Ensi kesän kasvukausi ja sen onnistuminen varmistetaan nyt syksyllä. Syksy on myös erinomaista aikaa istutuksille. 

Innokkainkin kotipuutarhuri alkaa olla tähän aikaan vuodesta kyllästynyt pihan hoitamiseen. Nyt kannattaa kuitenkin vielä vähän pinnistää ja tehdä puutarhan syystyöt huolella. Siten varmistuu ensi kesän kukkaloisto, nätti nurmikko ja kasvimaan runsas sato. 

Syksy on erinomaista aikaa istutuksille. Lyhenevät ja viilenevät päivät sekä kostea maa varmistavat hyvän kasvuunlähdön eikä aurinko  paahda taimia uuvuksiin. Taimia on yleensä hyvin saatavilla ja usein hinnatkin ovat edullisempia kuin keväällä. Syksyllä taimia ostaessa voi samalla kiinnittää huomiota niiden syysväriin, joka tuo puutarhaan väriloistoa pitkälle syksyyn. 

Astiataimia voi istuttaa niin kauan kuin maa on sula. Tosin arimpien kasvien, kuten jaloruusujen, kärhöjen ja alppiruusujen istuttaminen kannattaa jättää kevääseen. Myös istutusleikkaukset on syytä tehdä vasta keväällä. Havujen  ja monien perennojen pitää saada juurtua kunnolla ennen talvea, joten ne olisi hyvä saada maahan syyskuun puoliväliin mennessä. 

Yksivuotisia kesäkukkia kannattaa lannoittaa kesälannoitteella pakkasiin saakka kukinnan ylläpitämiseksi. Muita kasveja autetaan asettumaan tavilepoon vähätyppisillä tai vallan typettömillä lannoitteilla. Syyslannoitteisiin on hyvä siirtyä elokuun puolivälin jälkeen. Sama lannoite käy kaikille puutarhan kasveille: ruusupenkille, nurmikolle, marjapensaille, kasvimaalle sekä puille ja pensaille. 

Meidän maaperämme on luonnostaan hapanta ja kalkituksella voi tehokkaasti vähentää happamuutta. Kalkki on hyvä levittää märkään mahaan, joten syksy on hyvää aikaa kalkin levittämiselle. Erityisesti nurmikko ja monet puut, pensaat ja perennat hyötyvät kalkista, mutta ikivihreät kasvit – kuten alppiruusut ja havut – sekä esimerkiksi pensasmustikat pitävät happamasta maasta ja sietävät kalkkia huonosti. 

Jos haluat tietää varmasti puutarhasi kalkitus- ja lannoitustarpeet, kannattaa teettää viljavuustutkimus. 

Kukkaloisto luodaan syksyllä

Sipulikukkien istutusaika on syksyllä. Hyasinttien, krookusten ja narsissien sipulit istutetaan syyskuussa, tulppaanit ja pienet sipulikukat ehtivät vielä lokakuussakin. 

Perennamaata voi uudistaa jakamalla. Erityisesti kevään ja alkukesän kukkijat kannattaa jakaa syksyllä, ettei kukinta keväällä häiriinny. Esimerkiksi kevätkaihonkukka, kevätvuohenjuuri ja saksankurjenmiekka ovat syksyllä jaettavia. Myös pioni haluaa kasvaa rauhassa, joten jos sen haluaa jakaa tai siirtää, on toimenpiteen aika nyt syksyllä. 

Perennojen kypsät siemenet kannattaa myös kerätä ja hyödyntää. Ne voi kylvää suoraan maahan tai tai ruukkuihin, jotka laitetaan suojaiseen paikkaan pihassa tai upotetaan multaan. Kylvöt on hyvä merkitä vaikka jätskitikkuihin kirjoitetuilla nimilapuilla, ettei sitten keväällä tarvitse arvailla, mitä mistäkin kohdasta on nousemassa. 

Kukkapenkkejä ei tarvitse haravoida syksyllä, sillä lehdet ja kuolleet kukkavarret suojaavat kasveja pakkaselta, viimalta ja kevätauringolta. Kuivuneet varret poistetaan vasta keväällä. 

Ikivihreät kasvit kannattaa suojata kuivattavalta kevätauringolta vaikkapa kasvin ympärille rakennetulla kehikolla, jonka päälle suoja on helppo laittaa. Muista kuitenkin, että suojat kannattaa laittaa paikalleen vasta sitten, kun maa on jäätynyt. 

Arat kasvit, esimerkiksi jaloruusut, kannattaa suojata talvea vastaan. Puutarhaliikkeistä saa tarkoitukseen sopivia tuotteita ja hyvät neuvot suojauksen toteuttamiseen. Köynnökset kannattaa mahdollisuuksien mukaan laskea maahan ja suojata. 

Puita ja pensaita voi leikata syksylläkin

Jos herukkapensaiden leikkaus unohtui keväällä, ei hätää! Niitä voi mainiosti leikata myös syksyllä, kunhan kasvi on lepotilassa. Vanhimmat oksat leikataan maata myöten, mutta mielellään vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Syksy on sateista aikaa ja homeitiöitä on silloin ilmassa paljon. 

Myös monivuotisia puuvartisia kasveja voi leikata syksyllä sen jälkeen, kun ne ovat pudottaneet lehtensä. Esimerkiksi syyshortensia leikataan joka syksy, jotta se säilyttää kasvutapansa ja kukintansa. Viimeisen vuoden versot napsaistaan lehtien pudottua poikki siten, että oksaan jää pari-kolme silmuparia. Luumuista ja kirsikoista leikataan vain vioittuneet ja toisiaan hankaavat oksat.

