Meillä Suomessa veden laatua valvotaan tarkasti ja vesilaitoksilta lähtee pääsääntöisesti vaatimusten mukaista ja käyttökelpoista vettä. Haja-asutusalueilla puolestaan on käytössä omia kaivoja ja niiden veden laadussa voi olla paljonkin sanomista.

Taannoin television suositussa remonttiohjelmassa todettiin, että jos vesi on kirkasta ja hyvänmakuista, sitä voi huoletta juoda. Asia ei ole ihan näin yksiselitteinen, sillä näennäisestä hyvälaatuisuudesta huolimatta erityisesti porakaivojen vedessä voi olla liikaa haitta-aineita – kuten rautaa, arseenia, mangaania, fluoridia, radonia, uraania – tai mikrobeja. 

Liika rauta, mangaani tai humus vedessä ei jää huomaamatta, koska se yleensä aiheuttaa makuhaittoja sekä värjää pyykin ja vesikalusteet. Radon, uraani ja arseeni puolestaan ovat erityisesti lasten terveydelle haitallisia eikä niitä voi millään tavalla havaita juomavedestä. Veden laatua voi onneksi suhteellisen helposti parantaa erilaisilla suodattimilla. 

Vesilaitoksilta tulevassa vedessä ei lähtökohtaisesti arseeni-, radon tai uraaniongelmaa ole, mutta muita harmeja saattaa esiintyä. 

– Vesilaitoksilta kaikkialla Suomessa lähtee laatuvaatimusten mukainen vesi, mutta mitä tapahtuu vesilaitoksen ja kiinteistön välissä, onkin toinen kysymys. Jakeluverkosto vanhenee maan alla eikä sitä ehditä saneeraamaan riittävää vauhtia nykypäivän tasolle. Vanhasta verkostosta voi todistetusti lähteä omia aikojaan tai putkirikkojen aiheuttamien paineenvaihteluiden vuoksi kaikenlaisia epäpuhtauksia liikkeelle, sanoo tekninen asiantuntija, lvi-insinööri Hannu Haanpää. Hän teki muutama vuosi sitten opinnäytetyönsä kiinteistön käyttöveden suodatuksen tarpeesta eli tuntee aiheen hyvin.

– Liikkeelle lähtenyt irtosakka sameuttaa vettä ja yleinen ohje on, että vettä kannattaa vähän aikaa juoksuttaa. Kyllähän se vesi sillä konstilla kirkastuu, mutta samalla tuo irtosakka päätyy kiinteistön käyttövesijärjestelmän jokaiseen vesipisteeseen ja -kalusteeseen sekä putkistoon ja saattaa aiheuttaa haittoja. Myös vesimittarin toiminta voi irtosakan takia häiriintyä.

Kiinteistön omistajan vastuulla on huolehtia, että kiinteistön oma talousvesiverkko on asianmukaisesti suojattu mainituilta haittatekijöiltä. Kiinteistöön on mahdollista asennuttaa suodatinlaitteisto turvaamaan omaa käyttövettä vanhan putkiverkoston epäpuhtauksilta – ja se kannattaa tehdä. Samoin kaivoveden haitta-aineita voidaan poistaa suodattamalla. 

Tutkituta, jos veden laatu epäilyttää

Jos epäilee, että omassa käyttövedessä on jotakin siihen kuulumatonta, pitää vesi tutkituttaa. Yli viiden asunnon kohteissa veden tutkiminen on terveysviranomaisen asia, mutta veden voi toki lähettää analysoitavaksi omalla kustannuksellaan. 

Rautakaupoissa on muutaman kympin maksavia vesianalyyseja, mutta jos haluaa luotettavan tuloksen, pitää vesi lähettää puolueettomaan, akkreditoituun laboratorioon, joita on kymmenkunta Suomessa. Analyysin hinta on joitakin satasia, mutta laatuero ja analyysissä tutkittavien ominaisuuksien laajuus halpoihin tee-se-itse-testeihin on oleellinen. 

Jos vedestä löytyy epäpuhtauksia, on vesilaitoksen asia korjata ne. Vanhenevan verkoston tuomilta harmeilta tai oman kaivon epäpuhtauksilta suojautuu parhaiten asennuttamalla kiinteistöön suodatinlaitteiston. Millaisen laitteiston tarvitsee riippuu sitten siitä, mitä vesianalyysissa löytyy.

Irtosakan ja vastaavien epäpuhtauksien suodattamiseen kaupungin vesijohtoverkossa riittää pienikokoinen, itse itsensä puhdistava laite, joka asennetaan kiinteistön vesimittarin jälkeen. Tällöin koko kiinteistön vesi on turvattu.

Kaivoveden puhdistus vaatii järeämmät laitteet

Rautaa, mangaania, humusta ja bakteereita esiintyy usein pintakaivoissakin. Porakaivovedessä voi olla lisäksi ainakin arseenia, uraania ja radonia. Samoja haitta-aineita on toki vesilaitostenkin raakavedessä, mutta ne suodatetaan jo vesilaitoksella pois vedestä. 

