Ilmanvaihto tutuksi

Jos talo on rakennettu viimeisimpien noin 20 vuoden aikana, siinä on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Sen optimaalinen toiminta edellyttää asukkaiden aktiivisuutta. Ilmanvaihdon säätö tilanteiden mukaan säästää energiaa ja ehkäisee kosteusvauriot.

Kokatessa käryää ja ilmanvaihto on syytä laittaa täysille. Vastaavasti kokkaamisen jälkeen pitää muistaa kääntää asetusta pienemmälle, tai energiaa menee hukkaan. Myös pyykinkuivaus vaatii ilmanvaihdolta tehoa, sillä se tuo sisätiloihin lisää kosteuskuormaa, jonka ilmanvaihto kuljettaa ulos. Kuvat: Subbotina, Maksim Pasko, Jernej5m | Dreamstime.com

Ilmanvaihto poistaa talosta kosteutta ja epäpuhtauksia. Asumisterveyden kannalta keskeinen asia on, että ilmanvaihtoa ei saa kytkeä pitkiksi ajoiksi pois päältä sähkön säästämiseksi tai mistään muustakaan syystä. Muuten talo on homehtumisvaarassa.

Nykyaikainen, koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla varustettu talo on rakennettu merkittävästi tiiviimmäksi kuin iäkäs, painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettu. Rakennuksen fysikaalinen toiminta on suunniteltu ilmanvaihdon varaan. Se kuljettaa kosteuskuormaa pois ja synnyttää rakennukseen lievän alipaineen, minkä ansiosta sisäilman kosteus ei kondensoidu seinärakenteisiin.

– Koneellista ilmanvaihtoa ei saa katkaista, vaikka oltaisiin poissa kotoa. Jos on suunniteltu tiiveyteen ja ilmanvaihtoon perustuva kokonaisratkaisu, ilmanvaihtokoneen on oltava käynnissä tai kosteusvaurioriskit alkavat kasvaa, muistuttaa pienrakentamisen energiatehokkuuden asiantuntija Sami Seuna Motiva Oy:stä.

Teho tarpeen mukaan

Edellä esitettyyn ei tule ylireagoida ja pitää ilmanvaihtokonetta täysillä ympäri vuoden, sillä tällöin haaskataan energiaa. Valtion omistaman, energiatehokkuuden edistämiseen keskittyneen Motivan koordinoimassa Elvari-hankkeessa on todettu, että ilmanvaihdon käytön vaikutus omakotitalon energiankulutukseen voi olla jopa 1  500 kilowattituntia vuodessa.

Keskeinen periaate ilmanvaihdon oikeaoppisessa käytössä on tarpeenmukaisuus. Ilmanvaihtoa tehostetaan tilapäisesti silloin, kun talossa syntyy kosteuskuormaa saunomisen, pyykin kuivauksen tai muun syyn vuoksi. Normaalitilanteessa ilman tulisi vaihtua kerran kahdessa tunnissa.

– Ilmanvaihdon ei tarvitse olla suurella teholla, kun pyykkiä on kuivattu. Ilmanvaihdolta vaaditaan erilaista tehoa sen mukaan, onko ihmisiä paikalla vai ei, tehdäänkö ruokaa, saunotaanko ja niin edelleen.

Muista kesä- ja talviasennot!

Uusien omakotitalojen ilmanvaihto on varustettu lämmöntalteenottolaitteistolla viimeisimmät parisenkymmentä vuotta. Parhaat lämmöntalteenottolaitteet siirtävät jopa yli 80 prosenttia poistoilman sisältämästä lämpöenergiasta tuloilmaan.

Lämmöntalteenottoa tarvitaan vain lämmityskaudella. Tämän vuoksi laitteessa on erikseen kesä- ja talviasennot. Yleensä toiminto on toteutettu joko ohituspellillä, tai sitten kesäksi on vaihdettava niin sanottu kesäkenno.

Jos kesäasento jää päälle talveksi, talon noin +21-asteinen sisäilma puhalletaan sellaisenaan talvipakkaseen.

– Lämmöntalteenoton unohtaminen kesäasentoon on yleinen ja kallis perusvirhe. Näin tuhlataan energiaa saamatta kirjaimellisesti minkäänlaista hyötyä.

Iäkkäät talot on varustettu painovoimaisella ilmanvaihdolla. Sen käytössä on vähemmän huomioitavaa kuin koneellisessa ilmanvaihdossa, mutta pesuhuoneen lautasventtiiliä on syytä säätää talveksi pienemmälle, sillä muuten suuri lämpötilaero tehostaa ilmanvaihto liikaa. Sopivassa talviasennossa venttiilin rako on 10 milliä, kesäasennossa 30 milliä. Venttiili kesäasentoon jättämällä energiaa haaskataan jopa 1  000 kilowattituntia vuodessa eli noin 140 euron edestä.

Tuloilma sisäilmaa viileämmäksi

Lämmöntalteenoton lisäksi tuloilmaa lämmitetään tarvittaessa vielä jälkilämmitysvastuksella.

Fysiikan lakien mukaan kylmä ilma painuu alas ja lämmin nousee ylös. Ilmanvaihto toimii tehokkaasti, kun sisäilmaa viileämpi raikas tuloilma laskeutuu oleskeluvyöhykkeelle. Tämän vuoksi tuloilman on oltava hieman sisälämpötilaa viileämpää, 15–17-asteista. Liian lämmin tuloilma jäisi pyörimään katonrajaan.

Jälkilämmitysvastusta kannattaa käyttää niin vähän kuin mahdollista ilman, että syntyy häiritsevää vedon tunnetta. Lämmittäminen on energiatehokkaampaa talon päälämmitysjärjestelmällä kuin jälkilämmitysvastuksella.

Ilmanvaihtokoneessa on tavallisesti kolmet suodattimet: poistoilmalle karkeasuodatin ja tuloilmalle hieno- sekä karkeasuodattimet. Suodattimet tulee puhdistaa vaikkapa pölynimurilla pari kertaa vuodessa ja vaihtaa vähintään kerran vuodessa.

– Suodattimet vaikuttavat sisäilman laatuun. Tukkoinen suodatin heikentää lämmöntalteenoton hyötysuhdetta.

Lämmöntalteenoton lämmönsiirrin irrotetaan ja pestään vedellä muutaman vuoden välein.

Ilmanvaihtokanavisto puhdistetaan noin 5–10 vuoden välein. Työ vaatii erikoistyövälineet ja sen osaa tehdä nuohooja. Venttiilit voi puhdistaa useammin itse.