Omassa pihassa viljely on helppo aloittaa esimerkiksi valmiiden taimien avulla. Korkeammassa viljelylaatikoissa onnistuu monenlaiset juurekset ja vihannekset, ja yrttejä sekä pieniä vihanneksia voi kasvattaa myös ruukuissa terassilla tai parvekkeella. Oman puutarhan sadosta saa myös maistuvia herkkuja Marttojen vinkeillä.

Puutarhaliiton verkkosivuilla kerrotaan, että puutarhaharrastaminen on ollut kasvussa jo monen vuoden ajan, ja innostus näkyy erityisesti nuorten aikuisten parissa. KantarTNS:n Kotipuutarha-tutkimuksen mukaan erityisesti 25–34-vuotiaat aikuiset ovat kiinnostuneet puutarhanhoidosta. Kaupunkiviljely parvekkeella tai viljelykauluksissa on kasvattanut suosiotaan, ja kesämökeillekin on hankittu marjapensaita ja hedelmäpuita. Omavaraisuus kiinnostaa monia ja sitä voi lisätä esimerkiksi marjakasvien ja juurikkaiden tai yrtti- ja tomaattisadon avulla.

Viljelyä lavakauluksissa

Jos omassa pihassa haluaa aloittaa esimerkiksi lavakaulusviljelyn, kannattaa valita aurinkoinen, mutta ei liian paahteinen paikka.

– Useimmat hyötykasvit viihtyvät valoisassa kasvupaikassa, mutta osapäivän varjo esimerkiksi kauempana olevista puista tai lähistön pensaista olisi hyvä. Varjossa viihtyviäkin vihanneksia on jonkin verran, mutta paras viljelytulos saadaan yleensä valoisassa paikassa, maisemasuunnitteluhortonomi Paula Finér Maisemasuunnittelijat ry:stä sanoo.

Viljelylaatikoita myydään esimerkiksi puutarhamyymälöissä sekä rautakaupoissa ja niitä on saatavilla eri kokoisina. Käsistään kätevä nikkaroi sellaisen myös itse.

– Lavakaulusten pohja kannattaa eristää pohjamaasta maatuvalla katteella, esimerkiksi muovittomalla kankaalla, sanomalehdellä tai vaikkapa pahvilla. Lavakauluspuutarhaa ei koskaan kannata perustaa suoraan suurten puiden alle.

Valmiilla taimilla helposti alkuun

Kasvimaan perustamisessa tärkeää on hyvä ja puhdas kasvualusta.

– Puutarhaliikkeistä saatava säkkimulta ja siemenet riittävät alkuun. Helposti siemenestä avomaalla viljeltäviä lajeja ovat esimerkiksi retiisi, salaatit ja jotkut yrtit, mutta taitojen karttuessa kannattaa kokeilla myös esikasvatusta vaativia lajikkeita, Finér opastaa.

Varmimmin viljely onnistuu valmiilla taimilla ja niitä on runsaat valikoimat puutarhamyymälöissä keväällä ja alkukesästä.

Viljelyn aikana kannattaa käyttää erilaisia katteita estämään rikkaruohojen kasvua, mutta vihannesten taimille hän suosittelee kuorikatteen sijaan nopeasti maatuvia katteita, esimerkiksi olki- tai ruohosilppua.

Ruukuissakin voi kasvattaa monenlaisia kasveja.

– Yrtit ovat ehkä varmimpia, mutta muun muassa retiisiä, tomaattia, mansikkaa ja salaattejakin voi kasvattaa ruukussa. Ruukkuviljelyssä on vaikeampaa saavuttaa tasaisia kasvuolosuhteita, joten on hyvä aloittaa helpoimmilla lajeilla.

Kasvimaan hoidossa riittää muutamat perusvälineet.

– Jokin pitkävartinen hara on kätevä pitämään rikkaruohot poissa riviväleistä. Lapio ja talikko sekä esimerkiksi rautaharava ovat hyviä kasvimaan kääntämiseen ja muokkaamiseen. Kastelukannu tai puutarhaletku tulevat myös kasvimaan hoidossa tarpeeseen.

Marjapensaita ja hedelmäpuita

Hyötypuutarhan hoitamiseen vaikuttavat muun muassa puutarhan koko, kasvivalinnat sekä kasvuolosuhteet.

– Monivuotiset kasvit ovat yleensä huomattavasti helppohoitoisempia kuin yksivuotiset. Kun kasvit saadaan istutuksen jälkeen juurtumaan, ne vaativat hyvin vähän hoitoa. Jotta hedelmäpuista ja marjapensaista saisi parhaan sadon, ne vaativat kuitenkin vuosittaista leikkausta, Finér muistuttaa.

Hän kertoo, että tavallisimmat omenapuulajikkeet ja marjapensaat tuottavat hyvän sadon vähällä hoidolla. Myös esimerkiksi kriikunat ja luumut ovat yleensä kestäviä ja satoisia.

– Yleisimmät marjapensaat ovat helppoja hoitaa ja tuottavat vuosittain hyvin, kuten musta-, valko- ja punaherukka sekä karviainen. Pensasmustikka on myös satoisa, mutta vaatii oikeanlaisen kasvupaikan.

Kuivemmilla paikoilla muun muassa tyrni on kasvuun lähdettyään satoisa eikä vaadi paljoa hoitoa, mutta tyrnipensaita tulee olla sekä tyttö- että poikayksilö, jotta sato varmistuu. Myös muut hedelmä- ja marjakasvit hyötyvät samanlajisista pölyttäjistä, hän lisää.

