Kukapa ei muistaisi Asterix-sarjakuvista, miten roomalaiset, tai ainakin vapaat roomalaiset miehet, viettivät aikaansa kylpylässä lorvien. Mahtavat kylpylät eivät ole vain sarjakuvien satua, vaan ne olivat antiikin Roomassa vapaa-ajanvieton keskuksia. Kylpylöissä käytiin urheilemassa, peseytymässä ja tuttavia tapaamassa.
Apenniinien niemimaalla lukuisia kreikkalaissiirtokuntia ja Rooman kulttuurissa paljon kreikkalaisia vaikutteita: Rooman jumalat olivat pitkälti kreikkalaista lainaa ja samaa pätee kylpylöihin.
Kreikassa urheilu oli tärkeässä asemassa. Urheilun harrastamisen keskus tunnettiin nimellä ”gymnasion”. Platonin aikana täydelliseen gymnasioniin kuului paitsi useita urheilutiloja, kuten kilpajuoksu- ja painikentät sekä palloiluhalli, myös nimellä balaneion tunnettu lämmitetty kylpylä. Kreikkaan kylpylä oli saapunut ilmeisesti aiemmin idästä.
Roomalainen kylpylä – latinaksi ”thermae” ja suomeksi ”termi” – on mahtipontisempi sovellus samasta ideasta. Oikeastaan termin kutsuminen vain kylpyläksi on vähättelyä. Kyse oli huvittelukeskuksesta, joka saattoi sisältää kylpylän lisäksi myös urheilukentän, kirjaston, teatterin, kävelypuistoja, ravintoloita ja muita tiloja.
Herran ja narrin kylpy
Roomalaiset pitivät kylpemistä suotuisana terveydelle. Tähän vaikuttivat muiden muassa lääketieteen isän, Hippokrateen, sekä myöhemmin eläneen kreikkalaislääkärin, Asklepiadeen, ajatukset.
Kylpylään tultiin paitsi puhdistautumaan ja hoitamaan terveyttä, myös viettämään vapaa-aikaa. Ennen kylpemistä moni pelasi pallopelejä. Esimerkiksi Caesar ja Augustus olivat tunnettuja pelaajia. Kylpemässä käytiin lähes päivittäin ja aikaa kylpylässä saattoi kulua useita tunteja.
Roomalainen yhteiskunta oli nykymaailmaan nähden varsin epätasa-arvoinen. Luokkaerot olivat kylpylöissä tavallista pienemmät. Kylpemässä kävivät sekä rikkaat että köyhät, jopa orjatkin.
Kylpylät avattiin miehille yleensä iltapäivällä. Aamuisin kylpylässä käytettiin toisinaan vankeja puhdistautumassa.
Kylmästä lämpimään ja takaisin
Kylpylässä oli useita huoneita, joita erotti käyttötarkoitus ja lämpötila. Nykyajan pukuhuonetta vastasi apodyterium. Siellä paitsi riisuuduttiin ja pukeuduttiin, myös voideltiin keho kylvyn jälkeen öljyllä ja lepäiltiin.
Huoneessa nimeltä frigidarium oli kylmävesiallas, tepidariumissa taas haalea vesiallas ja penkkejä, joilla saattoi maata tai istua. Caldarium-huoneessa oli niin kuuma, että hiki alkoi valua. Lisäksi huoneessa oli kuumavesiallas.
Kaikkein kuumin huone tunnettiin nimellä laconicum tai sudatorium. Siellä kuumuus oli kuivaa ja lattia niin polttava, ettei sillä kärsinyt astella ilman sandaaleja. Lämpötila oli 80 asteen tienoilla.
Kylpeminen aloitettiin kylmimmästä huoneesta vähin erin kuumimpaan edeten sekä lopuksi jälleen kylmään suuntaan palaten.
Kylpylöitä lämmitettiin niin sanotulla hypokaustilämmityksellä. Kun tulipesässä poltettiin tulta, palokaasut johdettiin onton lattian alle sekä seinässä kulkeneisiin putkiin ja näin lämmitettiin sekä huoneet että altaat.
On esitetty, että suurimmissa termeissä poltettiin kokonaisia puunrunkoja. Vesi suuriin kylpylöihin tuotiin roomalaisten kuuluisalla vesijohtojärjestelmällä, akveduktilla. Jokivettäkin saatettiin käyttää.
Monta historiaa
Jos ajattelemme suomalaista saunaa muutaman sadan vuoden tarkastelujaksolla, onko oikein sanoa, että tyypillinen suomalainen käy modernissa sähkösaunassa vai onko todenmukaisempaa todeta, että hän käy hirsistä kyhätyssä savusaunassa?
Kumpikin lienee riittävän kaukaa katsoen yhtä totta. Meille erot näyttäytyvät selvärajaisina, koska elämme kyseistä ajanjaksoa parhaillaan ja aikakausien niputtaminen yhteen vaikuttaa hullulta.
