Paras tapa hankkiutua eroon puutarhajätteistä on hyödyntää ne omalla pihalla. Kun viitsii nähdä hieman vaivaa, risut ja oksat voi käyttää esimerkiksi hakkeena, kompostin seosaineena tai katteena pensaiden juurella.

Haravointijätteet, rikkaruohot, vanhat mullat, leikatut oksat… Nyt käsi sydämelle – kuinka moni on joskus kipannut puutarhajätteensä vähin äänin lähimetsään tai tontin nurkalle? Pihatöistä syntyy kieltämättä melkoisia määriä puutarhajätettä pitkin vuotta. Marttojen johtava asiantuntija Asta Kuosmanen toteaa, että keväällä vastassa ovat ensinnäkin lehdet, jotka ovat syksyllä jääneet haravoimatta.

– Kuivia oksia, kulottunutta nurmikkoa, perennamaan jätteitä ja pensaista leikattuja oksia. Kesällä tietysti nurmikon leikkuujätteitä, kasvimaalta naatteja ja muuta tällaista kasvimaajätettä, hän luettelee esimerkkeinä.

Koko kesän kestävä puutarhajätehaaste ovat toki myös rikkaruohot, ja syksyllä puolestaan haravoidaan urakalla puista varisseita lehtiä. Kuosmanen huomauttaa, että puutarhajätteiden määrä riippuu paljolti myös tontista.

– Jos on isoja puita, esimerkiksi vaahteroita, lehtiä tulee paljon. Jos on paljon nurmikkoa, niin nurmikon leikkuujätettä.

Ohjenuorana jätehuoltomääräykset – ja maalaisjärki

Puutarhajätettä kertyy siis runsain määrin, ja sen käsittely voi tuottaa päänvaivaa. Jätelaki ohjeistaa kuntia antamaan alueellaan määräyksiä jätteiden keräämisen suhteen. Kuosmanen kehottaakin tarkistamaan puutarhajätteidenkin osalta oman kunnan kotisivulta paikalliset jätehuoltomääräykset. Jätteiden käsittelyssä saattaa olla jonkin verran aluekohtaista vaihtelua, mutta yleisiä nyrkkisääntöjäkin on olemassa. Kuosmanen painottaa, että jätelain mukaan puutarhajätteitä ei saa viedä toisen maalle, vaan ne tulee pitää oman tontin sisäpuolella. Kielto koskee myös yleisiä alueita, kaupungin tai kunnan maata. Kuosmasen mukaan yksi syy tähän ovat haitalliset vieraslajit, joiden leviämistä luontoon pyritään estämään.

– Jos puutarhajätteet vie metsään, saattaa käydä niin, että tahtomattaan levittää luontoon haitallisia vieraslajeja.

Hän lisää, että taajama-alueella myös puutarhajätteiden polttaminen on pääsääntöisesti kielletty, ja sitä varten voi tarvita poikkeusluvan. Myöskään biojäteastia ei ole oikea paikka puutarhajätteelle. Jo maalaisjärki sanoo, että astia tulisi pian täyteen, jos sinne änkeäisi myös haravointijätteet ja kitketyt rikkaruohot.

– Se on nimenomaan keittiöjätteen keräystä varten, muistuttaa Kuosmanen.

Puutarhajätteitä saa kuitenkin laittaa – ainakin lain mukaan – seka- ja kuivajätteen joukkoon. Senkin suhteen kannattaa kuitenkin käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Sekajätteen keräys maksaa, ja suuret määrät risuja ja haravointijätettä voivat muodostaa hintavan kuorman.

Kompostointi on oiva ratkaisu

Koska puutarhajätteitä kertyy paljon, olisikin ihanteellisinta, että ne pysyisivät omalla tontilla – ja että ne hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan.

– Se oma komposti on tietysti kaikkein paras, Asta Kuosmanen toteaa.

Kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan on hänen mukaansa kasvanut viime vuosina paljon. Samalla myös kompostoinnin suosio on noussut. Monet kyselevätkin Marttojen puutarhaneuvonnasta juuri kompostointineuvoja.

– Miten kompostoidaan, miten komposti perustetaan, minkälaiseen paikkaan se laitetaan. Ihmiset ovat kiinnostuneet ”luonnonmukaisesta” viljelystä, ja kompostimulta on siinä kovin haluttu lannoitteena ja maanparannusaineena.

Marttaliiton nettisivuilta löytyykin kattavasti ohjeita kompostin perustamiseen ja kompostointiin. Kuosmanen neuvoo esimerkiksi kitkemään kompostoitavat rikkaruohot ennen kuin ne kukkivat ja siementävät.

– Jos säännöllisesti kitkee, rikkaruohot saa helposti pois ennen kuin ne kukkivat, eikä niiden siemeniä leviä kompostimullan mukana. Periaatteessa jos komposti kuumenee oikeaoppisesti 60–70 asteeseen, siemenien pitäisi hävitä, mutta ei kaikki kyllä häviä.

Leviämisen estämiseksi hankalien rikkakasvien juurakot kannattaa myös jättää ennen kompostointia pihalle auringonvaloon kuivumaan, jolloin ne kärventyvät kuoliaaksi. Esimerkiksi musta jätesäkki on hyvä kuivatusalusta, sillä se kerää hyvin lämpöä itseensä. Kuosmanen kertoo, että kitketyt rikkaruohot voi mädättää jo valmiiksi jätesäkin sisällä, jolloin hajoaminen pääsee alkamaan jo ennen kompostointia.

