Tavaroiden mekaaninen seinään kiinnittäminen ruuvein ja nauloin on edelleen se paras tapa monissa tilanteissa. Ripustustuotteiden valikoima tarjoaa kuitenkin vaihtoehtoja esimerkiksi silloin kun näkyviä jälkiä ei seinään haluta.

Sisustaminen on hauskaa puuhaa. Seinien visuaalinen kytkeytyminen muuhun tilaan on tärkeää onnistuneen kokonaisilmeen kannalta. Taulut, peilit, hyllyt, seinävalaisimet ja kaapistot tuovat oman herkullisen lisänsä viihtyisyyteen ja toimivuuteen, mutta niiden asentaminen voi aiheuttaa harmaita hiuksia.

Oman haasteensa yhtälöön tuovat seinämateriaalin ehjänä säilyttämiseen liittyvät toiveet. Seinät halutaan pitää siistinä ja silti koristaa niitä erilaisin persoonallisin sisustustuottein. Myöskään seinämateriaalin ei toivota rajoittavan liikaa luovuutta sen suhteen, mitä siihen voidaan asentaa.

Seinäjokelainen rakennustekniikan insinööri Juha-Matti Riipi avaa, mitkä ovat ne perusasiat, jotka kannattaa jokaisen ymmärtää ennen kuin seinään aikoo ripustaa jotain.

Rakenneilmaisin ja koereikä paljastavat

– Ihan ensimmäisenä pitää selvittää, mitä materiaalia seinä on, Riipi korostaa.

– Materiaali ratkaisee kokonaan sen, mitkä kiinnikkeet ja mikä kiinnitysmenetelmä valitaan. On myös hyvin tärkeää olla selvillä seinän sisällä kulkevista sähkö- tai vesijohdoista, jotka voivat yllättäen sijaita suunnitellussa kiinnityskohdassa.

Riipin mukaan pistorasiaa katsomalla ei voida tietää, kulkevatko johdot seinän sisällä pistorasialle ylä- vai alakautta. Voi sattua isokin vahinko, jos vesijohto saa edes vähäistä osumaa porasta tai naulasta.

Seinärakenteen selvittämiseen on olemassa täsmätyökalu: rakenneilmaisin. Sen avulla seinän sisältä löytää niin kaapelit kuin runkotolpatkin, ja asennusvirheiden mahdollisuus pienenee ainakin tältä osin.

– Kantavuuden näkökulmasta levyseinän runkotolppiin kiinnittäminen on ainakin varma menetelmä, Riipi sanoo.

– Siinä ei voi epäonnistua, jos kiinnikkeet – esimerkiksi ruuvit – ovat oikeanlaiset kyseiselle materiaalille.

Runkotolpat voi löytää myös koputtelemalla vasaralla. Seinän muun materiaalin voi selvittää poraamalla koereiän. Reiän voi tehdä piiloon jäävään kohtaan, esimerkiksi listojen alle tai seinään asennettavan tavaran alle.

Seinille ripustaminen onnistuu Riipin mielestä jokaiselta, jos hankkii riittävät pohjatiedot kiinnikkeistä ja osaa käyttää tarvittavia työkaluja.

– Jos on vähänkään epävarma, kannattaa käyttää hyödykseen asentamisen ammattilaisia. Ainakin jos jotain sähkötöitä täytyy tehdä, ne kuuluvat automaattisesti sähköasentajalle.

Seinään sopiva kiinnike takaa onnistumisen

Yleisin virhe seinälle ripustamisessa on asentaa raskas tavara liian heppoisella kiinnikkeellä seinälevyn pintaan. Esimerkiksi massiivinen metallikehyksinen peili ei taatusti säily kauaa ehjänä, jos se kiinnitetään tarrakoukulla alustaansa. Toisaalta on tarpeetonta porata isoa reikää ja tunkea sormen paksuista tulppaa ruuville, jonka tarkoitus on kannatella pientä seinäkelloa.

– Oikean kiinnikkeen valinta oikeanlaiseen seinään ja oikeanlaiselle tavaralle on kaiken A ja O, kiteyttää Riipi.

Kevyet kiinnitykset ovat yleensä helpoimpia. Nyrkkisääntönä Riipi suosittelee kevyisiin kiinnityksiin muovisia kipsiseinälle soveltuvia proppuja. Jos seinään ei kuitenkaan haluta tehdä reikää, niin rautakauppojen hyllyiltä löytyy paljon uusia tuotteita, joita ei välttämättä tiennyt olevan olemassakaan.

Jokaisen henkilöasiakkaille markkinoitavan kiinnikkeen mukana tulevat yleensä asennusohjeet. Kiinnitettävässä tavarassakin voi olla mukana oikean kokoiset kiinnikkeet. Silloin pitää vielä tarkistaa, että kiinnikkeet ja seinämateriaali sopivat toisilleen. Käytännössä myös huokoisiin seiniin, kuten gyprociin, voi kiinnittää pitävästi raskaampiakin esineitä, kun valitaan oikeat kiinnikkeet.

– Mikäli riittävää tietoa ei ole saatavilla, parasta olisi mennä rautakauppaan, jossa palvelevat ammattitaitoiset, rakennusalaa opiskelleet myyjät, Riipi ohjaa.

Nauloja, liimoja ja tarroja

Perinteiset eri paksuiset naulat pitävät yhä pintansa esimerkiksi taulujen seinälle ripustamisessa, mutta niiden rinnalle löytyy jo monta haastajaa.