Rautaa, mangaania ja humusta lukuunottamatta kaikki edellämainitut eivät näy, haise tai maistu vedessä – niitä ei siis voi aistinvaraisesti havaita. Sama pätee mikrobeihin, kuten esimerkiksi suolistobakteereihin. Nekään eivät vedessä maistu, mutta silti niitä voi olla. 

Mineraalit päätyvät kaivoveteen maaperästä, mikrobit taas useimmiten kaivoon valuvasta maa-aineksesta ja sen mukana tulevista pöpöistä. Usein kaivoon joutuu myös pieniä eläimiä, kuten hiiriä, päästäisiä ja sammakoita, jotka sitten pilaavat veden. Porakaivokaan ei ole turvassa elukoilta, jos tuuletusputken hattu on huonosti kiinnitetty tai unohtunut kokonaan. 

Joissakin tilanteissa kaivoveden laatua voidaan parantaa vedenkäsittelyllä. Alkajaisiksi vesi pitää analysoida ja sen jälkeen käsittelymenetelmä valitaan analyysitulosten sekä vedenkulutusmäärän perusteella. Yhdellä laitteella ei aina pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia, mutta jokainen ongelma on mahdollista ratkaista. 

Kaivovesi tulisi tutkituttaa säännöllisesti, vähintään kolmen vuoden välein. Se pitää tutkia myös aina silloin, kun veden epäilee aiheuttavan terveysoireita, väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti tai kun perheeseen on syntymässä lapsi tai kiinteistöä ollaan myymässä tai ostamassa. Lapset ovat herkempiä mineraalien haittavaikutuksille.  

Kolmen vuoden välein tehtävässä rutiinitutkimuksessa kannattaa mitata bakteerien määrä, pH, väri, sähkönjohtavuus, sameus, permanganaattiluku (humus), rauta, mangaani ja kloridi. Viiden vuoden välein on hyvä tutkia edellisten lisäksi myös nitraatti, nitriitti, veden kovuus, fluoridi, alumiini ja ammonium. 

Kallioporakaivoista tutkitaan edellisten lisäksi aina arseeni, uraani ja radon. Myös Säteilyturvakeskus suosittaa radon- ja uraanipitoisuuden mittaamista jokaisesta porakaivosta. (Lähde: https://www.vesi.fi/vesitieto/kaivoveden-laatu-syventava-sisalto)

Jos mökkiläinen on kantoveden varassa, voi järvi- tai sadevedestä suodattaa juomakelpoista vettä  kantovesisuodattimella. Se on varsin edullinen laite, joka toimii veden omalla paineella ilman vesiliitäntää tai sähköä. Huomionarvoista kuitenkin on, että sinilevän myrkkyä ei tämäkään suodatin ei pysty poistamaan.

Kaivokin kaipaa huoltoa

Kaivotyypistä huolimatta huolto on paikallaan kuuden-kahdeksan vuoden välein. Vaikka kaivo olisi ollut pitkään käyttämättä, mutta on ollut aiemmin toimiva, se on kunnostettavissa käyttökuntoiseksi. Ei siis kannata heittää kirvestä kaivoon. 

Joskus kaivoveden laatua heikentää se, että takavuosina kaivonrenkaiden asentamisesta jaettiin virheellistä tietoa. Janika Kanto havaitsi tuoreessa opinnäytetyössään, että Suomessa jaettiin kymmeniä vuosia virheellistä tietoa siitä, miten päin kaivonrenkaat pitäisi asentaa. Kaivonrenkaat oli ohjepiirustuksissa asennettu ylösalaisin, naarashuullos ylöspäin.

Vesi ei pysynyt hyvälaatuisena kaivoissa, sillä kaivojen kansien päältä pintavedet ja niiden mukana esimerkiksi lintujen ulosteet valuivat kannen huulloksen mukaisesti kaivoon. (Lähde Janika Kanto: Talousvesikaivojen betonirenkaiden rakenteelliset ongelmat Suomessa, SAMK opinnäytetyö, toukokuu 2022). 

– Jos renkaat ovat väärinpäin, on varmin ratkaisu olla yhteydessä alan ammattilaiseen ja pyytää apua heiltä. Renkaat pitää joka tapauksessa kääntää oikein päin ja huonoimmassa tilanteessa joudutaan tekemään kokonaan uusi kaivo, sanoo Hannu Haanpää.

– Joka tapauksessa ja kaivotyypistä riippumatta kaivo on hyvä huoltaa aika ajoin. Käytännössä se tarkoittaa rengaskaivossa sitä, että kaivoon vaihdetaan pohjahiekat, se pestään ja tarkistetaan saumojen tiiveys sekä kaivon rakenne. Jos on epäilys, että vedessä on bakteereja, pitää kaivo myös desinfioida. Huollon jälkeen kaivon vesi on tutkittava ennen kuin sitä aletaan käyttää.

Suositeltavaa on, että ammattilainen tarkastaa ja huoltaa kaivon. Taitava ja pystyvä saattaa selvitä siitä itsekin, mutta koska kaivonpuhdistajan on mentävä fyysisesti kaivoon, jossa voi happikatokin yllättää, ei huoltoa saa ainakaan yksin yrittää. Mieluummin siis jo turvallisuussyistä kannattaa pyytää ammattilainen paikalle.

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Freepik