teini ei välttämättä halua seinilleen enää hempeitä puputapetteja. Lapsen varttuessa myös leikkiminen ja lelujen säilytys jäävät vähemmälle. Niiden tilalle tulee kenties koulupöytää, pelikonsolia, vaatetelinettä – millaiseksi nuoreksi lapsi sitten kasvaakin.

Miten huoneen kalustusta ja sisustusta voisikin siis lapsen varttuessa muokata, jotta se vastaisi eri ikäkausien myötä vaihtuviin toiveisiin ja tarpeisiin?

Huone sisustetaan lapsen mukaan

Toimiva lastenhuone ei ole aivan yksiselitteinen asia. Sisustussuunnittelija Minna Haapakoski muistuttaa, että sen osalta ei ole olemassa vain yhdenlaisia toiveita, vaan joka perheellä on sen suhteen omat tarpeensa. Lisäksi jokainen lapsi on yksilö: lapsenhuoneen sisustusta pitäisikin miettiä ennen kaikkea lapsen oman viihtymisen pohjalta.

– Hirveän paljon on perheitä, joissa vauvalla on oma huone, kun taas toiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että vauvan paikka on vanhempien huoneessa, hän toteaa.

Esimerkkinä Haapakoski mainitsee oman perheensä. Kun heidän lapsensa oli aikoinaan varttunut nelikuiseksi, hän koki, että vauva oli jo aika siirtää omaan huoneeseensa.

– Nukuimme sitten kaikki paljon paremmin. Se oli meille siinä kohtaa oikea ratkaisu.

Tuo aikoinaan neljän kuukauden ikäinen vauva on kasvanut nyt jo 7-vuotiaaksi koululaiseksi. Noiden vuosien aikana lastenhuone ei ole kuitenkaan vaatinut juurikaan päivitystä.

– Ainoastaan pinnasänky on vaihdettu lasten sänkyyn, summaa Haapakoski.

Kiintokalusteet mukautuvat eri tarpeisiin

Haapakoski toteaa, että osa perheistä haluaa varustaa vauvan huoneen nimenomaan vauvaikäisille suunnatuilla tavaroilla, kalusteilla ja hempeillä sävyillä, jotka sitten ajan myötä vaihdetaan uusiin.

– On olemassa ihania vauvatapetteja. Ymmärrän, jos joku haluaa sellaista laittaa.

Huoneen voi kuitenkin myös sisustaa jo alusta pitäen niin, että se palvelee ensin pientä vauvaa, sitten taaperoa ja lopulta teiniä pääasiassa vain sänkyä vaihtamalla.

– Kalusteet, jotka valitaan jo vauvan huoneeseen, voivat kasvaa lapsen mukana, hän tiivistää.

Haapakosken perheessä ei aikoinaan koluttu huonekaluliikkeiden lastenhuonetarjontaa. Parhaillaan ala-asteikäisen lapsen huoneen ensikalusteiksi valittiin kiintokalusteet, joita myydään keittiökalusteliikkeissä.

– Olen rakentanut kiintokalusteista seinälle tetriksenomaisen pelin, hän kuvailee. Kiintokalusteista koottu kaapistokokonaisuus asennettiin seinälle, joten lattialle jäi tyhjää pinta-alaa. Kaapisto on muuten ajattoman kokovalkoinen, mutta yhdessä kaapinovessa on leikkisä, mustaraidallinen kuviointi ja yhdessä puolestaan kello. Lapsen tavarat – mitä ne milloinkin ovat – voidaan säilöä kaappeihin kätevästi koreissa.

Korkeus vaikuttaa käyttömahdollisuuksiin

Alimpana kokonaisuuteen kuuluu pitkä, senkkimäinen kaappi. Kun kaapisto asennettiin, senkki sijoitettiin tarkoituksella työtasolle sopivaan korkeuteen.