– On olemassa niin valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja, että kiinnikkeitä tarjoavan rautakaupan myyjän tuotetieto ja ammattituntemus ovat tässäkin kohdassa tärkeitä, Riipi summaa.

Esimerkiksi tarrateipillä voi kiinnittää melko painaviakin esineitä sileään, puhdistettuun seinäpintaan ja se soveltuu niin sisä- kuin ulkokiinnityksiin. Markkinointiväittämän mukaan yhden kokonaisen tarrateippirullan avulla voi saada jopa 120-kiloisen tavaran pysymään seinällä.

Tarrateippi kiinnittyy alustaansa kuitenkin niin lujasti, että tavaran paikkaa ei voi enää vaihtaa. Tuote ei siis sovi kovin vaihtelunhaluiselle persoonalle.

Lisäksi rautaosastolta voi löytää liimoja, joiden avulla esimerkiksi jalkalistat saadaan paikoilleen ilman näkyviä naulankantoja. Liimauksien haitat ovat samat kuin naulauksien; pohjamateriaaliin jää pysyviä jälkiä.

Kelluvat kiinnitystavat – kuten ripustuskiskot – soveltuvat erinomaisesti sileille ja kiiltäville tapettipinnoille, joissa pienikin reikä erottuu.

Oikeanlaiset työkalut tärkeitä

Riipi suosii edelleen mekaanisia kiinnitystapoja, koska ne ovat kestäviä ja kantavia. Naulojen etuna verrattuna liimoihin ja tarroihin on se, että naulan tekemät jäljet on monessa tapauksessa helppo peittää.

Painavampien tavaroiden kiinnittämisessä on hallittava porakoneen käyttö ja asennustekniikka.       

– Ensin porataan reikä, sitten seinään tungetaan vahvike, johon ruuvin saa kiinni.

Betoniseinät vaativat kunnon iskuporakoneen käyttöä. Jos seinälle halutaan esimerkiksi iso taulutelevisio, valitaan riittävän tukevat ruuvit, esimerkiksi betoniruuvit, sillä liian pienet ruuvit eivät välttämättä kestä tai pysy seinässä kunnolla.

– Jos käytetään tavallista ruuvia, laitetaan reikään ensin proppu, mutta betoniruuvit asennetaan suoraan puhdistettuun reikään.

Laattaseinää porattaessa pitää varoa rikkomasta laatoituksen pintaa. Yleensä porauksessa tapahtuvat laatoitusten rikkoutumiset ovat vain pieniä säröjä, jotka jäävät asennettavan tuotteen taakse piiloon.

Riipi kannustaa kotiremontoijia ja sisustajia opettelemaan erilaisia seinälle kiinnittämisen tapoja.    

– Kaikessa asentamisessa tietoa on saatavilla. Tärkeintä on osata kysyä, jos jotain ei tiedä.

Ripustuskiskot säästävät seinää

Huonekalujärjestystä ja seinäsisustustuotteiden paikkaa on toisinaan mukavaa vaihdella. Ongelmaksi tahtovat kuitenkin nousta seinäpintaan näkyville jäävät jäljet, jos kiinnitysmenetelmää ei ollut mietitty pitkällä tähtäimellä.

Koko seinäleveyden pituinen kattoon tai seinän yläosaan kiinnitettävä liukulista on siksikin kätevä, että sen avulla voidaan usein jättää kattorajalistoitus kokonaan tekemättä. Lisäksi joidenkin liukukiskojen pintaväriä voidaan muuttaa muuhun sisustukseen sopivaksi, mikäli listoissa on vain primerointi, jonka päälle voi maalata.

Liukukiskojen ehdottomin valtti on se, että seinäpinnat säilyvät koskemattomina, koska ripustetut tuotteet ”kelluvat” seinäpinnan päällä. Ainoat pysyvät jäljet jäävät yläkiskon kiinnityksestä, mutta ongelma voidaan tarvittaessa ratkaista niin, että reiät peitetään perinteisellä kattolistalla. Liukukiskomenetelmällä ripustaminen on miellyttävän huomaamatonta ja siistiä.

Miten ripustuskiskoa käytetään?

Kun kisko on kiinnitetty kattoon tai seinän yläreunaan, siihen voidaan ripustaa haluttu määrä paksuja, läpinäkyviä siimoja, jotka roikkuvat koukkujen varassa kiskosta. Siimojen pituutta voi säädellä ja yhtä siimaa voi käyttää monen eri tavaran ripustamiseen vertikaalisesti.

Siimoja voi liikutella vaakasuorassa, joten taulujen, peilien ja kellon paikkojen vaihtaminen käy käden käänteessä. Kuvakollaasien ja asetelmien muokkaus on kerrankin mahdollista ilman seinäpinnalle aiheutettua kärsimystä.

Sisustajan kannattaa ottaa huomioon kiinnitettävien tuotteiden paino, sillä kiskolla ei voi kannatella liian massiivisia tavaroita, mutta noin 20 kilon kuormitus listan juoksumetriä kohden on kuitenkin aivan siedettävä.

Lisätietoja ripustustuotteiden ominaisuuksista ja kuormituskapasiteeteista antavat jälleenmyyjät omalla paikkakunnallasi.

Lähteet: www.dtmoy.fi, www.teeseitse.fi

Teksti: Pia Tervo
Kuva: Pixabay