Vuosi vuoden jälkeen moni asuinrakennuksen tulipalo saa yhä vain alkunsa huolimattomasta kynttilänpoltosta.

Pimenevät illat innostavat tunnelmoimaan kynttilän valossa, mikä näkyy myös tulipalotilastoissa. Pelastustoimen taskutilaston mukaan viime vuonna kaikkiaan 72 asuinrakennuksen tulipaloa sai alkunsa kynttilästä tai ulkotulesta. Sitä edeltävänä vuonna määrä oli 88.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuusasiantuntija Jari Pouta toteaa, että kynttilöistä ja ulkotulista alkaneiden tulipalojen määrä kasvaa yleensä loppuvuodesta, jolloin niitä käytetäänkin enemmän. Vaikka yksikin asuinrakennuksen tulipalo on aina liikaa, asiassa on tapahtunut kuitenkin hieman positiivista kehitystä: vielä 1990-luvulla kynttilästä alkunsa saaneita tulipaloja saattoi joinain vuosina olla yli sata.

Pouta arvioi kehityksen taustalla vaikuttaneen monia tekijöitä, yhtenä niistä led-kynttilöiden ja itsestään sammuvien kynttilöiden yleistyminen.

– Varmaan myös jatkuva tiedottaminen ja neuvominen on vaikuttanut, hän pohtii. Pelastuslaitokset ovatkin muistutelleet aktiivisesti turvallisesta kynttilänpoltosta etenkin syksyisin – onhan kertaus opintojen äiti tässäkin asiassa.

Palava kynttilä jää yhä valvomatta

Harmillista kyllä, tavallisesti kynttilän tai ulkotulen aiheuttaman tulipalon taustalla on silkkaa huolimattomuutta. Usein tulipalon syyllinen löytyykin katsomalla peiliin. 

Pouta huomauttaa suurimman ongelman olevan ihmisten asenteissa ja tiedon puutteessa. Kaikki eivät esimerkiksi sisäistä sitä, että tulipalo voi saada alkunsa pienestä tuikkukynttilästäkin.

– Olen ollut alalla nyt 36 vuotta ja puhunut näistä jo vuosikausia satojen ihmisten kanssa. Moni on väittänyt, että tuikkukynttilöihin ei liity mitään vaaraa.

Pouta painottaa, että mitään kynttilää ei saa kuitenkaan jättää palamaan valvomatta. Silti monet saattavat jättää palavan kynttilän ”tuomaan tunnelmaa” yöksi, jopa syttymisherkän verhon viereen.

– Järkevä ihminen sammuttaa kynttilän kun menee nukkumaan tai poistuu huoneesta, hän toteaa ja mainitsee esimerkkinä, että juuri yöksi peilikaapin päälle palamaan jätetty tuikkukynttilä aiheutti taannoin Helsingissä kampaamon palokaasuräjähdyksen.

Tuikkukynttilöiden polttamiseen liittyy Poudan mukaan myös muita ongelmia. Usein ei mielletä, että niitä ei saisi sijoittaa aivan lähekkäin. Muutamasta toisistaan kiinni olevasta tuikkukynttilästä tulee yhtäkkiä yksi isompi roihu, kun niiden yhteinen kuumuus aiheuttaa allaspaloilmiön. 

– Se koko steariinimäärä saattaa roihahtaa koko pinta-alaltaan. Tulee äkkiä 30-senttiset liekit, jotka jokainen saa kuitenkin sammutettua sammutuspeitteellä. 

Pouta suositteleekin tuikkukynttilöiden välille ainakin viiden senttimetrin eli noin reilun tulitikun mitan verran turvaväliä.

Alkusammutusvälineet käden ulottuville

Turvallisen sijoittelun lisäksi on tärkeää, että kynttilän alusta on palamaton ja lämpöä johtamaton. Jos alusta pääsee kuumenemaan voimakkaasti, se voi aiheuttaa palovaaran.

