Hyötykasvien viljely on kiinnostavaa ja koukuttavaa. Jos helposti muokattavaa maata tai tilaa pihamaalla on kuitenkin vähän, kannattaa kokeilla lavaviljelyä.

Puutarha-asiantuntija Tiina Ikonen Marttaliitosta kertoo, että lavaviljely kiinnostaa ihmisiä tällä hetkellä aivan erityisesti ja siitä kysellään paljon. 

Ikosen mukaan lavaviljely tai laatikkoviljely onkin hyvä ratkaisu etenkin pienempään pihaan. Viljelylaatikko on helppo perustaa ja kun kasvit istutetaan puhtaaseen multaan, eivät siemenrikkakasvit vaivaa samalla lailla kuin maahan istutettaessa. Korotetussa kasvualustassa kasvuolosuhteet ovat muutenkin hyvät, kun juuristolla on lämpimämpi olla. Laatikkoviljelyn etu varsinkin aloittelijalle on myös se, että ei tarvitse hankkia niin paljon työvälineitä kuin kasvimaalle. Pienellä istutuslapiolla ja kastelukannulla pärjää jo pitkälle.

Perusteet kuntoon

Lavakehikon voi koostaa puutarhaliikkeistä saatavista lavakauluksista, mutta sen voi nikkaroida myös itse puhtaasta, käsittelemättömästä puusta. Lavakehikon rakentamisessa on syytä huomioida, että reunat ovat vankasti vaakatasossa, jottei kehikko pääse keikkumaan. Ikonen muistuttaa myös, että lavakehikon käsittelyssä saa käyttää vain myrkyttömiä aineita, kuten pellavaöljyä. Myrkylliset maalit eivät siis kuulu kasvilaatikkoon.

Mitä sijoitteluun pihalla tulee, lavaa ei kannata sijoittaa kovin varjoisaan paikkaan. Hyötykasvit tarvitsevat vähintään kuusi tuntia valoa, mieluummin enemmän. Toinen huomioon otettava asia on se, mitä lähistöllä tai laatikon pohjalla kasvaa. Viljelylava kannattaa sijoittaa mieluiten sellaiseen paikkaa, jossa ei ole paljoa monivuotisia rikkakasveja. 

– Jos monivuotisia kasveja kuitenkin on, voi ne poistaa ja laittaa kasvupaikan pohjalle reilun kerroksen sanomalehteä, jotteivät rikkakasvit pääse kiipeämään viljelysten joukkoon. Lavan alle jäävää nurmikkoa ei sen sijaan tarvitsee poistaa, se tukahtuu itsestään alkukesän aikana, Ikonen neuvoo. 

Viljelylaatikosta on hyvä tehdä tarpeeksi korkea. Ikonen suosittelee ottamaan kerralla kaksi lavakaulusta, niistä tulee korkeutta yhteensä 40 cm.

– Salaatit kasvavat jo 20 cm:n korkeudessa, mutta 40 cm on parempi, sillä siinä viihtyvät jo aika monet kasvit. Korkeampi on senkin vuoksi parempi, että ohut multakerros vaatii enemmän kastelua. Talvikurpitsa tarvitsee 60 cm korkeutta, etenkin jos haluaa kasvattaa jättikurpitsoita. Ja ainahan pitää varata lavaan myös tyhjää tilaa, lavaa ei voi laittaa kukkuralleen multaa, Ikonen muistuttaa.

Kun lavakehikko on paikallaan, kastellaan sanomalehdet ja täytetään laatikko puhtaalla mullalla. Multaa yksi viljelylaatikko vaatii noin 400 litraa.

Mitä itse kasvatettua tänä kesänä syötäisiin?

Tämän jälkeen onkin aika miettiä, mitä haluaa alkaa viljellä. Marttaliitto on äskettäin julkaissut aloittelevan laatikkoviljelijän tueksi Kasvata ruokaa viljelylaatikossa -oppaan, joka löytyy Marttaliiton sivuilta. Siitä löytyy ohjeita laatikkoviljelyyn ja esimerkkejä siitä, mitä eri viljelylaatikoissa voisi kasvattaa. 

