Mökin muodonmuutos – hiljaa hyvä tulee!

Television ruudulla mökkiremontti saattaa tapahtua viikon tai parin aikana, ja mökinomistajan tehtäväksi jää vain ihastella lopputulosta. Omin käsin remontoidessa aikaa vierähtää huomattavasti enemmän, mutta palkinnoksi saa myös itse tekemisen ilon. 

Kun Rauno Kiltti osti vaimonsa Anitta Tammelan kanssa tämän äidin vanhan kotitalon, kumpikaan heistä ei ollut varsinaisesti remonttitaitoinen. Päinvastoin – omien sanojensa mukaan he tuskin tiesivät miten edes sahataan.

Pariskunta on kuitenkin kunnostanut 80-vuotiasta hirsitaloa vapaa-ajan asunnokseen vuodesta 2013 lähtien. Korjattavaa on vuosien mittaan löytynyt lisää ja lisää, mutta se ei ole heitä haitannut.

Pariskunnan mökki sijaitsee Vääräkosken kylässä Etelä-Pohjanmaalla, noin kahden kilometrin päässä eläinpuistostaan tunnetun Ähtärin keskustasta. Tilava, 2 500 neliömetrin tontti sijoittuu kahden tien risteykseen. 

Mökki on rakennettu neliön muotoiseen hirsikehikkoon. Jälkeenpäin siihen on lisätty vielä lautarakenteinen kuisti ja uusi makuuhuone. Asuinpinta-alaa Kiltti arvioi mökin alakerrassa olevan noin 35 neliömetriä. Vinttiin on rakennettu lisäksi pieni huone, johon mahtuu nukkumaan kaksi henkilöä. Mökille tulevat niin sähköt kuin juokseva vesikin.

– Aloitimme urakan syksyllä 2013 repimällä kaikki vanhat kaapit ja kalusteet irti. Mökissä oli poltettu ne 80 vuotta, mitä se on ollut pystyssä! hän puuskahtaa. 

Tupakoinnin jäljet olivatkin sisätiloissa sitkeässä. Vaikka pariskunta yritti hinkata pintoja suositelluilla pesuaineilla, pesu ei enää juuri auttanut. He päätyivät maalaamaan sisätiloissa pinnat uudelleen pariinkin kertaan.

– Silti ruskea kuulsi läpi, päivittelee Kiltti. Maalauksen lisäksi mökin vanhan muovimaton päälle asennettiin uusi, siisti laminaattilattia.

Laho julkiverhous uuteen uskoon

Pelkällä pintaremontilla ei kuitenkaan selvitty, sillä remontoitavaa riitti niin mökin sisä- kuin ulkopuolellakin. Vanha piippu oli Kiltin mukaan jo romahtamaisillaan, joten ulkotyöt oli aloitettava siitä.

– Kylässä asuu hyvä muurari, joka on kuulemma muurannut tai korjannut melkein kaikki kylän piiput, hän kiittelee. 

Jo mökin länsiseinästä oli Kiltin mukaan nähtävissä, miten käy, kun yritetään säästää tai tietotaitoa ei ole. Koko seinän laudoitus oli aikoinaan laskettu suoraan kivijalan päälle ilman tippalistaa tai peltiä. Hän toteaa lautojen alaosien olleen jo aivan haperoita. He uusivat laudoituksen osin aina kattoon saakka ja tekivät uudet ikkunalistat. 

Seinusta oli muutenkin hankala: kaikki ruoanvalmistukseen tarvittava aina lautasia ja ruokailutarvikkeita myöten jouduttiin kantamaan terassialueelle kiertämällä eteisen ja kuistin kautta. Uusi ovi oli tärkeä myös paloturvallisuussyistä. Länsiseinustalle puhkaistiinkin uusi oviaukko sähkösahan ja parin apumiehen avulla. 

Suurin ulkotyö tehtiin kuitenkin itäseinän kanssa. Kiltti kuvailee sen olleen jo huonossa kunnossa ja näyttäneen myös sen mukaiselta. Kivijalan päällä makaava laudoitus oli käytännössä laho, ja hirret ikkunatason alapuolella lahoja tai syöty puhki.

– Aloitin tutkimukset sahaamalla laudoituksen auki ikkunan yläosasta alaspäin. Näky oli melko karsea. Miehiä ja tarvikkeita ei löytynyt, joten peitin seinän kevytkatteella talveksi. 

