Kesällä on aika nauttia oman kasvimaan sadosta. Suurta viherpeukaloa ei tarvitse olla, vaan helpoillakin konsteilla voi päästä alkuun kasvimaan kanssa ja saada runsaasti satoa. 

Suomessa kasvukausi on lyhyt ja kesäkin voi pahimmillaan jäädä viileäksi ja sateiseksi. Huolehtimalla maaperästä ja huomioimalla eri kasvien tarpeet kasvimaasta voi saada kuitenkin paljon irti ja päästä nauttimaan oman pihan antimista.

Ensimmäinen askel kasvimaan perustamisessa on sopivan sijainnin valitseminen. Kasvimaa tuottaa satoa parhaiten, kun kasvit saavat esteettömästi valoa 8-10 tuntia päivässä ja maaperä on kunnossa. Kasvimaa kannattaakin sijoittaa pihan aurinkoisimpaan paikkaan, jossa vesi ei seiso ja joka on myös tuulelta suojassa. Kesän lämmin tuuli voi nopeuttaa maan kuivumista, ja kylmät tuulet puolestaan jäähdyttävät maata.

Jos kasvimaa tulee keskelle nurmikkoa, se kannattaa vielä rajata esimerkiksi kiveyksellä, laudoilla tai reunanauhalla, ettei nurmikko pääse leviämään kasvimaalle.

– Aurinkoinen paikka on kaikille hyötykasveille tarpeen. Auringon olisi hyvä paistaa useita tunteja. Etenkin lämpöä vaativat lajit, kuten kurkku, kurpitsa ja tomaatti vaativat aurinkoa ja suojaisan paikan, jotta ehtivät tuottaa satoa, kertoo Hyötykasviyhdistys ry:n hortonomi Outi Tynys.

Kun sopiva paikka on löytynyt, kasvimaan valmistelu aloitetaan muokkaamalla maa. Maa käännetään ja möyhennetään lapionpiston eli noin 20 sentin syvyydeltä ja rikkakasvit ja muut roskat kerätään pois. Kääntämistä varten voi vuokrata jyrsimen tai käyttää lapiota tai talikkoa.

– Lapio ja talikko ovat hellävaraisia lieroille ja maaperälle. Jyrsin voi kuitenkin olla tarpeen, jos alue on iso tai maaperä ongelmallinen.

Maanparannus maalajin mukaisesti

Tumma multamaa sopii miltei kaikille kasveille kasvualustaksi, mutta esimerkiksi tiivis savimaa tai karkea hiekkamaa tarvitsevat ennen viljelyn aloittamista maanparannusta.

– Eloperäinen aines tekee hyvää kaikille maalajeille. Tiivis savimaa hyötyy lisäksi hiekasta, Tynys kertoo.

Oman pihan maalaji kannattaa selvittääkin heti aluksi ja tehdä mahdolliset parannustoimenpiteet sen mukaan. Tarvittaessa maanäytteen voi toimittaa esimerkiksi Eurofins Viljavuuspalveluun tutkittavaksi.

Maaperän happamuuden mittaamiseen puolestaan voi ostaa mittausliuskoja puutarhaliikkeiden lisäksi apteekeista. Kasvit menestyvät kun maan happamuus eli pH-taso on 6-7. Liian happaman maan pH-tasoa voi nostaa kalkitsemalla maan ennen muokkausta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi perunasta voi tulla kalkitussa maassa rupinen.

Se, miten paljon kasvimaata kannattaa lannoittaa, riippuu maalajista ja kasveista. Maaperää voi parantaa lannoittamalla tai sekoittamalla käännettyyn maahan kompostia tai kasvijätettä puutarhasta. Esimerkiksi kaupallisten lannoitetuotteiden pakkauksissa on hyvät ohjeet käyttöä varten.

– Lannoitteet kannattaa antaa usealla kerralla. Keväällä peruslannoitus, kesällä lisälannoitusta tarpeen mukaan. Kannattaa seurata kasvua, neuvoo Tynys.

– Esimerkiksi nokkoskäyte ja ruohosilppu ovat hyviä lannoitteita. Eloperäisiä ja luonnonmukaisia lannoitteita ja konsteja kannattaa suosia, sillä ne parantavat samalla maata. Omaa kypsää kompostimultaa kannattaa käyttää maanparannukseen ja lannoitukseen.

Kylväminen

Muokkaamisen ja maanparannuksen jälkeen maan pinta tasoitetaan ja muotoillaan mataliksi penkeiksi, joiden väliin jää käytävä. Istutuspenkkiin voi vetää kylvövaon kätevästi vaikkapa haravan varrella. Suorassa rivissä kasvavat taimet on helpompi erottaa rikkaruohoista, joten vaosta kannattaa tehdä suora käyttämällä apuna esimerkiksi narua.

Siemenet ripotellaan tasaisin välein valmiiksi kastellun kylvövaon pohjalle ja peitetään sitten vetämällä multaa kylvövaon päälle. Sopivan kylvöetäisyyden voi tarkistaa helposti siemenpussin ohjeista. Multa kannattaa vielä tiivistää kevyesti ja kastella hyvin kylvön jälkeenkin.

