Pienestäkin kodista saa toimivan, kunhan säilytystilat ja sisustus on mietitty neliöpiheiksi. Vastaavasti suuretkaan neliöt eivät auta, ellei jokaiselle tavaralle ole omaa paikkaansa tai roinaa on vain yksinkertaisesti liikaa. 

Eteisessä naulakko on täyteen ahdettu ja kengät ovat sikin sokin pitkin lattiaa. Vaatekaapin ovi kätkee taakseen hyllyille ja henkareihin tungetut vaatekasat. Tuttu tilanne teilläkin? Jos on, niin olisiko aika miettiä säilytysratkaisut kokonaan uusiksi?

– Alkajaisiksi kannattaa käydä ajatuksella läpi, mitä kaapeissa on ja miettiä, mitä niistä todella tarvitsee ja mitä ei. Se on jo itsessään hyvin puhdistavaa. Säännöllisin väliajoin kannattaisi joka tapauksessa käydä läpi kaikki vaatteensa ja tavaransa ja pohtia, ovatko ne kaikki käytössä tarpeellisia vai olisiko jonkin jo aika jatkaa matkaa kierrätykseen, neuvoo sisustussuunnittelija, muotoilija Johanna Hernesniemi.

– Mielelle on hyväksi, jos ympäristö on järjestyksessä ja hallittu. Säilytysratkaisujen tehostaminen on usein ensiaskel parempaan ja hallitumpaan ympäristöön.

Mieti keittiön kulkureitit

Ensiksi siis pitää tarkistaa asuintilan suunnittelu ja toiminnallisuus. Etene asunnossa eteisestä lähtien tilasta toiseen ja mieti, millaiset tarpeet säilytystilalle kussakin huoneessa on. Onko siellä jotain sellaista, jota voisi hyvin säilyttää jossain muualla tai joka joutaisi vallan pois?  

Ei ole olemassa mitään taulukkoa, joka kertoisi, paljonko säilytystilaa pitää asunnossa olla per asukas. Ihannetila on, jos jokaisella perheenjäsenellä on säilytyksessä olevien vaatteiden lisäksi yksi vajaa hylly tai laatikko ikäänkuin varalla. 

Erityisesti keittiössä pitää myös kiinnittää huomiota toiminnallisuuteen ja pyrkiä siihen, että usein tarvittavat tavarat ja toiminnot ovat käsillä kääntymällä. Jos joutuu koko ajan ramppaamaan edestakaisin kaappien ja työtasojen välillä, menee oleminen ja tekeminen säheltämiseksi. Kaksi ihmistä samaan aikaan keittiön risteävillä kulkureiteillä on puolestaan jatkuva ärtymyksen aihe. 

Kenkäkaapit tarvitsevat vain vähän tilaa

Aloitetaan eteisestä – onhan se kuitenkin ensimmäinen tila, johon asunnossa astutaan. Perinteisen avonaulakon ja kenkätelineen tilalle voisi miettiä vaikka peiliovellista liukuovikomeroa. Siinä vaatteet ja jalkineet saa siististi oven taakse. 

Jos haluaa pitää avonaulakon tai eteinen on sen mallinen, ettei siihen komeroa saa, voi ainakin kengät säilöä niille suunniteltuihin kenkäkaappeihin. Kenkäkaappi vie vain vähän lattiatilaa ja jättää tilan avaramman tuntuiseksi. 

Keittiössä on yleensä valmiina ainakin jonkinlaiset ylä- ja alakaapit sekä laatikosto. Kaappien sisältö pysyy järjestyksessä ja on helposti käsiteltävä, kun ruokatarvikkeet ja tavarat ryhmittelee koreihin tai laatikoihin. Silloin välttyy kaivelemasta oikeaa jauhopussia tai pastapakettia kolmeen kerrokseen tai toistensa taakse tungetuista kasoista. 

Nosta sänky korokkeelle, vaihda kaapit vähemmän syviin

– Makuuhuoneissa sängyn alusta ja kaapin päälliset ovat hyvää säilytystilaa. Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä, löytyisikö niihin kiintokalusteita. Erilaiset irtolaatikot keräävät helposti pölyä, hautautuvat sänkyjen alle ja luovat sotkuisen fiiliksen niin silmälle kuin mielellekin.

