Siirtolapuutarha viehättää myös niitä, joiden peukalo ei erityisemmin viherrä. Kun hankkii oman kaupunkikeitaan, kannattaa puutarhaa suunnitella sen mukaan, missä määrin siellä on oikeasti aikaa ja viitseliäisyyttä touhuta.

Minna ja Harry Stenbäckin puutarhaidylli sijaitsee Nekalan siirtolapuutarha-alueella Tampereella. Nykyisen mökkipalstansa he hankkivat vuonna 2015, mutta sitä ennen molemmille oli kertynyt jo kokemusta siirtolapuutarhaviljelystä Harryn vanhempien siirtolapuutarhalta, jota he hoitivat viimeiset vuodet ennen kuin se myytiin.

Vaikka Stenbäckit ovatkin itse kohtuullisen ahkeria viherpeukaloita, tiedostavat he, ettei kaikilla ole yhtä lailla halua tai aikaakaan puutarhanhoitoon.

– Jotkut sanovat, että kun ryhtyy siirtolapuutarhuriksi, joutuu tekemään ihan hirveästi töitä. Mutta ei sen tarvitse olla niin. Ei tästä ole pakko tehdä itselleen työleiriä, Harry sanoo.

Puutarhaa ja pihaa kannattaakin Minnan mukaan lähteä suunnittelemaan siltä pohjalta, kuinka paljon puutarhamökillä tullaan todennäköisesti viettämään aikaa ja mitä siellä olemiselta halutaan.

Missä määrin halutaan aikaa oleskelulle, kuten auringonotolle ja muulle rennolle oleilulle, ja missä määrin taas ollaan valmiita panostamaan puutarhanhoitoon? Mihin laitetaan terassi tai lasten leikkipaikka? Halutaanko pihalta avaruutta vai halutaanko siihen runsautta? Saavatko naapurit näkyä vai halutaanko näkyvyyttä peittää pensailla tai puilla?

– Olisi hyvä myös miettiä, kuinka paljon ollaan oikeasti valmiita satsaamaan aikaa ja energiaa puutarhanhoitoon. Osa kasveista vaatii enemmän hoitoa kuin toiset. Myös nurmikko teettää työtä, kun taas kukkapenkit ja marjapensaat ovat helpompia.

Grillikatoksen tai huvimajan rakentamisen kohdalla on hyvä muistaa, että molemmat ovat luvanvaraisia. Siirtolapuutarhalla pitää kysyä yhdistykseltä lupa myös portille.

– Portteja on kaikennäköisiä, on kaariportteja ja vyötärönkorkuisia portteja. Liian isoja tai korkeita portteja ei kuitenkaan saa olla, eikä esimerkiksi aita saa olla ihmisenkorkuinen niin, ettei pihalle näe tieltä lainkaan, Minna kertoo.

Vieraslajeille kyytiä

Mitä viljelemiseen tulee, Minna kehottaa uutta siirtolapuutarhaviljelijää ensimmäisenä vuonna maltillisuuteen. Puutarhaa ei kannata laittaa kokonaan uusiksi ennen kuin tietää, mitä siellä jo on ja mitä ehkä haluaisikin säilyttää.

– Suosittelisin, että ensimmäisen kesän lähinnä katsoisi, mitä tontilla jo on ja mitä sinne kesän aikana tulee. Osa kasvaa vasta syksyllä, joten kesän alkupuolella ei saa vielä puutarhan kasvitilanteesta käsitystä. Kun sitten näkee, mitä sinne puutarhaan tulee, tietää, mitä siellä haluaa säilyttää ja minkä vaihtaa pois. Ja jos tontilla on omenapuita, syksyllä maistelemalla tietää, mitkä ovat omaan makuun sopivia ja mitkä eivät. 

Ensimmäisenä kesänä paukkuja kannattaa sen sijaan laittaa huonojen kasvien poistamiseen tontilta. Jos tontille esimerkiksi pukkaa paljon vuohenputkea tai karhunköynnöksiä, niihin on syytä käydä pikaisesti kiinni. Ylipäänsä olisi tärkeää pitää huolta siitä, etteivät huonot kasvit eli niin sanotut vihollislajit pääsisi ainakaan levittäytymään liikaa.

