Sisustuksessa vanhan ajan hengen voi tavoittaa monella eri tavalla. Jos autenttista vanhaa tavaraa on hankala löytää, sopivaa tunnelmaa voi etsiä sisustuskauppojenkin hyllyiltä.

Sanat vintage ja retro sekoittuvat monesti toisiinsa, kun puhutaan entisaikoja henkivästä sisustuksesta. Niillä on kuitenkin puhdasoppisten sisustajien mielestä selkeä ero: vintage-tuote on aidosti vanha, kun taas retro imitoi tietyn aikakauden tyylisuuntaa.

Yhteistä molemmille asian haaroille on kuitenkin se, että vanhaa aikaa rakastavat innostuvat kohdatessaan vuosikymmenien takaista elämää huokuvia muotoja, värejä ja tekstuureja.

Espoolainen kuvataiteilija Maija Ylä-Sahra on elänyt koko elämänsä designin keskellä muun muassa siksi, että hänen isänsä, arkkitehti Reima Harlo, suunnitteli myös kotiin huonekaluja 50– 60-luvuilla.

– Edelleenkin minua kiehtoo sen aikakauden suunnittelu. Harmittaa, että perinnöksi jääneistä huonekaluista osa on jo myytykin. Mutta jäljelle jääneitä rakastan ja arvostan valtavasti.

Retroon hurahtaneet jakautuvat pääosin kahteen koulukuntaan. Osa ei tingi tyylisuunnasta piiruakaan. Kaiken pitää olla vanhaa tai vanhan näköistä – pistorasioidenkin. Toinen puoli sen sijaan yhdistelee retron tuulahduksia modernimpaan ympäristöön omaa silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

– Itse olen aina tykännyt sekoitella eri aikakausien sisustusta toisiinsa. Eikä haittaa, vaikka jonkun huonekalun osa olisi toiminut joskus muussa tehtävässä. Meillä esimerkiksi olohuoneen pöydän metalliset jalat on valmistettu Valmetin lentokonetehtaalla 60-luvulla. Keittiön pöytälevy puolestaan toimitti 50-luvulla mökin oven virkaa, Ylä-Sahra täsmentää.

Rohkeita värejä ja pieniä yksityiskohtia

50-70-lukujen välimaastosta mieleen nousevat kalanruotoparketit, shakkiruutuiset laatoitukset ja vinyylilattiat, joita näkyy jälleen monissa harkituissa retrosisustuksissa. Aikakauden mukaisesti mustavalkoisuutta maustetaan kirkkailla väreillä: punaisella, keltaisella, vihreällä ja sinisellä sekä päävärien murroksilla, kuten oranssilla, vaaleanpunaisella ja vaaleansinisellä.

Glamouria menneiden aikojen värimaailmaan toivat metalliset yksityiskohdat. Esimerkiksi ovien kahvanupit olivat messinkiset tai kromatut, huonekalujen pinnijalat mustaa rautaa ja valaisimissa näkyi kiiltäviä tehosteita.

Käsittelemättömän puun väri ja erilaiset viilutukset luonnehtivat huonekalupintoja.

Vanhan ajan värimaailmaa voi tuoda skandinaavisen hillittyynkin kotiin pieniä yksityiskohtia vähin erin lisäämällä. Esimerkiksi tauluilla on helppo aloittaa, sillä ne saa helposti siirrettyä tai poistettua.

– Omassa taiteessani näkyvä värimaailma sopii rakastamani aikakauden tyyliin, sillä pidän rohkeista väreistä – erityisesti punaisesta ja keltaisesta – ja värien kontrasteista. Vanha pop-taidekin on ihan kivaa. Suunnitelmissa on ollut maalata nykyajan muusikoista pop-taidetta ihan omalla tyylilläni.

Muita Ylä-Sahran suosimia helppoja elementtejä ovat sisustustuotteet, joita vaihdetaan muutenkin vuodenaikojen mukaan, kuten purnukat, verhot, tyynyt ja pöytäliinat.

– Minulla on monia uusiakin tekstiilejä, joiden kuoseista huokuvat vanhat vuosikymmenet, ja jotka siksi sopivat myös designin kanssa yhteen. Esimerkiksi Marimekolla on kankaita, jotka on voitu suunnitella kauan sitten, mutta jotka tänäkin päivänä näyttävät upeilta.

– Myös astioista on helppo lähteä. Itse katan oranssein muovituolein kehystettyyn ruokapöytääni Wirkkalan lasit tai värikkäät kahvikupit. Ihan pieninkin elementein voi päästä tunnelmaan.

Muotokieli johdattelee oikealle vuosikymmenelle

Kun Ylä-Sahra miettii esimerkiksi 60-luvun kotia, niin siellä näkyi hänen mielestään elintason vähittäinen nousu. Ihmisillä alkoi olla varaa ostaa kallista designia, esimerkiksi Artekin tuotteita ja Kaj Franckin, Nanny Stillin ja Tapio Wirkkalan suunnittelemaa taidelasia.

– Sisustustrendit näkyvät aina myös vaatetuksessa. 60-luvulla joka toisella suomalaisella lapsella oli Marimekon tasaraitayöpaita, Ylä-Sahra naurahtaa.