– Kun lapsi aloittaa koulun, senkin päälle tulee L-mallinen pöytätaso, josta saa koulupöydän, kertoo Haapakoski. Heidän perheessään läksyt tehdään tosin vielä toistaiseksi keittiön pöydän äärellä, sillä läksyjenteko kaipaa aikuisen apua. Kun koulunkäynti pikku hiljaa siirtyy lapsen huoneeseen, koulupöytä on kuitenkin helppo sijoittaa sinne.

– Lapsella on sitten paikka keskittyä ja tehdä omia juttujaan.

Kaapiston korkeus huomioitiin muutenkin tarkoin. Haapakoskelle oli tärkeää, että lapsi voisi ottaa itse helposti lelujaan matalalla olevista kaapeista ja järjestää niitä. Myöhemmin, kun lapsi on kasvanut teiniksi, kaapiston päälle voidaan sijoittaa esimerkiksi televisio pelikonsoleineen.

– Ja osa lapsista haluaa taaperoiässä ryhtyä pukeutumaan itse. Jos se on mahdollista, on hyvä miettiä, voisiko vaatteet sijoittaa korkeudelle, josta lapsi pääsee hakemaan ne itse ja päättämään, mitä haluaa pukea.

Vaatesäilytys helpoksi ja hallituksi

Huoneen kalustekokonaisuuteen kuuluu myös lipasto, jossa on omat laatikkonsa eri vaatteille. Lapsen on näin helppo ottaa niistä itse vaatteitaan. Haapakoski toteaa, että laatikoissa voisi olla myös kuvat merkkinä siitä, missä ovat esimerkiksi housut, missä paidat.

Lapsen kasvaessa myös vaatteet kasvavat. Kun vaatteet eivät mahdu enää lipastoon, ne siirtyvät huoneen yhteydessä olevaan erilliseen vaatehuoneeseen, ja lipastoon voidaan sijoittaa lapsen muita tavaroita. Kalusteet siis pysyvät vuosien mittaan samana – niiden sisältö vain vaihtuu.

– Luulen, että ilman vaatehuonetta kiintokalustevalinta olisi ollut erilainen, pohtii Haapakoski.

– Lipaston sijaan olisi ollut kookkaampi vaatekaappi, johon olisi saanut vaatetta.

Hän kuitenkin huomauttaa, että vaatteiden säilytykseen voisi järjestää tilaa myös muualta kodista. Entistä useammassa kodissa koko perheen vaatesäilytys ja -huolto onkin saatettu sijoittaa yhteen ja samaan huoneeseen esimerkiksi peseytymistilojen yhteyteen.

Joka perheenjäsenellä on oma vaatekaappinsa aivan pyykinpesukoneen vieressä, joten vaatteet ovat heti saatavilla suihkusta tullessa. Näin makuuhuoneisiin ei tarvitse varata niin paljon tilaa vaatteiden säilytykseen.

Lapsen varttuessa vaihtuu vain sänky

Haapakoski muistuttaa lasten olevan erilaisia nukkujia. On siis aivan yksilöllistä, kuinka aikaisin esimerkiksi taaperon sängystä voidaan ottaa pois korkeat reunat.

– Toinen lapsi tarvitsee pesämäisen turvallisen nukkumapaikan, ja toista ei haittaa nukkua keskellä huonetta.

Ainoa kaluste, jonka Haapakoski on tähän mennessä joutunut lapsensa huoneessa vaihtamaan, on juuri sänky. Lapsen ensimmäinen pinnasänky oli ollut aikoinaan jo tämän isän ja myös muiden suvun lasten käytössä.

– Puuhuonekalu kestää paremmin aikaa ja sen pystyy fiksaamaan aina uudelleen. Kun pinnasängyn aika oli ohi, tuli lapsensänky, joka oli myös lapsen isän vanha.

Molempien sänkyjen tunnearvo on ollut hänen mukaansa valtava. Oman näköisiksi ne saatiin tuunattua yksinkertaisesti hiomalla ja maalaamalla sekä hankkimalla niihin uudet patjat.

