Verhoilija Noora Viitaniemi pyörittää Tampereen Tallipihalla Nooran verhoomo ja sisustus -yritystä. Värejä rakastava Noora haluaa kannustaa ihmisiä rohkeampaan sisustamiseen ja kokeilemaan verhoilua myös itse.
Tuoli nimeltään Prinsessa Madeleine löytyi roskalavalta. Madden puuosat olivat kunnossa, mutta kangas oli saanut tuntea kissan kynnet. Verhoilun jälkeen puunsävy ei enää istunut tuolin uuteen ilmeeseen, joten pintaan suhautettiin pinkkiä metallinhohtosprayta. Nykypäivänä Madeleine on pääsyt näyttelijänuran makuun ja esiintyy YLEn Uusi Päivä -sarjassa. Kuva: Petra Vii Photography
Verhoilu mielletään yleensä tuolien ja sohvien korjaamiseksi ja uudelleenpäällystämiseksi. Noora kuitenkin kertoo tehneensä asiakkailleen kankaasta muun muassa sängynpäätyjä, kotiteatterien akustiikkaelementtejä ja välisermejä. Ennakkoluuloton verhoilija kannustaa ihmisiä rohkeuteen kankaisten sisustuselementtien suhteen.
– Jos on mielenkiintoisia projekteja mielessä, niin kyllä verhoilijalta kannattaa kysyä, että voiko sen toteuttaa. Ainakin minua kiinnostavat kaikki tavallisuudesta poikkeava ja heti alkaa ajatus raksuttaa, että miten asian voisi toteuttaa.
Vanhassa vara parempi
Nooralta kysytään usein, että kannattaako joku huonekalu verhoilla. Tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jokaisen asiakkaan täytyy miettiä, mitä kannattavuus hänelle itselleen tarkoittaa.
– Jos ajatellaan pelkkää rahaa, niin aina verhoilu ei ole kannattavaa. On olemassa nojatuoleja, joita huonekalufirmat ovat valmistaneet tosi kauan. Asiakas voi saada sen uutena samaan hintaan, kuin millä minä verhoilisin vanhan. Mutta sitten on otettava huomioon kierrätysaspekti, eli halutaanko kulunut, mutta muuten hyvä tuoli viedä kaatopaikalle. Esimerkiksi kierrätyskeskukset eivät ota vastaan likaisia huonekaluja, sillä niitä ei saa myytyä eteenpäin. Ja huonekalujen verhoiluhan on myös lähityön kannattamista, Noora hymyilee.
Eli jos huonekalusta pitää ja ajatus sen uudistamisesta tuntuu hyvältä, on verhoilu varteenotettava vaihtoehto. Vanhoissa huonekaluissa on usein laadukkaat rungot, jotka ovat hyvää puuta. Tällaiset tuolit ja sohvat voidaan verhoilla ja muutenkin uudistaa moneen kertaan ja ne kestävät äidiltä tyttärelle. Lastulevystä ja muista vastaavista materiaaleista tehdyt huonekalut ovat asia erikseen. Ne eivät välttämättä kestä niittien repimistä ja uusien ampumista, saatikka hieman järeämpien naulojen käyttämistä. Lastulevyhuonekaluja ei olla edes tehty uudelleenverhoilua varten.
Kuva kertoo hinnan
Ammattitaitoinen verhoilija osaa arvioida verhoiltavan huonekalun hinnan pelkän kuvan perusteella. Noora kertookin, että usein asiakkaat ottavat häneen yhteyttä sähköpostilla, jossa mukana on huonekalun kuva. Verhoamisen hintaan vaikuttavat tietenkin työn määrä sekä materiaalien laatu ja määrä.
– Nykykalusteista on helpompi kertoa miten paljon sen verhoilu tulee maksamaan. Niissä ei yleensä ole mitään yllätyksiä sisällä. Mutta kun puhutaan vanhemmista huonekaluista, jotka on verhoiltu viimeksi vaikka 30 vuotta sitten, niin niissä voi näitä yllätyksiä olla. Vanhan kankaan alta saattaa paljastua aika erikoisiakin ratkaisuita.
Ja yllätyksistä puhuttaessa, verhoilijat löytävät huonekalujen sisältä monenlaista tavaraa. Yleisimpiä selkänojan ja istuintyynyn välistä löytyvät aarteet ovat kolikot, papiljotin kiinnityspiikit ja Lego-palat. Nooran uran aikana ikimuistoisin löydös ovat olleet tekohampaat.
Suomalainen rakastaa harmaata
Kysyttäessä, mikä on muotia verhoilussa, saa Nooralta nauravan vastauksen.
– Harmaa. Tällä hetkellä iso osa tilaustöistäni ovat harmaita. Aikaisemmin tilattiin valkoista ja sen murrettuja sävyjä. Nyt halutaan jonkin verran myös mustaa, eli sisustuksen trendi on harmaa-musta-valkoinen. Itse kyllä tekisin mielelläni värikkäämpiäkin töitä.
