Katsaus siivouskaappiin saattaa paljastaa suuren arsenaalin erilaisia puhdistusaineita ja muita siivoustarvikkeita. Siisteyttä syntyy silti myös vähäisemmin kemikaalein ja simppelein välinein.

Siivous on ekologista silloin, kun siivouksesta aiheutuva ympäristökuormitus pyritään minimoimaan.

Marttajärjestön sivuille koostetuissa ekosiivouksen kultaisissa säännöissä kiteytetään, että kun siivoaa säännöllisesti, vettä säästäen, mahdollisimman miedoilla aineilla sekä nykyaikaisilla siivousvälineillä, siivous on myös ekologista.

Ekologisen siivouksen ydintä on myös rationaalisuus; turhan tekemisen ja kemikaalikuormituksen karsiminen.

– Siivousta ei kannata maksimoida. Esimerkiksi suursiivouksen voi jakaa kahdelle viikolle, tehdä pienen osan joka toinen päivä. Silloin ote siivoamiseen on rennompi, eikä siitä tule sellaista raivoamista, että käyttää paksua pesuainelitkua ihan sen raivon vuoksi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsen Pertti Sundqvist.

Ekologisen siivouksen periaatteita omassakin kodissaan hyödyntävä Sundqvist haluaa korostaa nimenomaan järkevää siivoamista, jota tehdään aikaa, voimia sekä hermoja säästäen.

– Asian voisi tiivistää: älä päästä likaantumaan, niin ei tarvitse siivota. Ja se älä päästä likaantumaan tarkoittaa, että pyyhkäisee liat pois usein tai heti, jos näkee jonkun kohdan likaisena.

Lika ei ehdi pinttyä, kun siivouksen optimoi

Ekologista onkin juuri jokapäiväiseen arkeen kytkeytyvä aktiivinen ylläpitosiivous. Ekologista ei sen sijaan ole siivoamatta jättäminen tai siivouksen vähentäminen radikaalisti. Tästä seuraa vain lian pinttyminen ja se, että sotkun joutuu lopulta irrottamaan vahvoilla ja ympäristöä kuormittavilla puhdistusaineilla.

Parempi on siis siivota vähän kerrallaan; siten, että perussiisteys pysyy hyvin yllä. Pertti Sundqvist kutsuu tätä siivouksen optimoinniksi.

– Kun imuroi useammin, se vähentää pölykuormitusta. Samoin muut pinnat, kuten hyllytasot, pöydät ja niin edelleen kannattaa pyyhkäistä kohtuullisen usein. Silloin lika ei kerry eikä pinty, jolloin niiden poistamiseen ei tarvita kemikaaleja. Kostea liina riittää.

Sundqvist on havainnut, että kun siivouksesta tekee jatkuvaa ja kevyttä, välineetkin kestävät hyvin, ja usein pelkkä siivousliinalla pyyhkiminen todella riittää.

Moni on kuitenkin saattanut oppia ja tottua siihen, että lähes kaikessa siivouksessa tarvitaan vahvoja puhdistusaineita. Näin ei siis kuitenkaan tarvitse olla, kun siisteydestä huolehtii säännöllisesti.

– Pesuaineita tarvitaan hankaliin paikkoihin, kuten tietokoneiden näppäimistöihin. Nehän ovat kodin likaisimpia paikkoja. Mutta kyllä pesuaineiden käyttöä voi vähentää vaikka kaapin ovien pyyhkimisessä ihan sillä, että ei päästä niitä liian likaisiksi. Pyyhkäisy useammin vähentää olennaisesti kemikaalitarvetta.

Veden voima toimii myös puhtaanapidossa

Pertti Sundqvistin mukaan pelkkä vesi on pätevä tapa pitää koti puhtaana.

– Vesi riittää. Sen rinnalle voi hankkia kunnon suodattimilla varustetun pölynimurin ja tarvittaessa vielä pienen höyrypesurin. Vain tiskille ja pyykille tarvitaan kemikaaleja.