Nyrkkisääntö on, että samassa laatikossa kannattaa viljellä pääasiassa ravinnetarpeiltaan samanlaisia kasveja. Marttojen oppaasta löytyy esimerkkejä niin paljon ravinteita vaativista kasveista kuin vähemmän ravinteita vaativista ja maata parantavista kasveistakin. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi pavut ja herne, jotka sitovat ilmakehän typpeä maahan ja muiden viljelykasvien käyttöön. 

Myös laatikkoviljelyssä tulisi harrastaa vuoroviljelyä, toisin sanoen vaihtaa ravinnetarpeiltaan erilaisten kasvien paikkaa vuosittain laatikosta toiseen. Vuoroviljelyllä varmistetaan, että maa pysyy hyvänä ja ravinteet tulevat käytetyksi tehokkaasti hyväksi. Vuoroviljelyllä saadaan myös torjuttua kasvitauteja ja tuhohyönteisiä luonnonmukaisesti. 

Poikkeuksen tässä muodostavat monivuotiset yrtit, kuten mintut, saksankirveli, sitruunamelissa ja rakuunat, jotka viihtyvät samassa laatikossa vuodesta toiseen. Ikonen suosittelee laittamaan monivuotisten yrttien kanssa samaan laatikkoon esimerkiksi kuukausimansikkaa, joka on ahomansikan jatkuvasatoinen muunnos ja antaa makoisaa satoa kesäkuun lopulta alkusyksyyn.

Laatikko kannattaa myös suunnitella siten, että siitä saa satoa koko kesän. Samaan laatikkoon voi laittaa esimerkiksi tilliä, porkkanaa, vihersipulia, limopinaattia, vihersalaattia ja matalaa kehäkukkaa.

– Kehäkukka on kaunis koko kesän ja houkuttelee pölyttäjiä. Sen kukat voi myös syödä. Tilli sopii monen ruoan kanssa ja tillinkruunut voi pakastaa ja laittaa vaikka joulupöydän koristeeksi, Ikonen vinkkaa. 

Mitä muihin hyödyllisiin ja kauniisiin kukkiin tulee, niin paljon ravinteita vaativien kasvien laatikkoon voi laittaa samettikukkaa ja maata parantavien kasvien laatikkoon auringonkukkaa, joka muokkaa maata tehokkaasti. 

Paljon ravinteita vaativia kasveja ovat esimerkiksi kurpitsat, valkosipuli, lehtikaali ja tomaatti. 

Ikonen kertoo, että tomaatin kasvattaminen kiinnostaa ihmisiä aivan erityisesti. 

– Avomaalla siitä ei ehkä saa niin hyvää satoa kuin kasvihuoneessa. Etelä-Suomessa se voi tuottaa hyvinkin satoa. Kylmemmissä olosuhteissa tomaattia voi yrittää myös suojata harsoilla tai muilla peitteillä. Yksi vaihtoehto on kasvattaa tomaattia parvekkeella amppelissa. 

Eri ravinnetarpeita omaavia kasveja voi kuitenkin kasvattaa myös samassa kasvilaatikossa, kunhan vain ottaa tämän huomioon lannoittamisessa. Varastolannoittaminen on Ikosen mukaan hyvä keino kasvattaa erityyppisiä kasveja samassa laatikossa. 

– Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa kesäkurpitsaa ja salaattia samassa laatikossa, kannattaa tehdä niin, että kaivaa kesäkurpitsan viereen kuopan ja laittaa kananlantarakeet sinne. Sieltä kesäkurpitsa pystyy hakemaan ravinteet syömäjuurillaan, eikä samassa laatikossa olevalle salaatille tule liikaa ravinteita.

Matalan kynnyksen kasvatusvinkkejä

Perunaa voi kasvattaa helposti esimerkiksi ämpärissä niin, että tekee alaosaan muutaman reiän. Ämpäriä ei kannata täyttää heti mullalla vaan multaa kannattaa lisätä sitä mukaan kuin peruna kasvaa. Näin vältetään perunoiden vihertyminen. 

Maustekirveliä Ikonen suosittelee maailman helpoimpana yrttinä. 

– Sitä on helppo kylvää siemenistä tyhjiin paikkoihin, se tuottaa satoa jo muutaman viikon aikana ja käy mihin tahansa ruokaan. Pehmeän aniksen makuinen maustekirveli maistuu lapsillekin.