Myös kylvämisessä pitää muistaa kasvimaan maaperän ominaisuudet. Kohopenkit ovat toimiva ratkaisu jos maaperä on tiivistä ja läpäisee heikosti vettä. Jos maa pidättää vettä huonosti, korkeita kohopenkkejä kannattaa välttää mahdollisen kuivumisen vuoksi. Yksi mahdollinen vaihtoehto on myös istuttaa kasvit erillisiin kasvatuslaatikoihin.

– Kasvatuslaatikot ovat hyvä vaihtoehto jos haluaa nostaa työskentelykorkeutta. Se on helppo tapa ottaa esimerkiksi tiivis savimaa viljelykäyttöön. Laatikon pohjalle voi hyvin laittaa esimerkiksi savista puutarhamaata, vinkkaa Tynys.

Kasvatuslaatikon voi laittaa myös kiveykselle ja kalliolle, ja se toimii hyvänä ratkaisuna esimerkiksi monivuotisten rikkaruohojen valtaamassa paikassa. Kasvimaan hoitamisessa voi myös säästää vaivaa käyttämällä istutuspenkeissä katemateriaalia, joka estää rikkaruohojen kasvun.

– Rikkaruohot saattavat yllättää. Siinä erilaiset katteet ovat hyvä apu, kuten esimerkiksi olki, ruohosilppu, katekalvot ja -paperit ja muut kaupalliset tuotteet.

Suojaa kasvit kylmältä

Mitä kasvimaalle sitten kannattaisi istuttaa, ja milloin? Kasvien sopivat istutusajat vaihtelevat lajikohtaisesti. Yrttien esikasvatuksen voi aloittaa sisätiloissa jo hyvinkin varhain keväällä, mutta monet hyötykasvit voivat kärsiä ulkona vielä alkukesän viileistä säistä.

– Jos kasvattaa kurpitsan, kurkun, pavun ja maissin taimia, noin kolmen viikon esikasvatus riittää. Pieni taimi sopeutuu ulos isoa helpommin, Tynys muistuttaa.

– Kaikki kasvit kannattaa totuttaa vähitellen ulos eli karaista. Siinä kasvuharso on hyvä apu. Esimerkiksi pavut, tomaatti, kurpitsa ja kurkku ovat arkoja kylmälle. Ne voivat vioittua jo, kun lämpötila laskee lähelle nollaa.

Kasvuharso jouduttaa itämistä ja suojaa kasveja sekä kylmältä että lentäviltä tuhoeläimiltä. Harso saa olla paikoillaan hyönteispölytystä vaativien kasvien – kuten kurpitsa, avomaankurkku, papu ja herne – kukintaan asti. Hoitotöiden ajaksi harso otetaan pois. Harsolla voi suojata kasveja kylmältä myös loppukesällä.

Mitä kasvimaalleen sitten istuttaa, riippuu toki ennen kaikkea omista mieltymyksistä. Eräiden lajikkeiden kanssa on kuitenkin vaivatonta aloittaa, jos kasvimaa on vielä harrastuksena uusi.

– Aloittelijalle helppoja satokasveja ovat esimerkiksi salaatti, valkosipuli, peruna ja yrtit, härkäpapu, mangoldi ja lehtikaali. Sato riippuu myös paljon kesästä. Osa kasveista pitää viileästä kesästä, osa lämpimästä, kertoo Tynys.

Kumppanuuskasvit kaveriksi

Sadon määrää voi kasvattaa myös vuoroviljelyn ja kumppanuuskasvien avulla. Vuoroviljelyssä viljellään omissa lohkoissaan ravinnetarpeiltaan samanlaiset kasvit niin, että samaa kasvia ei kasvateta joka vuosi samalla paikalla. Kasvit jaetaan typentarpeen mukaan neljään eri ryhmään: vaativat, keskinkertaisesti vaativat, vähän vaativat ja typensitojakasvit. Kun kasviryhmän paikkaa vaihtaa vuosittain lohkosta toiseen, kasvit eivät kuluta maasta kokonaan yhtä ravinnetta ja maaperä pysyy tasapainoisena.

– Tärkeintä on vaihdella kasvupaikkoja eli vuoroviljellä. Kumppanuuskasveja voi kokeilla lisäksi, neuvoo Tynys.

Tietyt kasvit kasvavat erityisen hyvin rinnakkain, kuten esimerkiksi härkäpapu ja peruna. Sekaviljelyssä kasveja ei erotella omiin lohkoihinsa, vaan rinnakkain kasvatetaan kasveja, joiden kasvuajat ja ravinnetarpeet poikkeavat toisistaan. Eräät kasvit, muun muassa kurkkuyrtti, kehäkukka, krassi ja kamomillasaunio, edistävät luonnostaan muiden kasvien kasvua. Lisäksi voimakkaasti tuoksuvat yrtit, samettikukat, tomaatti ja sipuli harhauttavat tuhohyönteisiä ja näin parantavat satoa.

Runsaan sadon varmistamiseksi Tynys antaa yksinkertaisen neuvon.

– Kannattaa kasvattaa useita lajeja. Lisäksi harso on hyvä apu alkukesällä, joka on meillä usein kolea. Myös hoitotyöt kuten kastelu, kitkeminen, harvennus ja lannoitus kannattaa tehdä ajallaan.

– Sadonkorjuun suhteen kannattaa olla valppaana. Jos kesäkurpitsa tai kurkku alkaa pullistaa suuria hedelmiä, uusien kukkien ja alkujen muodostuminen tyssää.