Jos makuuhuoneet ovat pieniä, niin kannattaa harkita normaalien 60 senttiä syvien vaatekaappien vaihtamista kapeampiin, vain 30-40 senttiä syviin kaappeihin. Niissä järjestyksenpito saattaa jopa helpottua, sillä syviin kaappeihin syntyy usein joka hyllyn takaosaan ”unohduksen kammio”, takimmainen kerros vaatteita, joita ei muista eikä siten tule myöskään käyttäneeksi. 

Vaatekaapeissa säilyy järjestys myös paremmin asentamalla niihin hyllyjen tilalle koritornit tai laittamalla vaatteet hyllyille tehokkaasti tilan käyttävissä irtokoreissa. 

Kannattaa harkita, voisiko koko sängyn rakentaa korokkeelle – esimerkiksi valmiiden kaappien tai laatikostojen päälle. Vaikutelma on ylväs ja säilytystilaa tulee kuin huomaamatta. 

– Erityisesti makuuhuoneissa kannattaa harkita mittatilauskalusteita ja lähteä puusepän puheille aika matalalla kynnyksellä. Makuuhuoneet ovat usein niin pieniä, että säilytystila on hyvä rakentaa sängynpäädyn ympärille ja silloin ne kannattaa useimmiten mieluummin teettää kuin yrittää sovittaa omia mieltymyksiään valmiskalusteiden mittoihin.

Parvisänky tuplaa käytössä olevan tilan

Lastenhuone muuntuu lapsen kasvaessa, mutta sielläkin matalien kaappien tai laatikostojen päälle koottu sänky on kätevä ratkaisu. Lelut mahtuvat mukavasti laatikoihin. Vähänkin isommalle lapselle oivallinen vaihtoehto on parvisänky, jonka alle saa joko leikkitilan tai koululaisen työpisteen. Parvisängyn ainoa huono puoli on se, että sen petaaminen on selvästi työläämpää kuin lattialla olevan sängyn. 

– Olisi hyvä, että koululaisella on rauhallinen paikka, hyvä työtuoli ja kunnollinen valaisin. Lisäksi tarvitaan hylly tai laatikosto koulukirjoille ja tarvikkeille. Ekaluokkalaisen työpistettä ei kannata laittaa ihan kokonaan pois silmistä, sillä pieni saattaa tarvita aikuisen apua paljon ainakin alkuvaiheessa.

Olohuoneeseenkin saa säilytystilaa kuin huomaamatta. Siellä voi olla vaikkapa senkki tai lipasto sekä kirjahylly, jossa on ovellinen osa tai siistejä laatikoita. Sohvapöydän virkaa voi tehdä vanha arkku tai kirstu, jonka sisään saa ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tai vaikka huushollin lautapelivalikoiman. Myös kannellinen rahi ajaa saman asian. 

Joka ikistä neliösenttiä ei tietenkään kannata uhrata säilytykselle. Viihtyisämpää on väljyys ja avaruus, joka on mahdollista toteuttaa pienessäkin asunnossa. Kaikki alkaa siitä, että keskittyy olennaiseen, karsii turhat tavarat, lakkaa ostamasta kaapit täyttävää pikamuotia ja satsaa mieluummin ajattomuuteen ja laatuun.

Etätyöläisen on muistettava ergonomia

Nykyisin yhä useammat tekevät töitä kotoa käsin. Etätyöläisen työpiste pitää siksi mahduttaa asuntoon. Keittiönpöydän vieressä kykkiminen ei ole erityisen ergonomista ja johtaa pitkään jatkuessaan vain niska- ja selkävaivoihin. 

Aikuisen työpöytään pätevät samat asiat kuin lapsenkin työpisteeseen. Hyvä työtuoli, oikeankorkuinen pöytä ja kunnollinen valaistus ovat minimiedellytykset. Jos käytettävissä on erillinen huone, voi ja kannattaa harkita sähköpöydän ostamista. Se on investointi, joka maksaa itsenä hyvinvointina takaisin. 

Jos tilaa on niukalti ja työskentely tapahtuu pääasiassa läppärillä, voi työpisteen rakentaa vaikka komeroon. Oikealla työskentelykorkeudella olevan kiinteän pöytälevyn lisäksi voi saranoida toisen levyn seisomatyöskentelyä vastaavalle korkeudelle. Hyllyn voi laskea alas aina tarvittaessa, siirtää läppärin sille ja kas, kevytversio sähköpöydästä on käytössä! 

Paras puoli kaappiin sijoitetussa työpisteessä on se, että työpäivän jälkeen voi laittaa ovet kiinni, jolloin työt eivät ole vapaalla ollessa koko ajan silmissä ja mieltä häiritsemässä. 

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Johanna Hernesniemi