Perinteikäs rintamamiestalo on säilyttänyt suosionsa asunnonostajien keskuudessa. Nykyään monet nuoret, ensiasuntoa ostavat pariskunnat haaveilevat rintamamiestalosta. Usein rintamamiestalot kuitenkin vaativat remontointia, eikä remontoija aina osaa ottaa huomioon talon ominaisuuksia remontoidessaan.

Rintamamiestalo oli rakennusaikansa tyypillinen talo.
– Silloin ajatuksena oli rakentaa resurssitehokas, kompakti talo. Samoja asioita tavoitellaan nyt energiatehokkuuden ja ekologisuuden nimissä, kertoo arkkitehti Harri Metsälä rakentamiskulttuurikeskus Piirusta.
Rintamamiestaloja rakennettiin erityisesti 1940-1950 luvuilla.
– Siihen aikaan rakennusluvan sai niin kutsutuilla tyyppipiirustuksilla käytännössä suoraan.
Kuten kaiken vanhan korjaamisessa, kannattaa rintamamiestaloakin kunnostaessa muistaa ja hyväksyä se, että talo on vanha.
– Julkisuudessa signaali on ollut, että vanhan talon tavoilla ei voi elää. Mielestäni kyse on pikemminkin kyvystä sopeutua erilaiseen tapaan asua. Talon henki säilyy paremmin, jos oman uutuudenviehätyksensä pystyy tyydyttämään muilla tavoin, Metsälä pohtii.
Arkkitehtinä Metsälä toivookin, että rintamamiestaloja korjattaessa muistettaisiin niiden historiallinen merkitys.
– Olisi hyvä säilyttää talon henki, sillä rintamamiestalot ovat osa kulttuuriperintöämme. Erityisesti talon ulkoinen ilme ja tyyli ovat tärkeitä, joten julkisivua korjattaessa kannattaa pitää kiinni siitä, että uusikin ulkokuori sopii tyyliin. Rakennusosia ja muita remontoinnissa tarvittavia materiaaleja saa ainakin toistaiseksi verraten helposti.
– Tyyliin sopivia ovia ja ikkunoita saa erilaisista vaihtopörsseistä tai materiaalipankeista, Metsälä vinkkaa.

Uunilämmitys kunniaan

Rintamamiestalon sydän on keskusmuuri, johon on yhdistetty ympäröivissä huoneissa olevat kolme tai neljä tulisijaa.
– Käytännössä rintamamiestalon lämmitys on toteutettu alunperin pelkästään tulisijoilla. Nyttemmin monista taloista tulisijoja on purettu, ja lämmitys on toteutettu muilla tavoin. Tosin tuorein suuntaus tuntuu olevan taas palaaminen alkuperäiseen lämmitystapaan.
Metsälä pitääkin tätä talon kannalta järkevimpänä ratkaisuna.
– Tyypillinen rintamamiestalohan on suunniteltu käytettäväksi ja asuttavaksi uunilämmitteisenä. Yleisin moderni lämmitysmuoto rintamamiestaloissa on vesikeskuslämmitys, jossa voidaan lämpö tuottaa hyvin monella tavalla, hyödyntää voi esimerkiksi aurinko- tai maalämpöä.
Uunilämmityksen tehokkuudesta Metsälällä on esimerkki Tampereen Härmälästä.
– Eräässä kohteessa oli aikaisemmin remontoitaessa purettu kaikki tulisijat. Uudet asukkaat kuitenkin halusivat kunnioittaa talon henkeä ja rakennuttivat taloon uuden pönttöuunin. Tämä yksi uuni on lämmitysteholtaan niin hyvä, että se riittää lämmittämään koko talon.

Tiivistä harkiten

Tyypillisiä ongelmia nykyaikaisesta näkökulmasta ovat vetävyys ja rakenneosien tiiveysongelmat.
– Tämä johtaa käytännössä siihen, etteivät rintamamiestalojen E-luvut ole kovinkaan mairittelevia.
Energiatehokkuusmääräykset eivät hankaloita rintamamiestalon korjausta.
– Minkään remontin yhteydessä ei velvoiteta tekemään enempää kuin on taloudellisesti mahdollista. Mikään rakennusvalvonta ei vaadi remontoimaan kulttuurihistoriallisesti merkityksellistä rakennusta pilalle.
Rintamamiestaloissa käytetyt materiaalit ovat yleensä puu- ja selluloosapohjaisia.
– Jo 5 cm selluvillan lisäys riittää remontoinnin energiatehokkuudessa vaadittuun 50 prosentin parannukseen.
Rakenteiden vetoisuus on perinteisesti pitänyt sisäilmaongelmat kurissa.
– Ohuen eristyksen vuoksi rakenteet pysyvät kuivina ja ilma vaihtuu riittävän tehokkaasti.
Lisälämmöneristyksen toteuttaminen väärin onkin rintamamiestaloja remontoitaessa tyypillisimpiä virheitä.
– Jos lämmöneristystä lisätään, pitää ottaa huomioon myös lisääntynyt tarve ilmanvaihdossa, jotta kosteus sisätiloissa pysyy kurissa. Lisäeristystä tehtäessä on syytä tietää, miten talon kokonaisuus on suunniteltu toimivaksi.
Tyypillisesti rintamamiestalon ilmanvaihto on painovoimainen.
– Jos ilmanvaihtoa lähdetään koneellistamaan, pitää muistaa, ettei asenneta pelkkää poistoa. Mieluummin kuitenkin kannattaa tehostaa painovoimaista ilmanvaihtoa lisäämällä kosteisiin tiloihin ja keittiöön poistokanavia, sekä varmistaa tuloilman riittävyys. Kaiken kaikkiaan ilmanvaihdon tulisikin olla huolellisesti suunniteltu kokonaisuus, Metsälä korostaa.

Tarkkana märkätiloissa

Toinen rintamamiestalon tyypillisimpiä ongelmakohtia on märkätilojen rakentaminen.
– Rintamamiestalossa ei perinteisesti ole ollut märkätiloja sisätiloissa, joten niiden rakentaminen taloon sisälle vaatii kosteuseristyksen lisäämistä.
Tyypillisesti rintamamiestaloihin rakennetaan märkätilat kellariin tai muuttamalla osa vanhoista kuivatiloista märkätiloiksi.
– Erityisesti märkätiloja kellariin rakennettaessa pitää olla tarkkana, että maasta ei pääse kosteutta sisälle ja varmistaa riittävä ilmanvaihto märkätiloissa, jotta siellä muodostuva kosteus ei jää sisälle.
Rintamamiestalot on kuitenkin yleensä rakennettu suurille tonteille, joissa on rakennusoikeutta edelleen runsaasti jäljellä.
– Varteenotettava ratkaisu olisikin rakentaa erillinen saunarakennus pihalle, jolloin kosteudesta ei muodostu niin suuria ongelmia. Tällöin märkätilat voidaan toteuttaa modernimmin kuin rintamamiestalossa yleensä on mahdollista, huomauttaa Metsälä.
Kuten kaikessa remontoinnissa, myös rintamamiestaloa remontoitaessa pitää tietää, mitä on tekemässä.
– Jos mitään ilmeisiä vikoja ei ole, ei remonttia kannata aloittaa ennen kuin on asunut talossa jonkun aikaa, noin vuoden. Vasta silloin tietää, onko remontille todellista tarvetta. Ja tietenkin pitää muistaa, että jokainen talo on yksilö, eikä remontointiin näin ollen ole olemassa mitään yleispäteviä ohjeita.