Töitä päästiin jatkamaan talven jälkeen vasta toukokuussa. Vanhoista hirsistä ei saatu pelastettua hyötykäyttöön oikeastaan mitään.

– Päädyttiin pystytukiin ja villaeristykseen. Tervapahvi ennen laudoitusta ja se tärkeä tippapelti! Kiltti kuvailee. Lisäksi ulkoseinät harjattiin vielä kauttaaltaan ennen punamultamaalausta.

Terassi toteutettiin budjettiratkaisulla

Mökille tarvitaan toki terassi. Koska pariskunta halusi pärjätä pienellä budjetilla, he rakensivat sen edullisesti. Kiltti pohtii sanan ‘terassi’ olevan kenties hieman liian hieno nimitys valmiille kokonaisuudelle. Se on kuitenkin toiminut hänen mukaansa hyvin. 

– Ei mikään kaunis näky, mutta toimiva ratkaisu, hän naurahtaa.

Jotta terassi uskallettiin tehdä viettävälle maalle vanhan pohjan päälle, mökin seinustalle kärrättiin ensin runsaasti soraa. Soran päälle he laittoivat saamiaan vanhoja lavoja, joiden päälle ruuvattiin sopivat vanerilevyt. Runkopuut ruuvattiin vanerikansien päälle. 

Terassin valokatteeksi valittiin hieman kalliimpi vaihtoehto, jotta se kestäisi paremmin lumikuormaa. Vanhaa katetta he käyttivät tuulensuojaksi. 

Terassin teko kävi Kiltin mukaan lopulta joutuisasti. Kaikki oli valmista maalattavaksi jo vajaassa päivässä. Lavojen päällä on hänen mukaansa sittemmin ollut monenlaista viritystä. Esimerkiksi edulliset 20–30 euron aurinkokatokset ovat käyneet rakennelmaan hyvin. 

– Ne on helppo purkaa syksyllä ja koota keväällä. Myös suurta aurinkovarjoa on kokeiltu. Se toimii, koska sitä voi siirtää.

Sisätiloissa vesijärjestelmä uusiksi

Kiltti kertoo mökin sähköjen olleen jo vanhat, mutta edelleen kuta kuinkin toimivat. Ne eivät kuitenkaan enää vastanneet nykytarpeita. Mökkiin oli aikoinaan hankittu ikivanha sähköhella, jonka käyttäminen poltti sulakkeen aika ajoin. 

– Sen tilalle hommattiin uusi kaksilevyinen minihella, eli uuni ja kaksi levyä päällä. 

Hän kehuu sen toimivan hyvin ruuanlaitossa, eivätkä sulakkeetkaan ole enää sen koommin kärynneet. Kesällä ruuanlaitto sujuu myös ulkona sähkögrillillä, hiiligrillillä tai jopa savustuspöntöllä.

Sisätiloissa suurin muutos oli vanhan WC:n ja kallellaan olevan, vuotavan suihkukaapin laittaminen uuteen uskoon.

– Se oli vuotanut kauan ja pilannut tuvasta lattian ties kuinka pitkälle. Lattia kyllä kantoi vielä, mutta oli hirveän näköinen, Kiltti muistelee.

Suihkukaapin purkaminen oli raskas työ. Kaiken kukkuraksi sen alta löytyi kokonainen muurahaispesä. Mökille tehtiin myös uusi, yhden vesipisteen järjestelmä: aiemmin suihkukaapissa sijainnut boileri siirrettiin rakennuksen toiselle seinustalle ja vanhan, 1950–60-luvun allaskaapin tilalle hankittiin uuden uutukainen tiskipöytä kaappeineen. Samalla vaihdettiin keittiön hanat. 

Vesiremontin yhteydessä mökistä myös purettiin pois vanha vesi-WC, jonka tilalle asennettiin erotteleva kuivakäymälä. Vaikka se oli sinänsä suuri työ, se hoitui Kiltin mukaan näppärästi. 

– Vesivessan paikalla oli jo valmis tila jo. Kuivakäymälän sai siihen kätevästi ja se on pelannut ihan hyvin. 