Martat neuvovat suosimaan myös mikrokuituliinoja ja -moppeja. Niitä käyttäessä voi tosiaan pärjätä ilman pesuaineitakin, ja lisäksi niiden hankausteho on hyvä ja käyttöikä pitkä.

Myös kemiantekniikan diplomi-insinööri, tietokirjailija ja bloggari Anja Nystén on arjessaan havainnut, että usein pelkkä vesi ja lian liotus sekä kevyt hankaus tekevät ihmeitä.

– Siivouksen kemikaalikuormituksen pienentämisessä auttaa, ettei heti ensimmäiseksi kaiva esille puhdistusainetta, vaan kokeilee vaikkapa liotusta veden avulla. Jos esimerkiksi hellalle on kuivunut kananmuna tai muu tahra, kostutan talouspaperin vedellä ja lätkäisen sen lian päälle, ja annan olla siinä puolesta tunnista tuntiin. Tuolla voi usein irrottaa tahroja ilman turhaa jynssäystä ja pesuainetta.

Mikroaaltouunin Nystén puhdistaa vesihöyryn avulla.

– Laitan lautaselle vettä ja lautasen mikroon minuutiksi tai pariksi, jotta vesi saa kiehua pitkin seiniä. Sehän on kuin höyrypesu, sillä lähtee mikrosta lika tosi hyvin.

Ei se määrä, vaan laatu – siivouskaapissakin

Kun pinnat puhdistaa säännöllisesti, pääsee siis vähemmällä vaivalla, eikä voimakkaita puhdistusaineita välttämättä juurikaan tarvitse.

– Ympäristökuormituksen kannalta olennaisin kysymys on, mitä aineita siivoukseen tarvitaan. Lopulta aika vähällä pärjää: astianpesuaine, yleispuhdistusaine ja pyykinpesuaine ovat välttämättömimmät, kertoo Nystén.

Marttojen mukaan siivouskaapin perusaineiksi riittävät pH-arvon 6–8 omaavat eli neutraalit käsiastianpesuaine sekä yleispuhdistusaine. Näiden perusaineiden joukkoon Martat lukevat myös pH-arvoltaan alle 6:n olevan, kalkinpoistoon tarkoitetun happaman puhdistusaineen sekä tarvittaessa käytettävän WC:n puhdistusaineen.

Puhdistusaineissa kannattaakin satsata laatuun määrän sijaan.

– Ostaa vain muutamia tuotteita, ja nekin ympäristömerkittyinä, niin sillä pääsee ekologisessa siivouksessa jo pitkälle, Nystén sanoo.

WC- ja ilmanraikastimia kannattaa välttää, samoin pyykinhuuhteluaineen tarpeellisuutta on hyvä pohtia.

Niin puhdistusaineiden kuin muidenkin siivoustarvikkeiden hankinnassa kannattaa pyrkiä huomioimaan myös elinkaari: kuinka paljon tuote kuormittaa ympäristöä esimerkiksi valmistukseen käytettyjen aineiden ja energian kulutuksen sekä kuljetuksen osalta.

Desinfioivia ja antibakteerisia aineita erityisen harkiten

Joskus harvoin siivouksessa tarvitaan järeämpiä aineita. Marttojen mukaan näitä erikoistilanteita varten ovat emäksinen, eli pH-arvoltaan yli 8 oleva puhdistusaine, saunan puhdistusaine, lattioiden suoja- ja hoitoaineet, uuninpuhdistusaine, lasinpesuaine sekä kalustetekstiilien hoitoaine.

Anja Nystén karttaa voimakkaita puhdistusaineita, mutta joskus hänenkin on täytynyt turvautua niihin. Erään yhteiskäytössä olevan mökin sähköuuni oli taannoin niin kauheassa siivossa, ettei sen puhdistukseen tepsinyt muu kuin toistuvat käsittelyt erittäin voimakkaalla emäksisellä uuninpuhdistusaineella. Toisen kerran eräs vaate oli värjääntynyt ja selvästi menossa pilalle.

