Satsaa hyvään suunnitteluun ja säänsuojaukseen. Talotyömaalla kallein ratkaisu ei aina maksa itseään takaisin.

Onko uusi ja halpa rakennustarvike riittävän hyvä? Onko kotimainen aina parempaa kuin muualta tuotu? Uudenlaisia rakennusmateriaaleja tulee jatkuvasti, ja talonrakentaja tai remontoija joutuu tasapainoilemaan hankintojen ja hintojen ristiaallokossa. Halpaa tavaraa tulee erityisesti Aasiasta, niin sanotuista halpatuotannon maista.

– Euroopasta tulevat tuotteet ovat yleensä laadukkaita, mutta Aasiasta tulevista en olisi niinkään vakuuttunut. Uusista materiaaleista ei aina ole Pohjolassa riittävästi kokemusta, eikä niiden ominaisuuksia ole välttämättä kaikilta osin tutkittu, rakennusfysiikan professori Juha Vinha Tampereen teknillisestä yliopistosta arvioi.

Jossain tapauksissa voi uusien rakennustarvikkeiden laatu olla heikkoa. Puutteet huomataan monesti vasta käyttöönotossa. Hyvä esimerkki on kiinalainen magnesiumoksidi-levy, jota on tuotu Eurooppaan rakenteiden tuulensuojalevyksi. Levystä oli alun perin testattu palotekniset ominaisuudet, mutta sen lisäksi tarvitaan tietoa monesta muustakin asiasta.

– Tanskassa oli havaittu, että levy imee kosteutta ilmasta ja kastuu ihan märäksi. Levy voi homehduttaa takana olevia puurakenteita, Vinha kertoo.

Suomessa magnesiumoksidi-levyn käyttö on jäänyt onneksi vähäiseksi.
Rakennusfysiikan alaan kuuluu muun muassa rakennusten lämpö- ja kosteusteknisen toiminnan tutkimus.

Tavoitteena on parantaa rakenteiden ja rakennusten toimintaa sekä antaa ohjeita niiden suunnittelua ja korjaamista varten, jotta rakenteet toimivat luotettavasti ja turvallisesti. Laitoksella tutkitaan muun muassa energiatehokkuutta sekä kosteus- ja homevaurioita. Aihe on nyt suosittu opiskeluala.

Vanhoissakin materiaaleissa on laatueroja

Ovatko kalliit rakennusmateriaalit sitten automaattisesti halpoja parempi vaihtoehto? Vinhan mukaan kaikki hintaerot eivät selity laatueroilla ja vaikka ostaisi kallista, hyöty ei välttämättä ole sen suurempi kuin halvemmassa vaihtoehdoissa. Esimerkiksi polyuretaani on tehokas lämmöneriste, mutta mineraalivilla tulee eristeenä edullisemmaksi.

– Vaikka kallein on tehokkainta, se ei ole aina niin tehokasta, että se kompensoisi hintaa. Toisaalta lisähyötyä voi tulla siitä, että kalliimpaa eristettä ei tarvitse käyttää niin paksua kerrosta, jolloin eristys vie vähemmän tilaa, Vinha pohtii.

Useat ulkomaiset isommat toimijat ovat ostaneet suomalaista rakennustarviketeollisuutta. Suomessa tehdään materiaaleja, jotka ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla.

– Monessa tapauksessa on käynyt niin, että materiaalin tuotekehitys on siirtynyt pääyrityksen kotimaahan tai jonnekin muualle Eurooppaan. Toki meillä on myös omaa tuotekehitystä ja tuotantoa, Vinha sanoo.

Esimerkiksi puutavara ja puupohjaiset tuotteet ovat yleensä kotimaisia, kun taas tiili- ja eristeteollisuus on paljolti ulkomaisessa omistuksessa. Kun materiaaleja kehitetään, myös hyvin perinteisiin materiaaleihin voi tulla muutoksia, eikä kotimaisuus tai eurooppalaisuus ole laadun takuu. Ei ole pitkä aika siitä, kun betonissa havaittiin lujuuspuutteita.

– Toteutusmenetelmiä oli muutettu ja käytetty erilaisia lisäaineita, eikä niiden vaikutuksia tunnettu tarpeeksi hyvin.