– Seuraava on sitten runkopatjasänky, onko se 80, 90 vai 120 senttimetriä leveä, pohtii Haapakoski. Kun lapsi aikanaan muuttaa pois kotoa, hän voi ottaa sängyn mukaansa ensiasuntoon. Vanha lastenhuone voidaan puolestaan muuttaa työhuoneeksi tai vierashuoneeksi tuomalla sinne esimerkiksi levitettävän sohvan tai sängyn.

Värikkyyttä saa pienilläkin keinoilla

Vaikka lastenhuoneen sisustaisi kiintokalusteilla ja neutraalin värisillä seinä- ja lattiamateriaaleilla, sen ilmettä voi vaihtaa pienilläkin asioilla.

– Ensinnäkin lelut tuovat eri fiiliksen huoneeseen. Verhot, päiväpeitot, tyynyt, kaikki ne pienet asiat, joilla huoneen ilmettä voi muuttaa edullisemmin ja kevyemmin, kuvailee Haapakoski.

Hyvänä vinkkinä hän mainitsee myös seinän maalaamisen magneettimaalilla. Seinän koristeeksi on sitten helppo ripustaa magneettien avulla vuosien saatossa niin lapsen piirustukset kuin bändijulisteetkin.

Tietyt värit tunnetusti rauhoittavat ihmisiä. Haapakoski toteaa, että lastenhuoneen väri- ja sisustusmateriaalien suhteen ei ole kuitenkaan mitään oikeita tai vääriä vaihtoehtoja.

– Kaikilla on niitä omia lempivärejä, mikä on se oikea.

Hänen lapsensa huoneessa on ollut vauva-ajasta lähtien tumman grafiitinharmaat seinät, mutta vaalea lattia ja katto. Kiintokalusteet ovat valkoiset, matto vaaleanharmaa. Huone on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin karu: värejä on tullut runsaasti jo leluista ja muista pienistä yksityiskohdista.

– Aikoinaan oli mintunvihreä taaperopöytä ja raheja, joihin virkkasin lakua muistuttavat päälliset.

Lapsen huoneessa luovuus saa kukoistaa

Kenties olennaisin asia lapsen huoneessa on – mikäs muukaan kuin – tila leikkimiselle. Haapakosken mielestä iso, mukava matto olisi tätä varten äärimmäisen tärkeä:

– Lapsi kun leikkii lattialla, on ihanaa, että on iso matto, jonka päällä mahtuu leikkimään.

Hän neuvoo miettimään, millaisen maton päällä lelut pysyisivät hyvin pystyssä ja leluautojen renkaat pyörisivät. Maton kannattaa toki olla myös helposti pestävä.

Parhaimmillaan lastenhuone ruokkii lapsen luovuutta ja tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa itseään. Haapakoski toteaa myös villimpien sisustusratkaisujen voivan muuntautua ajan myötä.

Eräs perhe toteutti talonsa yläkertaan lasten valtakunnan, jossa valtava seinä maalattiin kokonaan tussitaulumaalilla. Lapset saivat siis piirtää ja kirjoittaa seinään luvan kanssa, ja piirustukset oli tarvittaessa helppo pyyhkiä pois – ja piirtää uusiksi.

Lisäksi toinen perheen lapsista oli innokas jalkapalloilija. Haapakoski toteutti lapsen toiveiden mukaisesti pesämäisen ”jalkapallosängyn”: keskelle huonetta sijoitettiin 120 cm leveä runkopatjasänky, jonka päälle tehtiin pallomainen kehikko. Pallon molemmin puolin on isot pyöreät aukot, joista lapsi pääsee kulkemaan sänkyynsä kehikon sisään.

– Kun jalkapallosängyn aika on ohi, pallokehikko nostetaan pois ja sänky käännetään seinää vasten.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pixabay