Oksakasa voi yllättää puunkaadossa

Kun pihalta kaadetaan vanhoja, suurikokoisia puita, maassa kaadettuna niiden koko saattaa yllättää. Paksu runko vie pitkin pihaa retkottaessaan tilaa melkoisesti enemmän kuin pystyssä kasvaessaan. Asta Kuosmanen suosittelee ottamaan etenkin taajama-alueella puunkaatoon avuksi ammattilaisen, joka osaa kaataa puun hallitusti oikeaan suuntaan. Puunkaatajien palveluun kuuluu myös kaadetun puun vieminen pois pihalta siinä missä kannonkin poistaminen.

– Kanto kannattaa rouhia pois, jos kannosta kasvavista versoista ei halua kasvattaa uutta puuta, hän huomauttaa.

Mikäli kotona on takka tai puulämmitteinen kiuas, kaadettu puu voidaan luonnollisesti hyödyntää polttopuina. Kirveen kanssa ei tarvitse lähteä itse heilumaan, sillä halkomiseen voi myös vuokrata koneita, jotka nopeuttavat työtä huomattavasti. Kuosmanen muistuttaa, että isosta puusta tulee myös melkoinen määrä risuja ja oksia. Oksakasastakin pitäisi siis päästä jotenkin eroon.

– Jos puutarhassa on pensasalueita ja sellaista aluetta, mitä voisi peittää hakkeella, kannattaa vuokrata haketin ja silputa ne, hän neuvoo ja kehuu hakkeen olevan myös hyvää kompostinsidosainetta.

Ravinteet talteen ja hyödyksi

Toisinaan puutarhajätteiden vuoksi ei tarvitse kuitenkaan nähdä kummoista vaivaa. Jos esimerkiksi nurmikko ajetaan ruohonleikkurilla, eikä leikattua ruohoa kerry aivan kasoittain, sen voi Kuosmasen mukaan jättää paikalleen maatumaan. Siitä kun siirtyy maahan tarpeellisia ravinteita. Jos puutarhassa on kasvimaa, ruohosilppu on myös arvokas kateaine.

– Maatuvasta katteesta vapautuu typpeä kasvien käyttöön ja maan multavuuskin lisääntyy. Ruohosilppua voi levittää heinäkuun puoliväliin asti myös monivuotisten kasvien juuristoalueelle.

Kuosmanen lisää, että myös puiden ja pensaiden lehdet voi haravoida syksyllä kasvimaan katteeksi noin 10 senttimetrin kerrokseksi ja kääntää kevyesti maan pintakerrokseen. Kovat lehdet kannattaa silputa.

– Lehtikate sopii myös pensaiden alustoille ja perennamaahan, sillä se suojaa maan pintaa jäätymiseltä. Talven aikana kate maatuu niin paljon, että se on helppo harata maan pintakerrokseen.

Syksyllä ohuen lehtikerroksen voi myös silputa ja jättää nurmikolle. Mikäli lehdet ovat suuria ja lehtikerrokset paksuja, se voi Kuosmasen mukaan olla kuitenkin jo liikaa nurmelle. Hän kehottaakin silloin haravoimaan ainakin osan lehdistä.

Vie puutarhajätteet jäteasemalle lajiteltuna

Vähää vaivaa tavoittelevan kotipuutarhurin mieleen voi juolahtaa kaivaa pihalle yksinkertaisesti vain kuoppa ja kipata puutarhajätteet siihen. Kuosmanen torppaa ajatuksen kuitenkin suoriltaan. Hän huomauttaa, että jos puutarhajätettä kertyy paljon, sitä varten tarvitsisi jo melko ison kuopan.

– Kyllähän ne siellä aikanaan maatuvat, mutta kuluttavat hajotessaan aika paljon maaperän happivaroja, mikä taas heikentää kasvien kasvua.

Viimeinen vaihtoehto on viedä puutarhajäte jäteasemalle. Kuosmanen kehottaa keräämään puutarhajätteet erilleen ja toimittamaan ne lajiteltuna paikalliselle jäteasemalle, jossa ne sitten silputaan ja hyödynnetään. Oksat, haravointijätteet ynnä muut kannattaa erotella jo valmiiksi kotipihalla. Niille on jäteasemilla yleensä omat osastonsa sen mukaan, miten ne käsitellään. Lisäksi kun haravointijätteet, oksat ja risut on kerätty erilleen asemalle vientiä varten, niistä perittävä jätemaksu on pienempi kuin sekajätteen.

Puutarhajätekompostiin saa laittaa:

• nurmikon leikkuujätettä ja muuta ruohosilppua sekä haravointijätettä

• kasvinjätteitä kasvimaalta ja kukkapenkistä (kaikki kasvinosat, myös juuresten kuoret)

• rikkaruohot (ennen kukintaa ja viimeistään ennen siementen kypsymistä)

• juuririkkakasvien juuret kuivattuina

• puiden ja pensaiden lehtiä sekä oksia silputtuina

• havuja ja käpyjä kohtuullisesti – pihka voi hidastaa kompostoitumista

• kasvitautien ja tuhoeläinten vioittamat kasvinosat laitetaan lämpökompostin keskelle kuumimpaan kohtaan.

Lähde: www.martat.fi

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Dreamstime