Korona-aika aiheutti viime vuonna suoranaisen remonttibuumin. Moni innokas tee-se-itse–remontoija on nykyään kuitenkin entistä kiinnostuneempi rakennusmateriaalien terveysvaikutuksista. Terveysnäkökulma askarruttaa etenkin herkistyneitä kuluttajia.

Viime vuosi sitoi suomalaisetkin viettämään entistä enemmän aikaa kotinurkissa. Kun lomamatkat ja monet harrastukset jäivät pakostakin väliin, monet innostuivat niiden sijaan remontoimaan ja sisustamaan.

Rautakaupoissa riitti vilinää, kun remonttikuumeiset kantoivat kotiinsa kaksin käsin maalipurkkeja ja tapettirullia tai pistivät koko keittiön kerralla uusiksi. Remontti-into ei välttämättä hyydy vielä tänäkään vuonna: jo kevät voi innostaa itse kutakin tekemään pientä pintaremonttia ja tarttumaan maalipensseliin.

Allergiselle tai muuten herkistyneelle remontoijalle kodin uusi ilme voi kuitenkin tarkoittaa myös vuotavaa nenää, hengenahdistusta tai kirveleviä silmiä.

Niin kutsutut sisäilmasairaudet, sisäilman laatu ja päästöt ovat herättäneet lähivuosina paljon keskustelua, toteaa Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry:n viestintä- ja kumppanuuspäällikkö Niki Malmros. Hän huomauttaa rakennusmateriaalien päästöjen saattavan olla kuluttajille silti yhä vieras käsite.

– Altistuneet ovat ehkä valveutuneempia kuin normaalikuluttajat, hän arvioi.

Kaikki tunnistavat kyllä uuden lattian, huonekalun tai vastamaalatun huoneen hajun ja osaavat kiinnittää siihen huomiota. Harvempi osaa yhdistää sitä mielessään päästöihin, vaikka päästöistä hajussa on juurikin kyse. Malmros toteaa osan kuluttajista olevan kuitenkin nykyään entistä kiinnostuneempia siitä, saako uusi tuote haista ja miksi se haisee.

Nenä on paras päästömittari

Rakennusmateriaalien päästöt voi tunnistaa esimerkiksi hajusta.

– Jos ei ole haitallisia päästöjä, ei se tuote pitkään haisekaan, huomauttaa Malmros. Allergiselle tai muuten herkistyneelle henkilölle ne aiheuttavat tyypillisesti allergista nuhaa tai astman kaltaisia oireita, kuten hengenahdistusta.

Terveysnäkökulman kannalta olennaista on, miten pitkään päästöjä vapautuu sisäilmaan sen jälkeen, kun maali on levitetty.

– Onko se useita päiviä, useita viikkoja vai useita kuukausia, Malmros heittää esimerkkinä.

Altistumisen vähentämiseksi maalattu huone tulisikin saada vähäpäästöiseksi mahdollisimman pian. Tähän vaikuttaa valitun maalin lisäksi tilan ilmanvaihto. Silläkin on väliä, mennäänkö esimerkiksi vastamaalattuun makuuhuoneeseen nukkumaan saman tien, kolmen tunnin päästä vai seuraavana päivänä.

Malmros toteaa, että kuluttajia yritetään informoida muun muassa tällaista asioista. Hän lisää markkinoilla olevan tarjolla huima määrä erilaisia maaleja eri käyttötarkoituksiin.

– Osassa on huomioitu terveysnäkökulmat ja niissä on matalapäästöisyyden tai allergianäkökulman omaavat tunnisteet.

Lisätietoa maalin koostumuksesta kaivataan

Osa valmistajista osaa jo nostaa esiin tuotteidensa terveysnäkökulman, kiittelee Malmros. Hän toteaa tietoa olevan kuitenkin vielä aika vähäisesti näkyvillä, joten siitä ei ole välttämättä kuluttajalle apua tuotteiden valinnassa remontti- tai sisustusasioissa.

– Jos myyjät eivät nosta asiaa esille, rakennusmateriaalin vähäpäästöisyys tai allergiaystävällisyys voi jäädä huomiotta.

Valmistajien markkinoinnissa käyttämät määritelmät voivat myös jäädä kuluttajalle hämäriksi. Esimerkiksi trendiksi nousseiden kalkkimaalien yhteydessä on toistunut usein termi ”luonnonmukainen”. Se, mitä maalin luonnonmukaisuus, ekologisuus tai vähäkemikaalisuus sitten käytännössä tarkoittaa, voi olla kuitenkin vaikea hahmottaa.

Malmros muistuttaa, että maalien on lähtökohtaisesti oltava koostumukseltaan jonkin verran samankaltaisia, jotta ne ylipäätään pysyvät seinässä ja ovat myös käyttötarkoituksensa puolesta maaleja.

– Olen yrittänyt selvittää useampia tuotemerkkejä, että mihin valmistajien määritelmä perustuu, mutta tietoa on huonosti saatavilla. Osa kuluttajista on kaivannut tähän järjestöltämmekin apua. Koska osa mainostaa maaleja myös säilöntäaineettomiksi, mutta tietoa tuotteen kestävyydestä pinnalla tai avauksen jälkeen ei ole saatavilla, on se herättänyt kysymyksiä, hän kertoo.