Erityisesti valaisimista erottaa, miltä vuosikymmeneltä ne ovat. Ylä-Sahra ihailee esimerkiksi Aallon ja Artekin valaisimia. Tyylikkäimmät niistä on suunniteltu 50–60-luvuilla.

– Olisin halunnut Aallon vuonna 1953 suunnitteleman Mehiläispesä-valaisimen syntymäpäivälahjakseni keväällä, mutta koronan takia en voinut juhlia pitää, Ylä-Sahra harmittelee.

50–70-lukujen huonekalulla oli yleensä jalat – tämän muistavat varsinkin ne lapset, jotka erehtyivät testaamaan painopisteen lainalaisuuksia esimerkiksi liinavaatekaapin ovessa roikkumalla.

Lapsiperheissä pinnijalkaiset tai muuten hontelot kaapit kannattaa tämän vuoksi kiinnittää seinään vahinkojen ehkäisemiseksi.

Myös 50-luvun sähkölaitteet ovat inspiroineet retroilijoita. Esimerkiksi muhkealinjaisia, värikkäitä jenkkijääkaappeja löytyykin jo useammalta valmistajalta.

– Ne ovat ihania, huokaa Ylä-Sahra, ja kertoo samaan hengenvetoon omistavansa vanhan vinyylilevysoittimen.

Joskus näkee tavaroita, joita ei enää uustuotantona valmisteta. Esimerkiksi puhelinpenkki, kampauspöytä ja puhelinkoppi edustavat aikaa, jolloin asioita tehtiin toisin. Ne voivatkin näyttää mielenkiintoisilta tuunattuina ja valjastettuina uusiin käyttötarkoituksiin.

Huonekalujen kunnostus ja verhoilu pidentää käyttöikää

Nykyaikaisen huonekalun ilmettä voi vanhentaa monin erin tavoin. Tekstiilipintaisen nojatuolin voi päällystää itse tai verhoiluttaa ammattilaisella uudelleen. Kirkaskuosisella retrokankaalla päällystäen esimerkiksi rahista voi tulla olohuoneen katseenvangitsija.

Kun eri tyylisuuntia halutaan yhdistää sulassa sovussa, voidaan huonekaluista uusia vain jokin osa, kuten vetimet, pintasaranat, jalat tai kansilevyt ja säilyttää muu osa ennallaan.

Nyt näkee uudistuotantona esimerkiksi marmoripintaa, joka muistetaan parhaiten 80-luvulta. Omaan kuluneeseen ruokailupöytäänsä voikin saada piristävää klangia nostamalla sen päälle marmoritason.

– Itse olen tuunaillut esimerkiksi vanhojen keittiönkaappien ovia vaihtamalla vain vetimet uusiksi.  Mielenkiintoista uudistamista edustaa mielestäni myös sellainen, että vanhan kaapin runkoon teetetään aivan uudet ovet. Näin huonekalun muotokieli pysyy kauniisti omalla vuosikymmenellään ja kaluste sopii modernimpaankin sisustukseen. Tällä tekniikalla voi uudistaa isojakin alueita, esimerkiksi koko keittiön.

Vanhaa kangasvalaisinta voi parannella verhoilemalla sen mieluisalla kankaalla uudelleen. Ennen kuin lamppu otetaan käyttöön, kannattaa kuitenkin selvittää, löytääkö siihen lainmukaisen, sopivakantaisen polttimon. Hehku- ja halogeenilamput ovat nimittäin saaneet lähtöpassit EU:n markkinoilta.

Kaikkia muitakin sähkölaitteita koskevat EU:n direktiivit, asetukset ja päätökset, jotka kannattaa tiedostaa laitetta ostettaessa tai asennettaessa. Monesti sähkölaitteen paras ostopaikka onkin uusia sähkölaitteita myyvä liike. Kaikkien sähkölaitteiden turvallisuutta voivat arvioida Tukesin rekisteröimät sähköalan asennus- ja huoltoliikkeet. Niistä saa tarvittaessa myös ammattitaitoista asennuspalvelua.

Huonekalujen turvallisuusvaatimukset pähkinänkuoressa

Huonekalut ovat turvallisuuslain alaisia hyödykkeitä. Niistä ei saa aiheutua vaaraa kuluttajien terveydelle tai omaisuudelle.

• Kriittiset kohdat liittyvät kestävyyteen, mitoitukseen, tasapainoon, paloturvallisuuteen sekä valmistusmateriaaleihin ja lisäaineisiin.
• Varsinkin pehmustettujen istuimien ja patjojen on oltava paloturvallisia.
• Lapsille suunnatut huonekalut ovat myös tarkemmin säädeltyjä.
• Huonekalujen mukana on tultava turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot sekä suomeksi että ruotsiksi.
• Kokoamisohjeiden on oltava selkeitä ja sisällettävä osaluettelon pientarvikkeineen, tarvittavat työkalut sekä ohjeet mahdollista seinään kiinnitystä varten.
• Huonekaluja ei kuitenkaan CE-merkitä eivätkä ne edellytä viranomaisilta saatua myyntilupaa.

Lähde: www.tukes.fi

Teksti: Pia Tervo
Kuvat: Maija Ylä-Sahra