Lattialämmityksen toteutukseen on nykyään saatavilla runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Mahdollisimman kustannustehokas ja toimiva ratkaisu edellyttää kuitenkin ennen kaikkea hyvää suunnittelua.

Lattialämmitys lisää asumismukavuutta, mutta hyvin suunniteltuna voi myös tehostaa omakotitalon lämmitystä. Koska lattiapinnat menevät kuitenkin lattialämmitystä asennettaessa uusiksi, siihen ei ryhdytä aivan tuosta vain. Lisäksi vesikiertoinen lattialämmitys saattaa nostaa lattian korkeutta, jolloin joudutaan mahdollisesti korjaamaan myös ovia ja kynnyksiä. Lattialämmitysjärjestelmiä maahantuovan ja markkinoivan yrityksen myyntipäällikkö Jarmo Ruohonen on työskennellyt alalla jo vuodesta 1997 saakka. Hän toteaa, että vuosien mittaan lattialämmityksissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia: itse toteutustapa on säilynyt hyvin samanlaisena, ja lähinnä vain ohjaus- ja kiinnitystavat – kuten asennuslevyt – ovat kehittyneet. Rakennusten energiatehokkuus on toki vuosien mittaan parantunut, mikä osaltaan näkyy lattialämmityssuunnitelmissa. Sen hyödyt ovat kuitenkin edelleen hyvin pitkälle samat: koska lämpö nousee alhaalta ylös, lattialämmitys on hyvä ratkaisu etenkin asumismukavuuden kannalta – eihän katonrajassa tarvitse suinkaan olla lämmintä.

– Kun lämpö tulee lattiasta ja koko lattian alueelta, se on tasaista, ja lämpötilaa voidaan sitten pitää pään korkeudella pari astetta viileämpänä, lisää Ruohonen. Näin lattialämmityksen avulla voidaan kodin lämmityskuluissa myös hieman säästää. Lisäksi kun seinillä ei ole enää pattereita, siivoaminenkin helpottuu.

Kosteissa tiloissa lattialämmityksen edut vielä korostuvat:
– Lattian pinta kuivuu nopeammin, kun se on lämmin. Lisäksi laattalattia on yleensä muuten viileä, mutta lattialämmitys tekee siitä miellyttävän jalan alla.

Valitse toteutustapa kohteen mukaan

Saneerauskohteissa lattialämmityksen asentaminen edellyttää yleensä vanhan lattian jonkinasteista purkamista ja uuden asentamista. Ruohonen huomauttaa, että asentaminen onkin järkevää tehdä esimerkiksi silloin, kun talon lämmöntuottolaitteisto on menossa uusiksi tai on muutenkin tarvetta aukaista lattia.

– Jos halutaan uusia lattiat ja lämmöntuottolaitteisto, lattialämmityksen asentaminen on silloin hyvin perusteltua ja kustannustehokkaampaa, hän kiteyttää.

Yleisimmät tavat toteuttaa lattialämmitys ovat vesikiertoinen tai sähköinen lattialämmitys. Ruohonen lisää, että niistä molemmissa on tarjolla vielä monia eri tavalla lattiaa nostavia ratkaisuja. Vesikiertoinen lattialämmitysputki asennetaan suunnitellulla putkivälillä ja sähköinen usein lämmitysmatolla tai -kaapelilla, joka sisältää lämmittävät vastukset. Järjestelmän valinta riippuu esimerkiksi kodin olosuhteista ja laitteistolle asetettavista vaatimuksista.

– Sähköisessä lattialämmityksessä kiertää sähkö, joka lämmittää sähkökaapeleita, jotka sitten lämmittävät lattiamassaa. Vesikiertoisessa lattialämmityksessä puolestaan putkissa kiertää lämminvesi, selkeyttää Ruohonen.

Molempia vaihtoehtoja voidaan toki hänen mukaansa käyttää kaikissa kohteissa, mutta sähköistä ratkaisua hyödynnetään usein pienissä saneerauskohteissa, esimerkiksi kun yksittäiseen kylpyhuoneeseen halutaan lattialämmitys. Silloin se on kustannustehokas ja helppo toteuttaa. Lisäksi jos talossa ei ole vesikiertoista lämmitysjärjestelmää, sähköinen lattialämmitys on vaivattomampi asentaa.

– Kun tehdään isompia alueita lattialämmityksellä, vesikiertoinen lattialämmitys on hyvä ratkaisu, varsinkin jos talossa on jo valmiiksi vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä.

Lattialämmitys soveltuu eri lämmöntuottotapoihin

Vesikiertoisessa lattialämmityksessä menoveden lämpötilaa ohjaa lämmöntuottolaitteella oleva ulkoilma-anturi.

– Vesikiertoisessa lämmityksessä on se hyvä puoli, että kovilla pakkasillakin menoveden lämpötila voi olla alhaisempi kuin perinteisessä patterilämmityksessä, huomauttaa Ruohonen.

Hyiselläkin pakkaskelillä vesikiertoisen lattialämmityksen menoveden lämpötilaksi voi riittää usein 35 astetta, kun taas patterissa tarvitaan 55 astetta. Lisäksi vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa voidaan käyttää monenlaisia lämmöntuottotapoja, kunhan talossa on vesikiertoinen lämmitys.

