Talon ilme kohenee silmissä, kun piha viimeistellään näyttävällä kiveyksellä. Jos viikonlopuista, kesälomasta ja arki-illoista irtoaa tunteja riittämiin, kiveyksen teko onnistuu omatoimirakentajaltakin.

Kivet on kätevä koputella paikoilleen kuminuijalla. Vatupassilla katsotaan kallistukset kohdilleen. Veden on valuttava rakennuksesta poispäin. Kuva: Rudus Oy

Pohjatyöt on pihakiveyksen teossa työvaihe, jonka tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Markkinointipäällikkö Pirkko Merisalo Rudus Oy:stä sanoo, että omatoimirakentajien tavallisimmat virheet liittyvät juuri pohjatöihin.

Laiminlyönnit voi piilottaa seuraavaan talveen asti kivien alle, mutta karu totuus paljastuu pian. Routiminen on ilmiö, joka tarkoittaa kosteassa maaperässä tapahtuvia tilavuusmuutoksia veden jäätyessä. Jos kiveys ladotaan routivalle pohjalle, pakkanen paukuttaa sen kuhmuroille alta aikayksikön.

– Kaikki routiva maa-aines on otettava pois, kiviä ei saa laittaa mullan päälle, painottaa Merisalo.

Routiva pohjamaa pois

Routivia maalajeja ovat esimerkiksi siltti, savi, hiesu ja runsaasti hienoa ainesta sisältävät moreenit. Myöskään turve- ja liejumaat eivät sovellu kiveyksen pohjaksi heikon kantavuutensa vuoksi.

Mikäli tontin pohjamaa on routivaa, sitä on poistettava sopiva määrä ja korvattava kantavalla, routimattomalla maa-aineksella, kuten soralla ja hiekalla.

Kiveyksen käyttötarkoitus ja kuormitus sekä maaperän laatu vaikuttavat siihen, miten paljon routivaa maata poistetaan. Tavallisesti on kaivettava reilusti yli puoli metriä tai jopa metri. Lapissa lapio saa heilua enemmän kuin etelässä, sillä maa routii syvemmältä.

Jos käytetään routaeristyslevyjä, riittää vähempi kaivu kuin jos levyjä ei käytetä. Kuitenkin routivaa maata on poistettava aina vähintään 40 senttiä.

Mikäli paikalliset olosuhteet sitä edellyttävät, kaivun pohjalle tehdään salaojitus.

Mursketta kerroksittain

Kun on poistettu riittävä määrä maata, kaivannon pohja tasataan ja sen päälle levitetään suodatinkangas. Kangas estää routivan pohjamaan ja päälle tulevan murskeen sekoittumisen.

Jos käytetään routaeristyslevyjä, suodatinkangasta ei tarvita. Sen sijaan kaivannon pohjalle levitetään 5–10 senttiä hiekkaa, joka tasataan. Routaeristyslevyt, esimerkiksi EPS-levyt, asennetaan hiekan päälle huolellisesti, ja päälle levitetään toinen noin 10 sentin hiekkakerros. Pohjustettava alue saa olla noin 30–40 senttiä tehtävää kiveystä leveämpi, jotta routa ei pääse hiipimään sen alle.

Seuraavaksi kankaalle – tai jos on käytetty routaeristyslevyjä, hiekalle – levitetään niin sanottu jakava kerros mursketta. Se on paksuudeltaan yleensä 40 senttiä tai enemmän. Jos käytetään levyä, vähempikin riittää. Jakavassa kerroksessa murskeen raekoko on 0–64 milliä.

Jakavan kerroksen päälle tulee kymmenisen senttiä 0–32 millin mursketta eli niin sanottu kantava kerros. Murskekerrokset tiivistetään täryttimellä noin 20 sentin kerroksin.

Pohja viimeistellään levittämällä murskeen päälle 3–5 sentin kerros kosteaa asennushiekkaa tai kivituhkaa. Sopiva raekoko on 0–8 milliä. Lopuksi vielä tasaus oikolaudalla, ja pohja on valmis kivien asennusta varten.

Kallistukset oikeaan suuntaan

Kun pihan pohjamaa on routimatonta hiekkaa tai soraa, pohjatyöt helpottuvat.

Mikäli työskennellään routimattomassa uudessa pihassa, joka ei ole vielä painunut, jakavan murskekerroksen ja mahdollisen routaeristyslevyn asennuksen sisältävät työvaiheet jäävät pois. Pintamaata poistetaan vain joitakin kymmeniä senttejä ja toimitaan kuten edellä kantavan, 32-millisen kantavan murskekerroksen asennuksesta eteenpäin.

Jos routimaton piha on vanha ja näin ollen jo painunut, kantavaa murskekerrosta ei välttämättä tarvita lainkaan, vaan pohjaksi saattaa riittää asennushiekka tai kivituhka.

Sadeveden on valuttava kiveystä pitkin rakennuksesta poispäin. Tämän vuoksi kiveyksen minimikallistus on 2 prosenttia eli 2 senttiä metrin matkalla.

Pintakallistukset on huomioitava pohjatöiden alusta lähtien. Oikeat kallistukset määritetään vatupassilla ja merkataan puurimoilla.

Ja viimeiseksi asia, joka varmistetaan ensimmäisenä. Ennen kuin lapio isketään ensimmäisen kerran maahan, on selvitettävä, onko työskentelyalueella maanalaisia sähkökaapeleita tai putkistoja. Muuten voi tulla kallis vahinko.