– Tuikkujakin on sellaisia, joissa ei ole nastoja pohjassa. Ne lämmittävät alustaa, kertoo Pouta. Hän muistelee eräässä työpaikassaan sattunutta tapausta, jossa pyöreä lasilautanen oli lastattu täyteen palavia tuikkukynttilöitä:

– Kaikki tuikut yhdessä lämmittivät lasia niin, että se rasahti rikki.

Pouta ei lämpene myöskään koristeellisille manseteille kynttilän juuressa. Materiaalista riippuen nekin voivat nimittäin olla melkoinen paloriski.

– Jos haluaa välttämättä sellaisen tehdä, se ei ole kiellettyä, hän toteaa ja lisää, että jokaisen on kuitenkin oltava huolellinen tulen käsittelyssä. 

Koska koristemansettikin voi syttyä tuleen, kannattaa miettiä jo valmiiksi, miten se sammutetaan. Kunhan kynttilästä alkanut palo vain havaitaan nopeasti, se ei ole niin iso, etteikö sitä tavallinen ihminen sammuttaisi vaikka kahvipannullisella vettä, lohduttaa Pouta. Hän kehottaa kuitenkin painokkaasti hankkimaan kotiin alkusammutusvälineitä, esimerkiksi sammutuspeitteen.

Sijoita ulkotuli riittävän kauas rakennuksesta

Etenkin joulun alla myös pihalle halutaan usein tuoda tunnelmaa erilaisilla lyhdyillä, roihuilla ja ulkotulilla. Ulkona niiden ei arvaisi aiheuttavan paloriskiä, mutta niidenkään kanssa ei saa heittäytyä huolimattomaksi.

Kynttilöiden ja ulkotulien turvallisesta sijoittamisesta tulee olla ohjeistus jo tuotepakkauksessa, ja se voi siis vaihdella tuotekohtaisesti. Jari Pouta neuvoo kuitenkin aina varmistamaan, että ulkotuli tai -roihu ei pääse liikkumaan, sen alusta ei ole syttymisherkkä ja että se sijaitsee riittävän etäällä, mielellään ainakin viiden metrin päässä rakennuksista.

Jos ulkotuleen kehittyy allaspalo ja se roihuaa koko altaan mitalta, liekit nousevat korkeammalle ja voivat pahimmillaan osua talon ulkoverhoukseen. Pouta mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa ulkotuli oli polttaa mökin:

– Ulkotuli oli paljaalla kalliolla, ja mereltä puhalsi kova tuuli. Se oli alumiininen, kevyt pömpeli, joka palaessaan kevenee, kun steariinia haihtuu.

Tuuli olikin puhaltanut ulkotulen jo uhkaavan lähelle mökkiä. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti, sillä mökin luokse ajautunut ulkotuli ehdittiin viime hetkellä havaita ja sammuttaa, eikä se ehtinyt sytyttää ulkoverhousta.

Palovaroitin on kynttilänpolttajan kaveri

Kynttilöistä ei tarvitse suinkaan luopua tyystin osana syksyn ja talven tunnelmointia, kunhan niitä polttaessa pitää järjen päässään. Pouta toteaa itsekin käyttävänsä vielä led-kynttilöiden sijaan perinteisiä kynttilöitä. Hän tiivistää turvallisen kynttilänpolton nyrkkisäännöt seuraavasti:

– Kynttilää ei jätetä palamaan valvomatta, ja ollaanpa sitten millaisessa tilassa hyvänsä, mökissä tai asunnolla, siellä täytyy olla palovaroitin.

Myös alkoholilla on valitettavasti oma roolinsa monessa tulipalossa, joten senkin osalta kohtuullisuus edistää kodin paloturvallisuutta. 

Jos tulipalo kuitenkin syttyy, on tärkeää miettiä jo valmiiksi, millä se sammutetaan. Pouta muistuttaa, että kynttilät ja ulkotulet sammutetaan oikeaoppisesti tukahduttamalla. Hän neuvoo varautumaan alkusammutukseen – ja siihen, että myös hätäilmoitus osataan tarvittaessa tehdä ja tilasta poistua.

Teksti: Mari Pihlajaniemi