Arne Jacobsenin The Egg -tuoli on malliesimerkki tanskalaisesta laatudesignista. Uustuotantona ostettu tuoli on myös hyvä sijoitus. Se nimittäin vain paranee vanhetessaan ja saa lisää luonnetta käytön jäljistä. Kuva: Fritz Hansen

Antiikilla tarkoitetaan vanhoja huonekaluja. Mutta missä menee vanhan tavaran ja antiikin raja? Entä millaista on tulevaisuuden antiikki, jota nyt arvonnousu mielessä kannattaisi kotiinsa hankkia?

Kirpputoreilla ja internetin osto ja myynti -palstoilla vilisevät termit antiikki, vintage ja retro. Hintalappuja ja myynti-ilmoituksia selaillessa usein huomaa, että termit menevät usein myyjiltä iloisesti sekaisin.

Janne Ylönen on toiminut antiikkikauppiaana jo 23 vuotta. Tällä hetkellä hän on mukana vuonna 1999 perustetussa antiikkiliike Fasetissa, jolla on nettikaupan lisäksi liikkeet Hollolassa ja Helsingissä. Työkseen Janne ostaa kuolinpesiä ja kiertää suomalaisten koteja. Hänellä on siis ensikäden tietoa siitä, millaisia huonekaluja tällä hetkellä antiikkialalla on hyvin liikkeellä ja mitä ihmiset eniten haluavat.

Antiikki, vintage, retro

Ylönen aloittaa termien avaamisen helpoimmasta, eli antiikista.

– Kansainvälisellä tasolla antiikiksi lasketaan esineet, jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja. Suomessa antiikkia ovat jo 50 vuotta vanhat esineet. Tämä siksi, että meidän kulttuurimme on monella tapaa paljon nuorempi kuin vaikka Keski-Euroopassa.

– Vintagea on puolestaan 50–70-luvun esineistö, joita saatetaan tehdä yhä edelleen. Esimerkiksi Eero Aarnion Pastilli-tuolia tehtiin alun perin 60-luvulla, mutta sen tuotanto aloitettiin uudelleen 2000-luvulla. Nämä uudet pastillit ovat uustuotantoa, ja alkuperäiset 60-luvun tuolit ovat vintagea.

– Retro on nykypäivänä oikea muotisana, joka voidaan liittää kaikkeen vanhaan. Siihen liittyy usein 70-luvun esineistö, joka tuo vanhat ajat mieleen. Jos mietitään vaikkapa 70-luvun oranssia munankeitintä, niin se on retroa.

Kysyntä määrää hinnan

Janne Ylönen kertoo, että antiikkialan hintoja ohjaavat normaalit kysynnän ja tarjonnan lait.

– Se mikä on nyt muotia, siitä joutuu maksamaan hieman enemmän. Eli jos nyt haluaa tehdä hyviä hankintoja hinnan puolesta, kannattaa olla joko aikaansa edellä tai siitä jäljessä, hän tiivistää.

Antiikin ja vintagen reaaliarvoon vaikuttavia seikkoja ovat puolestaan esineen valmistusmäärät, laatu, suunnittelija jne.

– Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että se mikä on 1960-luvulla maksanut paljon, maksaa paljon yhä edelleen. Pallotuoli on pallotuoli, vaikka vuosikymmenet vierivät, Janne Ylönen kiteyttää asian.

Ostettaessa vanhaa huonekalua kannattaa huomio kiinnittää tietysti itseä miellyttävään estetiikkaan, mutta myös esineen laatua kannattaa silmäillä. Liimasaumat, pintakäsittely, verhoilun ja pehmusteiden kunto ja alkuperäisyys on aina hyvä tarkistaa.

Laatu on aina muotia

Nyt sisustuslehtien kuvasto on täynnä vintagen määritelmän täyttäviä tuotteita. Tällä hetkellä trendikkäimmät ovat valinneet koteihinsa linjakkaita 50- ja 60-luvun huonekaluja.

Mutta tulevaisuutta mietittäessä ei koskaan voida olla täysin varmoja siitä, mikä tulee olemaan seuraava suuri sisustustrendi. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa aina panostaa vanhoihin klassikoihin. Alvar Aallolla, Arne Jacobsenilla, Eamesilla, Ilmari Tapiovaaralla ja muilla suunnittelun hupuilla on aina ostajansa ja niiden jälleenmyyntihinta ei milloinkaan tule laskemaan. Alkuperäisiä vintage-versioita olisi tietenkin kannattavinta yrittää metsästää haaviinsa, mutta myös klassikoiden uustuotanto pitää arvonsa käytettynäkin. Hyvän vanhan huonekalun ei aina kuitenkaan tarvitse olla huippudesigniä. Myös ns. tehdasvalmisteiset massahuonekalut löytävät ostajansa.