– Se mahdollistaa hyvin monet ratkaisut. Talossa voi olla maalämpöpumppu, vesi-ilmalämpöpumppu tai vesikattila sähkövastuksin, havainnollistaa Ruohonen. Hän lisää lämmöntuottotapojen kehittyvän ja muuttuvan vuosien aikana. Lattialämmityksen etuna on, että se toimii myös tulevaisuuden lämmitystapojen kanssa.

Lattialämmityksen valintaa helpottaa nykyään sekin, että sen kanssa voidaan käyttää miltei mitä tahansa lattiamateriaaleja.

– Yleensä ottaen kaikki lattiamateriaalit soveltuvat: parketit, laminaatit, laatat. Oikeastaan vain yli tuumainen lankku on toiminnallisesti haastava. Sen kanssa joudutaan usein nostamaan menoveden lämpötilaa, mistä lankku ei pidä. Lämmönluovutuslevyillä toimintaa saadaan parannettua.

Ruohonen lisää paksun lankun toimivan niin hyvänä eristeenä ylöspäin, että sen kanssa on syytä käyttää 16- tai 20-millistä putkea.

Myös muovimatto sopii hyvin lattian pintamateriaaliksi lattialämmityksen kanssa, kunhan on huolehdittu siitä, että putkiston ja maton välissä on lämpöä ja kuormaa tasaava kerros. Ruohonen huomauttaa, että osa lattiapinnoitteiden valmistajista ei halua, että materiaalin kanssa käytetään lattialämmitystä. Valmistajan ohjeistusta onkin syytä noudattaa.

Uudet ratkaisut helpottavat asennusta

Saneerauskohteissa lattialämmitystä tehtäessä vanha lattia saa yleensä kyytiä. Jos kyseessä on esimerkiksi vanha betonilaatta, se puretaan ja tilalle valetaan uusi betonilaatta, jonka sisälle lattialämmitysputki tulee ja lattian korko pysyy haluttuna. Toinen ratkaisu on tehdä vanhaan betonilaattaan urat, joihin putki asennetaan. Urien tekeminen on kuitenkin sotkuista puuhaa, mutta lattian pinta pysyy haluttuna.

– Helppo tapa on, jos pintamateriaalit on purettu ja putkisto saadaan asennettua vanhan laatan päälle asennuslevyllä. Se kuitenkin nostaa lattian pintaa 25–30 milliä, jolloin tulee tarve tehdä muutoksia kynnyksien ja ovien osalta.

Saneerauskohteissa on toki monia muitakin rakenneratkaisuja lattialämmityksen asennukseen. Uudiskohteissa tavallisin rakenneratkaisu Ruohosen mukaan on 80 millin pintalaatta, jossa on vesikiertoinen lattialämmitysputkisto. Hän lisää, että nykyään varsinkin uudiskohteissa lämmönluovutuslevyjen ja erilaisten uralevyjen käyttäminen asennuksissa on kuitenkin yleistynyt.

Sähkökäyttöisen lattialämmityksen asentamista helpottavat lämpömatot, kun taas vesikiertoista lattialämmitystä varten on saatavilla erilaisia asennuslevyratkaisuja. Saneerauskohteissa lattialämmityksen asentaminen onnistuu harvoin niin, ettei lattia yhtään nousisi. Ruohonen kertoo, että ainoastaan tekemällä urat betoniin tai purkamalla vanha rakenne, saadaan lattian pinta pysymään samalla tasolla kuin ennen. Lattialämmityksessä käytettävät putkikoot ovat tavallisesti 12, 16 tai 20 milliä, joista 12-millinen putki menee tietysti matalimpaan tilaan. Silloin korotustarve ei ole niin suuri, jos lattialämmitys asennetaan vanhan lattian päälle.

Hyvä suunnitelma takaa kustannustehokkuuden

Vesikiertoisen lattialämmityksen toteuttamista varten tehdään aina lattialämmityssuunnitelma, jossa esimerkiksi lasketaan putkipiirien pituus ja putkien asennusväli. Koska suunnitteluun vaikuttavat suuresti muun muassa talon lämpöhäviöt, oviaukkojen sijainti ja ikkunoiden koot, Ruohonen kehottaa teettämään suunnitelman ammattilaisella:

– Se ei ole kustannuksiltaan niin suuri, että kannattaisi itse lähteä soveltamaan. Hyvin suunniteltu lattialämmitys toimii, sen jakotukkien säätöarvot ovat kohdillaan sekä putkipiirien reitit ja pituudet merkitty.

Ennen kuin lattia taas laitetaan umpeen lattialämmityksen asentamisen jälkeen, Ruohonen kehottaa tekemään vielä tiiveystarkastuksen. Paineilmalla tehtävällä tarkistuksella varmistetaan, ettei putkistossa ja liitoksissa ole vaurioita tai vuotoja.

– En tiedä yhtäkään tapausta, että putkimateriaalissa olisi ollut vikaa, jonka vuoksi se olisi vuotanut. Mutta työmaalla voi joskus sattua jotain, hän toteaa.

– Kannattaa myös kuvata mahdollisimman laajasti, mistä putkisto menee. Jos myöhemmin joudutaan tekemään esimerkiksi lattiakiinnityksiä, niin sitten tiedettäisiin, missä putki on.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: STARK