– Klooripitoisella aineella sain vaatteen pelastettua ja käyttöön jälleen. Arvioin, että tilanteessa parempi ratkaisu oli käyttää vahvaa puhdistusainetta ja näin jatkaa vaatteen käyttöikää, kuin laittaa se lumpuksi.

Normaalissa siivouksessa on muutoin syytä välttää kloorattuja desinfiointiaineita, antibakteerisia aineita sekä liuottimia sisältäviä aineita. Ne ovat haitallisia sekä ihmisten että ympäristön terveydelle.

– Jättäisin desinfioivat ja antibakteeriset aineet siivouksesta kokonaan pois. Jos kotia käsittelee näillä aineilla, myös mikrobikannasta tulee kestävä. Mieluummin pitäisin kotona hyvän, normaalin mikrobikannan, jota sitten pidetään kurissa säännöllisellä siivouksella, sanoo Nystén.

Ympäristömerkit auttavat valitsemaan paremmin

Jos miettii ekologisempia valintoja kodin pesuainehankinnoissa, selkeintä lienee suosia ympäristömerkittyjä – esimerkiksi pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin tai EU-ympäristömerkin eli niin sanotun EU-kukan – saaneita tuotteita.

– Mielestäni ympäristömerkkien seuraaminen on ihan hyvä tapa tunnistaa ekologiset puhdistusaineet. Merkinnän saadakseen tuotteen on täytettävä kaikki kriteerit, joten tuote tutkitaan. Merkintöjen kriteereitä myös kiristetään aika ajoin, kertoo Anja Nystén.

Yksi tapa siivota ekologisemmin voi olla se, että valmistaa puhdistusaineet itse. Siivouksessa voi kokeilla esimerkiksi etikkaa, ruokasoodaa ja sitruunaa. Etikkaa käyttäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että happamat aineet voivat vahingoittaa emali-, kivi- ja metallipintoja sekä kaakeleiden saumauksia.

Pyykinpesussa voi käyttää myös pesupähkinöitä, jotka sisältävät pinta-aktiivisia saponiineja. Nysténin mukaan pesupähkinät sopivat ehkä parhaiten hieman likaisen pyykin kevyeen pesuun ja raikastamiseen.

– Jos katsoo, mitä nykyaikainen pyykinpesuaine sisältää, siellä on iso sekoitus erilaisia aineita, kuten entsyymejä ja valkaisuaineita, joilla on pesun kannalta monenlaisia tehtäviä. On selvää, ettei yksi ainesosa, saponiini, millään voi hoitaa kaikkia tehtäviä.

Nystén neuvookin tehostamaan pesupähkinöillä tehtävää pyykinpesua esimerkiksi sappisaippuan avulla.

Vanhat pois ensin, sitten vasta uudet tilalle

Moni varmasti siivoaa ympäristöystävällisesti jo nykyisellään, mutta toisten kohdalla ekologisempi siivous voi edellyttää uudelleenasennoitumista ja siivousrutiinien muuttamista.

Jos päättää ryhtyä siivoamaan ympäristöystävällisemmin, on resurssien kannalta järkevintä käyttää siivouskaappiin jo hankitut tuotteet pois ensin – tietenkin oikeasta annostelusta huolehtien.

– Ottaa sieltä pakkauksen kerrallaan ja käyttää loppuun, ja sitten taas seuraavan loppuun. Sen jälkeen voi katsoa puhdistusainevalikoimaa uusin silmin ja karsia kaikki turhat tuotteet pois ostoslistalta. Jotkut tekevät sen, että heittävät vanhat puhdistusaineet pois, ja ostavat uudet ekologiset tilalle. Sehän vasta hassua on! sanoo Anja Nystén.

Artikkelin lähteinä Marttajärjestön verkkosivut, Anja Nysténin teos Kemikaalikimara (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008) sekä Siististi.com.

Teksti: Saara Pakaslahti

Kuva: Pixabay