Suomalaisten varauksellinen värimaku johtuu Nooran mielestä siitä, että huonekalujen verhoilussa pelätään kyllästymisen vaaraa. Kun sohva tai tuoli päällystetään uudelleen, halutaan sen kestävän käytössä mahdollisimman pitkään. Silti Noora haluaisi muistuttaa, että harmaaseen voi kyllästyä ihan yhtä helposti kuin vaikkapa vaaleanpunaiseen.
Toisaalta vaaleiden ja kevyiden värien suosiminen suomalaisessa kodissa on ihan ymmärrettävää.
– Suomalaiset pitävät vaaleista kalusteista ja puun väreistä. Se varmasti johtuu siitä, että meillä on niin pimeää suurimman osan vuodesta. Kun huonekalut ja muut pinnat ovat vaaleita, saadaan valoa enemmän.
Noora haluaisi kuitenkin kannustaa ihmisiä kokeilemaan rohkeammin ja räväyttämään väreillä. Omia rajoja voitaisiin kokeilla esimerkiksi verhoilemalla joku pienempi tuoli räväkämmällä värillä tai kuosilla. Sisustukseen ei kannata suhtautua niin kovin vakavasti, Noora hymyilee.
Vanhan luonnetta kannattaa kunnioittaa
Vanhojen huonekalujen luonnetta kannattaa kunnioittaa. Jos vaikkapa tuolin istuinosan sisältä löytyvät perinteiset pystyjouset ja meriheinää, ei niitä missään nimessä kannata vaihtaa vaahtomuoviin. Muuten tyylisuuntien yhdisteleminen tekee huonekaluista persoonallisia.
– Olen sitä mieltä, että esimerkiksi näitä 50-luvun tuoleja on niin paljon liikkeellä, että niitä ei voi pilata verhoilemalla. Eli jos vaikka klassisempaan malliin valitaan räväkämpi kangas ja puuosat maalataan kirkkaammilla väreillä, niin ei huonekalu siitä suutu. Kankaan voi myöhemmin poistaa ja palata alkuperäiseen tyyliin. Pääasia on, että huonekalu on omaan kotiin passeli, Noora pohdiskelee.
On olemassa myös tietyn tyylisuunnan huonekaluja, joihin perinteisesti kuuluvia kankaita on vaikea saada. Esimerkiksi jugend-huonekaluille tyypilliset materiaalit ovat kiven alla. Tällaisissa tapauksissa voidaan verhoilussa valita yksinkertaistava suunta, mutta tuolin tai sohvan persoonallisuutta voidaan korostaa myös lähtemällä täysin vastakkaiseen linjaan.
On kuitenkin selvää, että restaurointi vaikuttaa vanhan huonekalun jälleenmyyntiarvoon.
– Jos vanhasta tuolista on kangas puhki ja sisuskalut haiskahtavat homeelle, niin verhoilu vaikuttaa ehdottomasti sen arvoon. Perinteisestä tuolista saadaan kangas vaihtamalla ja puuosat korjaamalla ihan uutta vastaava. Ja jos tällainen tuoli halutaan uudistettuna myydä, niin kyllä siitä saadaan parempi hinta.
Maailma muuttuu ja materiaalit sen mukana
Maltillisten värien lisäksi suomalaiset suosivat luonnonmateriaaleja. Keinokuituja kartetaan niiden huonon maineen vuoksi. Nykyään kuitenkin keinokuiduissa on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka pidentävät kankaan käyttöikää.
– Uusissa kankaissa voi olla vaikkapa teflonpäällyste, josta lika voidaan pyyhkäistä pois. Keinokuidut ovat myös palosuojattuja.
Verhoilijana Noora ei ole mustasukkainen ammatistaan. Jos esimerkiksi asiakas haluaa kokeilla itse tuolinsa verhoilua, niin se on Nooran mielestä ihan OK.
– Olisi hyvä, jos ihmiset harjoittelisivat kädentaitoja. Tehtiinhän ennen vanhaan kotona itse paljon asioita, miksei siis nykyäänkin. Ja jos homma ei onnistukaan, niin aina tuolin voi viedä ammattilaiselle, joka tekee sen loppuun, Noora tiivistää.
Koulutuksen saanutta verhoilijaa käyttäessä varmistutaan kuitenkin siitä, että huonekalu saa käyttötarkoitustaan vastaavan kankaan. Huonekaluja varten valmistetuissa kankaissa on otettu huomioon tarpeellinen kulutuksenkestävyys. Lisäksi verhoilija tietää, miten eri kankaat käytössä venyvät ja miten ne saa parhaiten muotoutumaan huonekalun muotojen mukaisiksi. Noora muistuttaakin, että verhokangas on verhokangasta ja verhoilukankaat ovat asia erikseen.