Hedelmäpuut, pihlajat ja pensasmustikka ovat jyrsijöiden ja peurojen herkkua. Siksi ne on suojattava ja varmin tapa on riittävän korkea kanaverkko. Jos alueella on peuroja, pitää aidan olla ainakin puolitoista metriä korkea. 

Myyrien varalta on suojattava myös puiden rungot. Kaupoista saa valmiita rungonsuojia, mutta kelpo suojan voi tehdä itsekin esimerkiksi salaojaputkesta halkaisemalla. 

Jyrsijät eivät kuulemma pidä tuomen oksien tai kanankakan hajusta, joten niitä voi levitellä kasvien juurelle maan jäätymisen jälkeen. 

 Nurmikon syystyöt

Nurmikko lopettaa kasvunsa vasta sitten, kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen. Siihen saakka sitä on leikattava säännöllisesti, koska liian pitkä nurmi on altis talvituhoille. Etenkin lumihome voi vaivata liian pitkäksi jäänyttä nurmikkoa sellaisina talvina, joina lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt. Nurmikko kannattaa jättää talvehtimaan noin viiden sentin korkuisena. 

Enin osa lehdistä on syytä haravoida pois, koska muuten taudit voivat levitä maanpintaan painuneiden ja tiivistyneiden lehtien alla. Yksittäiset lehdet voi jättää nurmikolle ja ajaa ruohonleikkurilla silpuksi. 

Nurmikko kannattaa myös ilmastoida syksyllä. Se tapahtuu simppelisti painelemalla talikolla reikiä nurmen pintaan. Toimenpide on erityisen tärkeä silloin, jos levittää nurmikon pinnalle kompostia ja haluaa sen ravinteiden imeytyvän maahan mahdollisimman tehokkaasti. Kalkitus tai lannoitus kalkkipitoisella lannoitteella on hyvä laittaa syksyn työlistalle. 

Jos keväällä on tarkoitus perustaa uusi nurmikko, on maanparannustyöt hyvä aloittaa jo syksyllä. Maapohja valmistellaan lannoituksella ja kalkitusmuokkauksella. Siten voidaan varmistaa aikainen kylvö ja tasainen itämistulos vielä kevätkosteuden ollessa maassa. Nurmikon voi perustaa vielä myöhään syksylläkin siirtonurmella.

Kasvimaakin tarvitsee syyshuoltoa

Sadonkorjuun jälkeen kasvimaa käännetään lapiolla mahdollisimman syvältä. Myös kasvimaalle jääneet kasvintähteet käännetään kevyesti maahan. Pintaa ei tarvitse sen kummemmin tasoitella, sillä muhkuraiseen maahan sadevesi pääsee imeytymään hyvin ja pakkanen pääsee kunnolla parantamaan maan mururakennetta.

Pinta voidaan kattaa haravoiduilla lehdillä, jotka suojaavat maan pintaa kuivumiselta ja tuottavat maatuessaan humusta kasvimaalle. Jos lehtiä on vielä keväällä jäljellä, ne voidaan muokata lannoituksen yhteydessä maahan.

Eloperäiset maanparannusaineet, kuten puutarhamulta ja komposti, parantavat liian karkeiden kivennäismaiden sekä huonorakenteisten hiesu- ja savimaiden viljelyominaisuuksia. Syksyllä maahan muokattava komposti voi olla puoliraakaa eli ns. katekompostia. Puutarhamultaa levitetään tarpeen mukaan 5–10 senttiä ja kompostia 2–5 senttiä paksu kerros. 

Älä unohda kompostia 

Kaikki nurmikolta ja muualta puutarhasta kertyvä, terve kasvijäte – kuten naatit, lehdet ja nurmikon leikkuujäte – kannattaa kompostoida, sillä komposti on mitä mainiointa maanparannusainetta. Kompostoimalla eloperäinen, maatuva jäte saadaan takaisin kiertoon luonnonmukaisesti. Aiemmin aloitettu komposti käännetään syksyllä ilmavaksi. 

Puutarhajätettä voi kompostoida vaikka kasalla, mutta kompostorissa maatuminen on nopeampaa. Jos vähänkään epäilee tai havaitsee, että jätteessä voi olla kasvitauteja tai tuholaisia, kannattaa turvautua tavallisen kompostorin tai kasakompostin sijaan lämpökompostoriin. Siinä tuholaiset ja taudit tuhoutuvat eivätkä leviä valmiin kompostimullan mukana takaisin puutarhaan. 

Muumiotautiset omenat ovat poikkeus. Ne pitää kerätä pois ja hävittää polttamalla, viemällä kaatopaikalle tai kaivamalla syvälle maahan. Muuten itiöt talvehtivat ensi kesää varten. Ne myös lentävät tuulen mukana, joten muumiotautia on järkevää torjua yhteistyössä naapureiden kanssa. 

Ja vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: jos veit sisäkasvit ulkoilemaan, muista kiikuttaa ne takaisin sisälle nyt. Niitä on myös syytä pitää silmällä siltä varalta, että kasvin mukana sisälle tulee tuholaisia. Silloin pystyt alottamaan torjuntatoimet heti niitä havaitessasi. 

Lähteet: biolan.fi, puutarha.net

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Freepik