Roomalaisten kylpyläkulttuuri oli vuosisatojen mittainen. Vaikka nykypäivästä käsin syntyy kiusaus käsitellä historiaa yhtenä ja samana möykkynä, on selvää, että satojen vuosien ajanjaksolla kulttuuri eli ja muuttui. On joissain kohdin harhaanjohtavaa sanoa, että roomalaiset tekivät näin tai noin – he tekivät sekä näin että noin.
Satu meni saunaan – entä Seppo?
Yksiselitteistä vastausta ei voida antaa esimerkiksi siihen, kylpivätkö miehet ja naiset yhdessä vai erikseen. Välillä näin tehtiin enemmän ja välillä vähemmän. Keisari Hadrianus kielsi, keisari Heliogabalus taas salli eri sukupuolten yhteiskylvyt.
Lienee ilman asian seikkaperäistä selvittämistä helppo arvata, että siellä, missä esiintyy paljon ihmisiä ja alastomuutta, on myös taipumusta määrättyjen sukupuolittuneesti latautuneiden toimintojen ilmenemiseen. Edellä mainitun Heliogabaluksen kerrotaan jopa kutsuneen kokonaisen korttelin ilotytöt kanssaan kylpyyn.
Joinakin aikakausina kylpylöiden tienoilla päivysti prostituoituja ja jotkut toivat kylpylään oman seuralaisen mukanaan. Palvelijattariltakin saatettiin joskus pyytää pikku palvelusta ja myös sellainen saada. Kylpylöissä oli palveluksiin hyvin soveltuvia yksityishuoneita. Jotkut kylpylöiden omistajat loivat uraa myös sutenöörinä.
Kylpylöitä rakennettiin ja pyöritettiin osin lahjoitusvaroin. Perustajan ja lahjoittajien nimet kaiverrettiin kiveen sisäänkäynnin kupeeseen. Toisaalta kylpylät olivat paikoin tuottoisa bisneskin.
Jokaisen kaupungin juttu
Kylpylöiden kukoistuskaudella 100-luvulla jaa. käytännössä jokaisessa kaupungissa oli termi. Suurimmissa kaupungeissa termejä oli kymmeniä.
Termiä pienempää, vain kylpemiseen tarkoitettua laitosta kutsuttiin nimellä balnea. Balneoita oli Roomassa satoja vuosia ennen kuin termit yleistyivät 100-luvulla eaa. Roomassa oli myös nimellä balneum tunnettuja pieniä yksityisiä kylpylöitä.
Roomalaiset eivät rakentaneet kylpylöitä ainoastaan valtakunnan ytimeen nykyisen Italian alueelle vaan myös valloittamilleen alueille. Esimerkiksi Masadan linnoituskaupungissa Israelissa on kaivettu esiin muinainen kylpylaitos.
Provinssikaupunkien termit olivat vaatimattomia verrattuna mahtavimpiin, Rooman keisarillisiin termeihin. Omia termejään tekivät muiden muassa Nero, Titus, Domitianus, Trajanus, Commodus, Caracalla, Diocletianus jaKonstantinus.
Turkkilaisen saunan edeltäjä
Suuret termit olivat kaupunkien maamerkkejä. Mahtavat Diocletianuksen termit olivat 14 hehtaarin laajuiset ja vetivät arviolta 3 000 kylpijää kerralla. Lähes samankokoiset Caracallan termit ovat säilyneet hyvin meidän päiviimme asti ja ovat nykyisin suosittu turistikohde Roomassa.
Termit olivat ajan arkkitehtuurin huippusaavutuksia. Jälkikäteen on laskettu, että Caracallan termien holvisto ei normaalista kivestä rakennettuna kestäisi pystyssä vaan sortuisi. Rakenteen salaisuus oli kevyen hohkakiven käyttö, minkä ansiosta holvi ei murskannut itse itseään omalla painollaan.
Kukoistavalla kulttuurilla on tapana rakentaa monumentteja menestyksensä ilmentämiseksi. Tavallaan maailman mahtavimman valtakunnan suureelliset kylpylät olivat tällainen symboli.
Valtakunnan taantuessa monet monumentitkin sortuvat. Rooman rappion mukana kylpylät ja kulttuuri hävisivät. Pisimpään ne säilyivät valtakunnan itäisissä osissa, jossa tältä pohjalta kehittyi myöhemmin hamam, joka turkkilaisena saunanakin tunnetaan.
Maailman saunat
* Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa perehdytään maailman sauna- ja kylpykulttuureihin ja niiden historiaan.
* Artikkelin lähdeaineistona on käytetty Martti Vuorenjuuren teosta Sauna kautta aikojen sekä internetaineistoja fi.wikipedia.org/wiki/Termit ja en.wikipedia.org/wiki/Thermae.
Juttusarjan aiemmat osat
Puhdas sielu puhtaassa ruumiissa