Päästöluokka ja Allergiatunnus ohjaavat valinnassa

Tuotteiden sisältämiä materiaaleja, kemikaaleja ja mahdollisia ärsytysoireiden aiheuttajia ei ole helppo selvittää itse. Jos kuluttaja haluaa valita rakennusmateriaalinsa juuri terveysnäkökulman perusteella, osviittaa voi onneksi saada paristakin merkistä.

Sisätiloissa käytettävät rakennusmateriaalit voidaan ensinnäkin luokitella niistä haihtuvien aineiden eli päästöjen mukaan kolmeen luokkaan, joista paras eli matalapäästöisin on M1.

M1-luokitus on Sisäilmayhdistyksen kehittämä ja sen myöntää Rakennustietosäätiö. Luokitusta varten tuotteesta mitataan kaikki haihtuvat orgaaniset yhdisteet, formaldehydi, ammoniakki ja karsinogeeniset aineet, mutta myös tuotteen hajuvoimakkuus.

Toinen helppo ohjenuora on Allergiatunnus. Malmros kertoo, että tuote, jolle tunnus on myönnetty, ei yleisesti ärsytä tai herkistä ihoa ja aiheuta tuoksuherkkyysoireita tai muita allergia- tai astmareaktioita. Allergiatunnuksella merkityn maalin tulee täyttää matalapäästöisyyden kriteerit 72 tunnin eli kolmen vuorokauden kuluessa levityksestä.

– Ja sen pitää olla myös nihkeäpyyhinnän kestävä, hän lisää.

Älä osta halvalla, vaan tarpeeseen

Malmros toteaa maalin matalapäästöisyyden olevan suuri etu esimerkiksi lastenhuonetta tai makuuhuonetta maalatessa. Hänen mielestään remontoidessa tai sisustaessa olisikin hyvä miettiä myös omaa altistusta ja arjen kemikaalikuormaa.

– On sillä merkitystä pitkässä juoksussa, että mille altistaa itseään. Terveysnäkökulmat eivät ole tuulesta temmattuja, hän tokaisee.

Malmros huomauttaa, että valvonnasta ja lainsäädännöstä huolimatta kaikkien kemikaalien pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ei vielä edes tunneta. Siksi valvontaa tehdään jatkuvasti.

– Eurooppa ja maailma on kemikalisoitunut nopeassa tahdissa viimeisen 10 vuoden aikana.

Maaleissakin on käytetty pitkään muun muassa säilöntäaineita, joiden ansiosta maali säilyy avaamisenkin jälkeen pitkiä aikoja käyttökelpoisena.

– Allergiatunnusmaaleissakin on säilöntäaineita, muuten maalit eivät säily, Malmros mainitsee. Se ei ole hänen mielestään kuitenkaan aivan järkevä ratkaisu.

– Ennemmin sen pitäisi mennä niin, että maalit käytettäisiin tietyn tuntimäärän aikana, onko se sitten 48 vai 72 tuntia. Tähän suuntaan yritämme tehdä valmistajien kanssa jatkuvasti yhteistyötä, ja kaikista haitallisimmat säilöntäaineet ja pitoisuudet on onnistuttu karsimaan minimiin.

Hän peräänkuuluttaa järkiperäisyyttä: sen sijaan, että maalia ostaisi kerralla halvalla yhdeksän litran tonkan, joka jää sitten varastoon lojumaan, sitä kannattaisi hankkia vähemmän ja täysin tarpeeseen.

Suojaudu aina hyvin maalatessa

Olipa kyse mistä rakennusmateriaalista tahansa, yksittäinen käyttökerta aiheuttaa vain vähän altistusta, jos kuluttaja ei ole lähtökohtaisesti herkistynyt, astmaatikko tai allergikko.

– Turvallisiahan ne ovat käyttää, eivät ne saisi muuten olla markkinoilla. Sitä varten meillä on Tukes. Kyllä he vähän väliä arvioivat biosideja ja laillisuutta, rauhoittelee Malmros.

Hän ohjeistaa tee-se-itse–remontoijaa kuitenkin tuulettamaan hyvin, huolehtimaan riittävästä  ilmanvaihdosta – ja suojautumaan. Jos tuotepakkauksessa neuvotaan suojautumaan maalauksen yhteydessä, suojakäsineitä ja oikeanlaisia välineitä tulisi myös käyttää.

– Jos on hyvin herkkä kuluttaja, voi käyttää myös hengityssuojainta. Päästöt eivät pääse sitten rasittamaan tai laukaisemaan allergista reaktiota.

Malmros muistuttaa rakennusmateriaalien käyttöohjeiden olevan kuluttajan hyödyksi. Maalia ei kannata vain sipaista menemään noin vain.

– Ja jos kuluttaja ottaa yhteyttä ja kysyy neuvoa tai vinkkejä, sanon aina, että kannattaa kysyä maalista myyjältä mahdollisimman paljon.

Remontoidessa kannattaisikin hänen mukaansa kääntyä aina alan myyjien puoleen ja kysyä heiltä tuotteen päästöistä, olipa kyseessä sitten maali tai lattia- tai seinämateriaali tai mikä tahansa muu niihin liittyvä: tapetti, liisteri tai liima.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pixabay