– Esimerkiksi Askon 1950-luvulla valmistamat funkkistyyliset pormestarisohvakalustot, liukuovilla varustetut kirjakaapit, sohva- ja tupakkapöydät ovat hyvin suosittuja ja niitä ostavat kaiken ikäiset ihmiset. Nämä huonekalut suunnattiin suurille massoille sotavuosien jälkeen. Ne tehtiin hyvistä ja laadukkaista materiaaleista, ja ovat sen vuoksi kestäneet jo vuosikymmeniä ja kestävät taatusti vielä tulevaisuudessakin. Kynnys viedä näitä huonekaluja kaatopaikalle on suuri ja niillä on aina jälleenmyyntiarvoa. Antiikki tai vintage jos mikä on ekologinen valinta, Janne Ylönen vakuuttaa.

Pajojen aarteet ja oikea antiikki

Tällä hetkellä Janne Ylönen uskoo, että tulevaisuuden tavarat ovat pienten pajojen ja puusepänliikkeiden massiivipuuhuonekalut. Kuten aiemminkin, laadusta joutuu maksamaan keskivertoa enemmän, mutta hyvästä materiaalista tehdyt ja huolellisesti rakennetut huonekalut kestävät käyttöä, kulutusta ja korjaamista.

Mutta jos vanhojen huonekalujen metsästys on rakas harrastus ja mieluinen tehtävä, on Janne Ylösen mielestä tällä hetkellä paras ostos se perinteisin antiikki.

– Antiikki on tällä hetkellä Suomessa halvinta, mitä se koko sodanjälkeisessä historiassa koskaan on ollut. On hyvä muistaa, että muoti muuttuu ja jossain vaiheessa antiikista tulee taas väistämättä haluttua tavaraa. Silloin nyt edullisesti hankittu rokokoo-sohva on taas arvossa arvaamattomassa.

Luotettavat kivijalkamyymälät

Vanhoja huonekaluja löytyy tietysti antiikkiliikkeistä ja vanhojen tavaroiden osto- ja myyntikaupoista. Ammattilaisten myymien huonekalujen hintoja saatetaan pitää korkeina ja sen vuoksi kuluttajat lähtevät kiertelemään kirpputoreja ja internetin myyntipalstoja.

Ylönen kuitenkin painottaa useaan otteeseen, että yksityiseltä yksityiselle tehtävässä kaupassa ei koskaan voi olla varma tuotteen alkuperästä tai sen aitoudesta.

– Kenellä on vastuu kirpputoreilla? Itse lopetin 15 vuotta sitten kirpputorien kiertämisen, kun huomasin niiden muuttuneen puoliammattilaisten antiikin välittäjien veronkiertopaikoiksi. Jos kirpputorilta halutaan tehdä halpoja löytöjä, on aina varauduttava siihen, että ne eivät ole sitä mitä hintalapussa sanotaan.

Vanhat huonekalut kannattaakin mieluiten ostaa luotettavalta, tunnetulta ja mielellään kauan alalla olleelta kauppiaalta, jolla on hyvä maine.

– Kauppiaalle, jolla on oma myymälä, voi mennä esittämään tuotereklamaatioita ja kyselemään tuotteista ja niiden taustoista ja suunnittelijoita. Nämä kauppiaat ovat myös halukkaita ostamaan myymänsä tuotteet takaisin, jos asiakas niistä joskus haluaa luopua, Janne Ylönen selittää.

Antiikki

– Kansainvälisesti yli 100 vuotta vanhat esineet ovat antiikkia

– Laajan ajanjaksollisen määritelmänsä mukaan antiikissa on monia tyylisuuntia kuten esim. barokki, rokokoo, biedermeier, kustavilaisuus, art deco ja funktionalistisuus

Vintage

– Sana vintage perustuu ranskankielen sanaan vendange, joka on vapaasti suomennettuna ”hyvä vuosikerta”.

– Huonekaluissa ja sisustustuotteissa vintage viittaa tunnettujen suunnittelijoiden design-luomuksiin tai vaihtoehtoisesti kestävistä ja hyvälaatuisista materiaaleista tehdyt kulutustuotteisiin.

– Kotimaista vintagea edustavat mm. 1950- ja 1960-luvun Artekin huonekalut.

Retro

– Sisustuksessa retrolla tarkoitetaan vintagen tavalla vanhoja huonekaluja ja esineitä.

– Retron laatu- ja designstatus eivät välttämättä ole kovin merkittäviä.

– Merkitys korostuu erityisesti nostalgia- ja tunnearvosta.

– Tyypillisesti kotimaista retroa edustavat mm. Sarviksen muoviastiat.

Tyylihuonekalu

– Tyylihuonekalu on uustuotannossa oleva tuote, joka on tehty mukaillen vanhaa tyylisuuntausta.

– Esimerkiksi 1700-luvun talonpoikaisrokokootuolin täysin vastaava uusi versio kuuluu tyylihuonekaluihin.