Vanhan omakotitalon energiatehokkuutta voi parantaa lisäeristämällä. Liian vetoista taloa kannattaa ensiksi korjata tiivistämällä, mutta yläpohjan lisäeristys saattaa kannattaa myös kustannussyistä.

Vanhat omakotitalot eivät vastaa nykyisiä vaatimuksia lämmöneristyskyvyltään. Monet omakotiasujat ovatkin ryhtyneet remontoimaan talojaan energiatehokkaammiksi lisäeristämällä. Asiantuntijoiden mukaan eristystason parantaminen on kuitenkin kannattavaa lähinnä muiden korjausten yhteydessä. Ehjää ja toimivaa rakennetta ei kannata ryhtyä remontoimaan pelkästään energiatehokkuuden takia. Tosin talon yläpohjan lisäeristäminen puhallusvillalla saattaa olla tietyissä tapauksissa helppo ja kustannustehokas toimenpide.

Museoviraston erikoisasiantuntijan Harri Metsälän mielestä vanhan talon lisäeristäminen kannattaa lähinnä silloin, kun talon eristys on ilmiselvästi puutteellinen ja asumismukavuus sitä vaatii. Vanhojen talojen eristeet ovat ajan myötä saattaneet painua kasaan. 1950–60-luvuilla rakennetuissa rintamamiestaloissa käytettiin eristeenä usein sahanpurua tai muita teollisuuden sivutuotteita. Sitä vanhemmissa taloissa on saatettu käyttää sammaltakin.

– Joidenkin vanhojen talojen yläpohjissa saattaa olla aivan olemattomat eristeet, esimerkiksi 10 senttiä sahanpuruja. Rakenteista saattaa löytyä kohtia, jotka ovat käytännössä eristämättä. Tässä tilanteessa lisäeristäminen kannattaa, Metsälä sanoo.

Metsälän mielestä toinen tilanne, jossa eristeiden lisääminen kannattaa, on juuri silloin, kun rakenteita puretaan muutenkin jonkin remontin yhteydessä.

– Isoihin purkutöihin ei kannata ryhtyä vain eristämisen vuoksi, Metsälä sanoo.

Esimerkiksi eristeen lisääminen ulkoseiniin on niin iso remontti, ettei siihen Metsälän mukaan ole syytä ryhtyä vain kustannussäästöjä tavoitellen. Ulkopuolelle tehtävä lisäeristys muuttaa talon mittasuhteita. Seinän ulkoverhoilu avataan ja eristeen lisäämisen jälkeen seinä on paksumpi, jolloin ikkunat ja ovet ovat syvemmällä. Vastaavasti sisäpuolelle tehtävä lisäeristys pienentää huonetilaa tai korottaa lattiaa.

Ensiksi kannattaa kokeilla tiivistämistä

Jos talo on liian viileä tai vetoinen, Metsälän mukaan ongelma ratkeaa usein tiivisteitä ja ilmanvaihtoa parantamalla, ei eristämällä.

– Vanhoissa taloissa ei välttämättä ole kiinnitetty huomiota siihen, että olisi hallitut tuloilmareitit. Jos lämpöä karkaa ilman mukana ulos, täytyy selvittää vuotokohdat. Niiden tiivistäminen ratkaisee yleensä ongelman, Metsälä sanoo.

Vuotokohtia on usein liittymäkohdissa, kuten ikkunalistoissa, lattian rajassa ja katon nurkissa. Vuotokohdat voidaan selvittää lämpökameralla tai pinta-anturilla varustetulla lämpömittarilla. Metsälä kertoo, että talvisin talon mahdollisia lämpövuotoja voi selvittää myös silmämääräisesti tutkimalla. Metsälä kehottaa katselemaan seiniä pakkasen lauhduttua. Lämpövuotoja on siellä, missä seinä on huurteinen. Katon lämpövuodon voi nähdä lumisateen jälkeen sulana kohtana katossa.

Metsälän mielestä vanhoissa taloissa tulisi käyttää menetelmiä, jotka toimivat vanhojen rakenteiden ehdoilla. Väärin tehtynä lisäeristys voi altistaa rakenteet kosteusvauriolle. Metsälän mielestä esimerkiksi muovista höyrynsulkua ei kannata lisätä useimmissa tapauksissa, joissa se ei kuulunut alkuperäiseen rakenteeseen.