Suihkukaapin purkaminen vapautti sisätiloista mukavasti tilaa. Sen tilalle peseytymistä varten mökin pihalle hankittiin tynnyrisauna. Uusi tynnyrisauna tilattiin paikalliselta yritykseltä Tuurista ja se tuotiin paikalle kätevästi valmiiksi koottuna suurella lavettiautolla. 

– Se oli muuten valmis, täytyi vain piippu laittaa ja koota se kiuas.

Ilmalämpöpumppu avuksi lämmitykseen

Sitten vuoden 2013 vanhassa mökissä on mennyt uusiksi jos jotakin, niin sisällä kuin ulkona. Vuoden 2014 juhannukseksi he hankkivat mökille ilmalämpöpumpun. Kaikista heidän tekemistään muutoksista Kiltti on siihen kenties tyytyväisin. Hän toteaa sen pidentäneen heidän mökkeilykauttaan tuntuvasti ja parantaneen mökin mukavuutta. 

– Kesällä on kiva saada mökki viileäksi ja talvella lämpöiseksi. Viimeksi menimme mökille jo pääsiäiseksi ja tulimme aika myöhään syksyllä pois. 

Vanhastaan lämmitys hoitui makuuhuoneen 30–40-vuotiaalla Porin Matilla ja vanhalla isolla hellalla, jonka virkaa hoitaa nyt ilmalämpöpumppu. Kiltti kertoo ilmalämpöpumppuja olevan kolmea peruskokoa, joista pienin riitti heidän mökilleen oikein hyvin. Mökki lämpenee sen avulla jo puolessa tunnissa, ja Porin Matti ja hellakin syttyvät hyvin. 

– Riittää, että Matilla kerran pari päivässä lämpäisee. Se varaa aika hyvin lämpöä. Normaalioloissa kesällä ei tarvitse käyttää Mattia ollenkaan, vaan riittää pelkkä ilmalämpöpumppu.

Ilmalämpöpumppu on toiminut kesällä myös viilennyksenä. Talvisin he eivät juuri mökkeile, joten mökkikin pidetään talven ajan kylmillään. 

– On turhaa pitää mökissä minkään valtakunnan peruslämpöä, koska se lämpiää niin äkkiä. Kun lyö ilmalämpöpumpun päälle, siinä menee puoli tuntia. Voi myös laittaa takkaan tulta pesään, niin hyvin lämpenee.

Elämä opettaa – myös remontoidessa

Mökkiremontin varrelle sattui myös erilaisia yllättäviä lisätöitä, kuten vuonna 2014 koivun kaaduttua myrskyssä pihavaraston päälle. Purku- ja remonttijätettäkin kertyi vuosien mittaan reippaasti. Kiltti kehuu lähistöllä sijaitsevaa Ähtärin jäteasemaa, jonne on mökiltä matkaa vain 4–5 kilometriä. 

– Vein sitä tavaraa sinne ihan lukemattoman määrän peräkärryllisiä. Eikä siihen riittänyt yksi kesä, vaan vieläkin olisi vanhassa liiterissä vaikka mitä vietävää.

Ryhtyessään mökkiremonttiin kummallakaan pariskunnasta ei ollut minkäänlaista kokemusta rakentamisesta. Kiltti toteaa elämän kuitenkin opettaneen remontin aikana. Vastaavaan urakkaan ryhtyviä hän neuvoo nyt laatimaan ensin hyvät suunnitelmat siitä, mitä ollaan tekemässä, ja hankkimaan sitä varten kunnolliset työkalut – varsinkin hyvän vasaran! 

Kunnollisia laitteita saa hänen mukaansa kohtuuhintaankin, ja jos työmaalla ei ole sähköä saatavilla, monia pienkoneita voi käyttää nykyisin samalla irrotettavalla akulla.

– Purkuvaiheessa täytyy olla kunnollinen sorkkarauta, leka ja sen sellaista, hän mainitsee esimerkkinä. Heidän mökillään pahimmat naulat olivat 20 senttimetrin pituisia ja lyöty kunnolla kiinni puuhun. Niiden irrottaminen kävikin työstä. 

Silti mökin remontoimiseen käytetyistä vuosista Kiltille on jäänyt mieleen ennen kaikkea saavuttamisen ilo. Kun tekemään pääsee omin päin ja vaivaa pelkäämättä, aikaa saattaa vierähtää, mutta palkinnoksi saa korvaamattoman oivalluksen: Ahaa – minähän osaan tämän!

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Rauno Kiltti