Kokeilisinko hapattamista tai etikkasäilöntää?

Oman pihan satoa voidaan säilöä monin eri tavoin, muun muassa sokerin avulla, kuivaamalla tai pakastamalla. Vihanneksille sopii esimerkiksi etikkasäilöntä ja hapattaminen eli fermentointi.

Hapattaminen on perinteinen tapa säilöä ja se on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Koska hapattamisessa ruokaa ei kuumenneta, sen ravintoarvot säilyvät hyvin.

Marttaliiton verkkosivuilla neuvotaan, että hapattamisen harjoittelu kannattaa aloittaa hapankaalista, sillä se onnistuu yleensä varmimmin ja kokeilla sen jälkeen esimerkiksi kombutchaa tai sitruunoiden, tomaattien ja sienten hapattamista.

Oman maan etikkakurkut ja -punajuuret tai erilaiset pikkelssit tuovat myös mukavan lisän ruokapöytään. Etikkasäilönnässä kasvikset ja vihannekset peitetään mausteliemellä, joka on keitetty vedestä, etikasta, sokerista ja mausteista, kuten pippuri, neilikka, inkivääri tai kaneli. Kaupoissa on myös valmiiksi maustettua väkiviinaetikkaa, joten silloin liemeen tarvitsee lisäksi vain vettä ja suolaa. Etikkasäilykkeet säilyvät yleensä jääkaapissa muutamia kuukausia.

Marjasato talteen

Marjoja on helppo pakastaa sellaisenaan, mutta niistä voi myös valmistaa monenlaisia herkkuja kotioloissa. Säilönnässä käytettävä sokeri on tärkeää säilyvyyden kannalta, sillä se sitoo suurimman osan marjojen vedestä. Silloin bakteereita, homeita ja hiivoja ei synny.

Sokerin avulla marjoista ja hedelmistä voidaan valmistaa esimerkiksi mehua, sosetta tai kiinteämpää marmeladia ja hyytelöä. Kotitekoinen nektari on herkullinen ja terveellinen välipala, joka on soseuttamalla tai jauhamalla valmistettu, hedelmälihaa sisältävä, sakea juoma.

Soseiden tekemiseen sopivat monet marjat ja hedelmät, ja Martat suosittelee kokeilemaan esimerkiksi luumuja, omenoita, karviaismarjoja ja herukoita.

Hilloja, hyytelöitä ja marmeladia

Kaikki hedelmät ja marjat sopivat hillojen tekemiseen ja erilaisia sekoituksia kokeilemalla löytää omat suosikkinsa. Marttaliiton verkkosivujen mukaan hillo kannattaa valmistaa kypsistä marjoista, mutta ylikypsistä saattaa tulla helposti löysää hilloa. Paksupohjainen kattila on paras keittämiseen, jotta hillo ei pala pohjaan.

Kotitekoisen hillon saa säilymään jopa kuukausia, kun muistaa käyttää riittävästi sokeria, vähintään 500 g marjakiloa kohti, ja hillopurkki, kansi ja tiivisteet steriloidaan ennen käyttöä, esimerkiksi keittämällä niitä kattilassa muutaman minuutin ajan. Purkki on myös suljettava ilmatiiviisti ja säilytettävä viileässä. Jos hilloa haluaa käyttää leivonnaisiin, siitä saa paistonkestävää lisäämällä sekaan perunajauhoa.

Hyytelöiden ja marmeladin valmistukseen Martat suosittelevat runsaasti pektiiniä sisältäviä happamia hedelmiä ja marjoja. Eniten pektiiniä on juuri kypsyneissä tai hiukan raaoissa hedelmissä ja marjoissa.

Marmeladin valmistuksessa on hyvä muistaa keittää sosetta tarpeeksi kauan, jotta rakenteesta tulee kiinteää. Sokeria tarvitaan 750 g – 1 kg sosekiloa kohti, mutta hillosokeria käytettäessä riittää pienempikin sokerimäärä ja keittoaika. Jos marmeladia haluaa valmistaa kypsistä hedelmistä ja marjoista, voidaan käyttää myös hyytelöimisainetta.

Omia mehusekoituksia

Hiukan ylikypsät marjat ovat parhaita mehujen tekemiseen, sillä Marttaliiton verkkosivujen mukaan niistä irtoaa parhaiten mehua. Jos mehuja ei ehdi valmistaa marjojen ollessa kypsiä poimittavaksi, voi niitä pakastaa ja keitellä mehut myöhemmin sulatetuista marjoista.

Yhteen litraan mehua tarvitaan noin yksi kilo marjoja ja noin 200–400 g sokeria. Jos sokeria ei halua käyttää, kannattaa mehu esimerkiksi pakastaa, jotta se säilyy.

Marjamehuissa voi kokeilla erilaisia sekoituksia, esimerkiksi vadelmat sopivat hyvin viinimarjojen sekaan. Myös raparperia kannattaa kokeilla.

Mehun keittämisestä jää jäljelle marjamassaa, jonka voi hyödyntää esimerkiksi hillossa. Massan voi soseuttaa ja keittää sokerin tai hillosokerin kanssa.

Osoitteesta www.martat.fi/reseptit löytyy paljon erilaisia säilöntäohjeita, kun valitsee valikosta reseptiluokaksi ”säilöntä”.

Lähde: puutarhaliitto.fi, martat.fi

Teksti: Marja Haavisto
Kuva: Freepik