Älä säästä hyvästä suunnittelusta

Pintamateriaaleissa on monenlaisia mieltymyksiä ja on myös halukkuutta kalliisiin ostoihin. Hinta-laatusuhdetta voi olla vaikea arvioida, sillä tuotteen ulkonäkö ja valmistuspaikka vaikuttavat hankintoihin. Vinhan mukaan on inhimillistä käyttää enemmän aikaa ja rahaa materiaaliin, joka on näkyvissä. Kuitenkin rakennuksen perustoimivuuden ratkaisee se, miten rakenteet on toteutettu pintamateriaalien takana.

Materiaalin laadun lisäksi onkin oleellista niiden käyttö ja liittäminen yhteen: oikea materiaali pitää laittaa oikeaan paikkaan. Sekä suunnitteluun että toteutukseen kannattaa ottaa ammattitaitoiset tekijät. Esimerkiksi betonin on kunnolla kuivuttava ennen maton asennusta, missä on Vinhan mukaan ollut viime vuosina paljon ongelmia. Uudemmat muovimatot ja liimat voivat reagoida kosteuteen herkästi.

– Materiaalivalmistajat saattavat tarjota tuotettaan vähän riskialttiisiinkin paikkoihin, että saisivat lisää myyntivolyymia. Ammattitaitoinen suunnittelu auttaa käyttämään materiaaleja siellä missä ne ovat parhaimmillaan.

Rakentajan ja remontoijan kannalta suurin uhka on materiaalin kastuminen. Varsinkin puurakenteet tulee suojata riittävästi rakennusaikana. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät kasvavat ja homeen kasvulle otolliset olosuhteet lisääntyvät.

– Materiaaleja täytyy suojata ja pitää kuivissa olosuhteissa. Se on oleellinen asia. Yhä enemmän täytyy olla sadesuojausta ja siirtää lumia pois rakennusten vierestä, Vinha muistuttaa.

Turhasta ei kannata maksaa

Suomessa on trendinä, että säästöihin pyritään lisäeristämisellä. Taustalla on EU:n energiadirektiivi. Vinhan mukaan tämänhetkinen määräystaso uuden pientalon lämmöneristyksen vahvuudesta rakennuksen vaipan osalta on kuitenkin aika lailla optimaalisella tasolla. Lisäeristäminen tästä tasosta ei yleensä maksa itseään takaisin talon elinkaaren aikana.

– Eristeteollisuus pyrkii myymään ja lanseeraamaan sitä, että kannattaa laittaa paljon eristettä. Hyöty kuitenkin häviää, kun eristeet ovat liian paksut. Paksummat lämmöneristeet edellyttävät muutoksia myös rakenneratkaisuihin, mikä nostaa rakennuksen hintaa. Kuluttajan täytyy olla valistunut ja käyttää se määrä lisäeristettä, mikä on järkevää.

Energiatehokkuutta voi parantaa muun muassa erilaisilla lämmöntuottotavoilla, kuten lämpöpumpuilla ja aurinkopaneeleilla. Myös tehokkaammat ilmanvaihdon lämmöntalteenottolaitteet ja valaistuksen muuttaminen led-valaistukseksi säästävät energiaa.

Vinha kysyy myös, ollaanko halukkaita menemään energiatehokkuudessa niin pitkälle, ettei se ole enää taloudellisesti kannattavaa.

– Raja on lähestymässä, että energiatehokkuutta ei saada parannettua muuten kuin lisäämällä rakentamisen ja ylläpidon aikaisia kustannuksia. Monessa käytännön kohteessa tämä asia on todellisuutta jo nyt. Tällöin näitä toimenpiteitä tehdään puhtaasti ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä. Silloin on kuitenkin entistäkin tärkeämpää tarkastella kokonaisuutena sitä, miten nämä toimenpiteet vaikuttavat rakennuksen hiilijalanjälkeen. Rakennus voidaan nimittäin saada energiatehokkaaksi, mutta sen rakentaminen ja ylläpito voivat tuottaa kuitenkin paljon kasvihuonekaasupäästöjä muun muassa materiaalivalintojen sekä lisääntyneiden huoltojen ja korjausten kautta.

Teksti: Katimari Partanen
Kuvat: Pixabay, STARK