– Jokaisella rakenteella on oma tapansa toimia kokonaisuutena ja sitä ei minusta kannata ruveta sorkkimaan, jos ei oikeasti tiedä mitä tekee, Metsälä sanoo.

Energiatehokkuuslaskelmat saattavat poiketa todellisuudesta

Omakotitalojen omistajia ryhdyttiin patistamaan eristämiseen ja energiatehokkuuteen 1970-luvulla energiakriisin vuoksi.

– Energiaremontteja on tehty vuosikymmeniä, eikä tutkimus anna edelleenkään yksiselitteistä vastausta niiden kustannuksia pienentävästä vaikutuksesta, Metsälä sanoo.

Todellisuus saattaa myös osoittautua erilaiseksi kuin laskelmat. Metsälän mukaan esimerkiksi monissa 1920-luvun kerrostaloissa energiakulut ovat pienemmät kuin uusissa kerrostaloissa, vaikka niiden laskennallinen lämmöneristys on paljon heikompi.

– Tämä johtuu siitä, että laskentamalleissa otetaan huomioon vain teoreettinen lämmönjohtuminen, eikä esimerkiksi sitä että kivitalon massa varaa paljon lämpöä, Metsälä sanoo.
Viime vuosina uusien omakotitalojen eristeiden paksuudet ovat kasvaneet voimakkaasti. Metsälän mukaan nyt aletaan olla jo niillä rajoilla, miten paljon on järkevää eristää kustannustehokkaasti.

Yläpohjan lisäeristys voi olla kannattavaa

Kestävän kehityksen asiantuntijapalveluita tarjoavan Ekokumppanit Oy:n energianeuvoja Antero Mäkinen kertoo, että erityisesti talvella omakotitaloasujat kysyvät neuvoa lämpökameramittausten toteuttamiseen. Mäkinen toimii Ranessa, joka on puolueeton ja maksuton asumisen ja rakentamisen energianeuvontapalvelu. Tampereen Sähkölaitokselle hän toteuttaa Pientalon kuntotuokiota, jossa käydään läpi kiinteistöjen energia-asioita.

Myös Mäkinen suosittelee ryhtymään ulkoseinien lisäeristysoperaatioon lähinnä julkisivuremontin yhteydessä. Sen sijaan yläpohjan lisäeristäminen on Mäkisen mukaan järkevää kustannussyistäkin. Suurin osa omakotitalon lämmöstä haihtuu yläpohjan kautta.

– Jos yläpohjaan laittaa vaikka 10–15 senttiä puhallusvillaa, se maksaa itsensä äkkiä takaisin. Alapohjaan ei monissa vanhoissa taloissa edes pääse käsiksi, jos ei ole rossipohja, Mäkinen sanoo.

Eristysmateriaalit ovat kehittyneet merkittävästi. 2000-luvulla on lanseerattu uusia eristemateriaaleja, joiden ominaisuudet ovat eri luokkaa kuin vuosikymmeniä sitten käytettyjen eristeiden.

– Esimerkiksi uretaanilevyillä pystytään tekemään paljon ohuempia eristekerroksia kuin perinteisillä villaeristeillä.

Mäkisen mukaan uusia eristemateriaaleja voi käyttää vanhoissakin kohteissa. Jos ulkoverhous täytyy avata remontin yhteydessä, vanhat eristeet on järkevää vaihtaa.

– Materiaalivalinta täytyy tehdä kuitenkin kohteen mukaan. Esimerkiksi puutalossa on hyvä käyttää eristettä, joka pystyy elämään puun mukana.

Mäkinen suosittelee turvautumaan materiaalivalinnoissa ja remontin suunnittelussa asiantuntijan apuun. Eristettä lisätessä täytyy laskea mihin osaan rakennetta kastepiste syntyy. Kastepisteen pitäisi syntyä rakenteen ulkopuolelle. Riskinä ovat kosteusvauriot, jos kastepiste syntyy rakenteen sisälle.

– Voidaan mennä ojasta allikkoon, jos hakee itse rautakaupasta villaa ja ajattelee että teenpä vähän sisäremonttia, Mäkinen sanoo.

Teksti: Tuomas Koukkunen
Kuvat: STARK, Dreamstime