Kokemattoman puutarhurin kannattaakin perehtyä haitallisiin vieraslajeihin. Ne kun saattavat näyttää silmään kauniilta, mutta ovat pirullisia puutarhan muille kasveille. Vuohenkellolla esimerkiksi on vahvat juuret, joilla se pystyy nitistämään perennoja hengiltä.

– Itse tutustuin vuohenkelloon, kun olin vielä vihreä viljelijä. Sitä kasvoi portin lähellä ja ihastelin ohikulkijalle violetinsinistä kasvia, että onpa hieno. Tämä onneksi sanoi, että ota tuo äkkiä pois!

Viehkeältä näyttää myös nopeakasvuinen karhunköynnös, joka kietoo kiemurtelevan vartensa  esimerkiksi pensaiden ympärille ja peittää helposti alleen parimetriset tai sitä matalammat kasvit.

– Meillä meni sitä vahingossa kompostiin, ja siinä olikin hommaa, kun kaikki piti nostaa ylös. Vieraslajien kurissa pitämisen kanssa saakin olla jatkuvasti tarkkana. Vieraslajia ei tarvitse jäädä kuin pieni palanen, että se leviää taas. Ne voivat levitä myös tuulen mukana tulleiden siementen tai maaperän kautta. Myös voikukkaa olisi hyvä pyrkiä kiskomaan maasta mahdollisimman paljon.

Persoona puutarhassa

Minnan mielestä puutarhurin persoona saa näkyä puutarhassa. Yleensä persoona näkyy etenkin värivalinnoissa. Joku ei voi esimerkiksi sietää mitään vaaleanpunaista. Myös se, haluaako runsaan kukkaröyhyn vai hillitymmän ilmeen, riippuu persoonasta.

– Joissakin puutarhoissa on esimerkiksi hyvin pedantisti suorat linjat. Meillä taas on enemmän kaarevia reunoja, pyöreyttä ja runsautta.

Värimaailman rakentamisessa, kuten kukkaistutusten suunnittelussa, kannattaa Minnan mukaan kuitenkin huomioida se, että on eri aikaan kesästä kukkivia kukkia.

– Penkit on yleensä mielekästä suunnitella niin, että niissä on aina jotakin, joka kukkii. Kukkapenkkien laittamisessa kannattaa huomioida myös niiden korkeus. Mikään ei näy, jos kaikki kasvit ovat korkeita.

Minnan ja Harryn puutarhassa on paljon monivuotisia perennoja, jotka nousevat aina uudelleen. Perennoja hoidetaan poistamalla syksyllä edelliskesän kukinnot, lisäämällä multaa ja lannoittamalla. Joitakin perennoja on nostettava muutaman vuoden välein ylös, kopsuteltava ja vähän pätkäistävä juuria. Jotkut taas ovat sellaisia, että paikkaakin pitäisi aina välillä vaihtaa. Jotkut puolestaan eivät erityisemmin pidä siirtelystä, kuten pioni, joka saattaa siirrosta suuttuneena jättää tulevan kesän kukinnan kokonaan väliin.

Stenbäckeillä on myös joitakin kaksivuotisia kukkia, kuten harjaneilikkaa ja sormustinkukkaa. Kaksivuotinen kukka kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehdet ja kukkii toisena kesänä. Käytännössä niistä tulee usein monivuotisia kukkien siementämisen myötä.

– Meidän siirtolapuutarhallamme on ihmisiä, jotka keräävät siemenet kukista, kuivattavat ja kylmäkäsittelevät ne. Itse en ole tällaiseen hifistelyyn mennyt mukaan, vaan olen suosiolla ostanut siemenet.

Minna kertoo, että siirtolapuutarhalla kaikilla on yleensä myös kesäkukkia.