Palkokasveja, kuten erilaisia pensaspapuja ja salkopapuja on myös helppo kasvattaa, ja ne ovatkin Ikosen mukaan nyt kovassa nousussa. Pavuista roteva härkäpapu on eniten tilaa vaativa. 

– Pensaspavun ja herneen kohdalla kannattaa muistaa, että ne kylvetään vasta kesäkuussa lämpimään maahan. Härkäpavun voi sen sijaan kylvää jo toukokuussa, koska se on kestävämpi.

Ikonen toteaa, että kaikkea ei myöskään tarvitse kylvää siemenistä, vaan kasvatuksen voi aloittaa esimerkiksi keväällä istuttamalla ruokakaupan yrttiruukkuja keittiön ikkunalle. Yrttien kasvattaminen itse on myös tehokas tapa torjua ruokahävikkiä. 

– Omasta viljelmästä on helppo ottaa vain sen verran yrttiä, kuin mitä tarvitsee ruokaan. Kaupasta ostetusta yrtistä jää helposti osa käyttämättä.

Myöskään luonnonyrttejä ei pidä unohtaa. Jos pihalla kasvaa esimerkiksi ravinnerikasta nokkosta, voi sitä syödä sekä käyttää lannoitteena ja tuholaisten torjuntaan. 

– Me emme Martoissa suosittele kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Tuholaisia voi torjua myös oikeilla viljelytoimilla, puhtaalla vedellä ja nokkosvedellä. Kasvintorjunta-aineiden ongelma on, että ne tuhoavat pihalta myös hyödyllisiä ötököitä. 

Viljelytaidot takaisin

Kotipuutarhassa ei Ikosen mielestä kannata väkisin tähdätä mahdollisimman suureen sadontuottoon.

– Jos huomaa, että esimerkiksi retiisissä on kuin haulilla ammutut lehdet, kannattaa taimet ottaa pois ja kylvää uutta siementä tilalle. Aina sitä satoa saa kuitenkin jonkin verran. 

Ikonen kertoo, että Martoissa on haluttu innostaa ihmisiä kokeilemaan kasvattamista paitsi siitä saatavan mielihyvän vuoksi, myös siksi, että viljelytaidot lisääntyisivät ja vahvistuisivat.

– Nykypäivänä monet eivät ole koskaan viljelleet mitään. Toivoisimme, että viljelytaidot palautuisivat perustaidoiksi. Koskaan ei tiedä, mihin tämä maailma menee, ja varautumistaidoissa viljelyn taidotkin voivat joskus osoittautua tarpeellisiksi, Ikonen muistuttaa. 

Lisää kasvatusvinkkejä löydät Marttaliiton Kasvata ruokaa viljelylaatikossa -oppaasta:
issuu.com/martat-lehti/docs/kasvata_ruokaa_viljelylaatikossa_issuu
Marttojen sivuilla: Marttakoulu > Puutarha > Puutarhan työt > Perusta viljelylaatikko

Oikea kastelu ja altakasteluratkaisut

Viljely kiinnostaisi, mutta entäpä kastelu, jos lähdetäänkin perheen kanssa välillä kotoa pois? Jos kastelussa ei voi turvautua naapuri- tai ystäväapuun, tarjolla on myös hyviä altakasteluratkaisuja, joissa altakastelu huolehtii kastelusta, ja säiliö täytyy täyttää vain viikon välein. 

Tiina Ikonen tuo esiin kastelussa tehdyn yleisen virheen eli sen, että kastellaan liian vähän ja liian usein. Jos multa kastuu vain pintapuolisesti, juuret eivät kasva syvälle, vaan jäävät odottamaan uutta vesihörppyä.

– Pitäisi kastella kerralla kunnolla, niin että multa kastuu juuristoa syvemmältä ja pitää sen jälkeen pieni tauko kastelussa. Neliön alalta kun kastelee multaa 10 litralla vettä, multa kastuu 10 senttimetrin syvyydeltä, mikä riittää useimmille kasveille. Porkkanassa ja valkosipulissa juurien pitäisi olla syvemmällä kuin 10 senttimetriä eli ne tarvitsevat vielä enemmän vettä.

Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Freepik