– On monenlaista kesäkukkaa. Itse tykkään muun muassa samettikukasta. Siinä on voimakas tuoksu ja sitä voi käyttää myös hyönteisten karkottamiseen esimerkiksi porkkanapenkin vieressä.

Lavoihin ja ruukkuihin

Kukkien lisäksi Stenbäckit kasvattavat myös muun muassa perunaa, sipulia, herneitä, salaattia ja tilliä.

– Herneet tekevät hyvää maalle, sillä niistä tulee typpeä. Herneitä kannattaakin viljellä vähän siellä sun täällä, jos haluaa parantaa maan laatua, Minna vinkkaa.

Vuoroviljelyä on harjoitettava muutenkin, jotta saadaan maaperä pidettyä hyvänä ja sopivan typpipitoisena. Vuoroviljely on myös paras ja joskus ainutkin tapa torjua kasvitauteja.

Eri viljelykasvien paikkaa on helppo vaihdella myös käyttämällä viljelylavoja.

– Tänä vuonna voi kasvattaa tässä lavassa sitä ja seuraavana vuonna tätä. Lavat toimivat hyvin myös nopeasti kasvavien kasvien viljelyyn. Kun sato on kasvanut, sitä voi kylvää lisää. Esimerkiksi salaattia ja tilliähän voi kylvää useampaan kertaan kesän aikana ja aina on kasvua tulossa.

Kaikkea ei ylipäänsäkään tarvitse kylvää maahan, vaan kasveja voi kylvää esimerkiksi ruukkuihin ja purkkeihin.

– Niissä kasvattamalla pääsee myös helpommalla, kun ei tule rikkaruohoja eikä tarvitse laittaa kuorikatteita eikä käyttää kasvimyrkkyjä. Ruukkuja voi nostaa esimerkiksi tiiliskivillä korkeammalle.

Suojassa omenapuiden katveessa

Marjapensaita, kuten musta-, puna- ja viherherukkaa Stenbäckit kasvattavat lähinnä maisemoinnillisista syistä.

– Vadelma on hyvä aitakasvi, siitä kasvaa nopeasti tuuhea aita. Vadelmapensaat erottavatkin usein tontteja toisistaan. Meillä on myös luumuja ja useampi omenapuu. Jotkut täällä kasvattavat myös kirsikoita ja päärynää.

Siirtolapuutarhoilla on kuitenkin sääntö, että puut eivät saa mennä yli talon harjakorkeuden eli ne eivät saa olla liian pitkiä.

– Omenapuiden leikkaamista pitää tehdä joka tapauksessa, ja meillä se on aika isokin homma, kun puita on niin paljon. Olemme kuitenkin halunneet säilyttää vielä kaikki puut, koska ne toimivat näköesteenä tielle päin.

Kahden kasvin viljelyyn Stenbäckit eivät ole ainakaan vielä halunneet lähteä: tomaatin ja mansikan.

– Tomaatti vaatii todella lämpimän paikan ja jatkuvaa kastelua. Kotona parvekeamppelissa olen niitä joskus kasvattanut. Mansikat ovat myös oma tieteen lajinsa, olen todennut niiden menestyksekkään kasvattamisen itselleni ihan liian monimutkaiseksi, Minna naurahtaa.

Ideoita naapureilta

Siirtolapuutarhalla ei tarvitse olla viljelyongelmiensa kanssa yksin. Naapureilta voi yleensä kysyä tarvittaessa neuvoja ja heiltä saa myös vinkkejä ja ideoita siihen, mitä voisi kasvattaa. Siirtolapuutarhoilla järjestetään myös myyntipäiviä, joilla myydään tai annetaan perennoiden juuria. Myös perennojen vaihtoa harrastetaan paljon.

Lisää kasvatusvinkkejä ja tietoa muun muassa siirtolapuutarhojen yleisistä ohjeista löytyy Siirtolapuutarhaliiton sivuilta: www.siirtolapuutarhaliitto.fi/kaytannon-tietoa/viljelijan-tietopankki/oppaita-ja-ohjeita.

Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Dreamstime