Siellä, missä on ihmisiä, on aina myös riitoja. Naapuririidat ovat erityisen ikäviä, koska ne liittyvät kotiin. Naapureiden välinen sanailu voi rikkoa keskusteluyhteyden, jolloin saatetaan tarvita ulkopuolista sovittelua avuksi.

Aidan takaa tuulahtelee voimakas pyykinpesuaineen tuoksu tai naapurin jatkuva pyykin kuivaaminen häiritsee keittiön ikkunan näkymää.  Naapurin savupiipusta tupruaa turhan sakeaa savua, polttaa varmasti märkää puuta. Koiran haukkuminen käy hermoille. Lapset hyppivät ja kiljuvat päivät pitkät trampoliinilla. Desibelejä on muuten vain ihan liikaa!

Pientaloaluilla ärsyynnytään ja harmistutaan pitkälti samoista asioista kuin kerrostaloissakin: naapurista kantautuvista äänistä ja hajuista. Niiden lähteet vain voivat olla hieman erilaisia.

– Pientaloalueella saattaa esimerkiksi koirapelosta syntyvä konflikti eskaloitua helpommin, kun näkee jatkuvasti naapurin koiran aitauksessa, toteaa sovittelija Pasi Ojala Naapuruussovittelun keskuksesta. Ojala työskentelee sovittelijana Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. 

Huutelua ja lappuja

Naapuruussovittelun keskukseen voi olla myös yhteydessä, mikäli kaipaa neuvoja siitä, miten jotakin erimielisyyttä voisi lähteä selvittämään itse.

–Yleensä neuvomme, että käytäisiin ensin itse keskustelemassa naapurin kanssa asiasta ja neuvomme myös, miten se kannattaisi tehdä. Ihmiset saattavat olla meihin yhteydessä ilman, että ovat lainkaan yrittäneet keskustella asiasta. Asian suora kohtaaminen koetaan usein vaikeaksi, Ojala kertoo. 

Vaikeaa se on Ojalan mukaan etenkin silloin, kun on aiemmin huudeltu suutuspäissään tai jätetty vihaisia lappuja naapurille. On toimittu ehkä niin, ettei itsekään lopulta seisota kaikkien sanottujen asioiden takana. Silloin kasvojen menettämisen pelko estää usein yhteydenoton, jolloin saatetaan ottaa yhteyttä esimerkiksi kunnan viranomaiseen tai poliisiin. 

Ulkopuolisen tahon tuominen asian hoitamiseen ennen kuin on edes yritetty keskustella asiasta henkilökohtaisesti voi kuitenkin loukata toista osapuolta syvästikin.

– Tällaisen jutut menevät äkkiä ihon alle, jolloin niihin on vaikea suhtautua rakentavasti.

Tunteet pelissä

Ojala toteaa, että konfliktitilanteissa ihmiset helposti lähestyvät ulkopuolisia tahoja ja yrittävät saada näiltä vahvistusta omalle näkemykselleen.

– Ihmiselle luontainen tapa toimia konfliktitilanteissa on, että tämä yrittää vakuuttaa ulkopuoliset: minä olen oikeassa, naapuri väärässä. Meidän tehtävämme sovittelijoina on kuunnella osapuolia neutraalisti ulkopuolisina ja pyrkiä näkemään asioiden taakse. Jos naapurin savupiipusta tulee kohtuuttoman paljon savua, ongelma on kokijan näkökulmasta lähtökohtaisesti tekninen. Pitäisi huomioida kuitenkin myös sosiaalinen puoli, jos asiasta on käyty esimerkiksi ikävää kirjeenvaihtoa tai otettu suoraan yhteyttä kunnan viranomaiseen.

Ojala näkee, että olisi hyvä, jos viranomaiset, jotka saavat kutsuja puuttua naapureiden välisiin ongelmatilanteisiin, tiedostaisivat tämän myös ja tekisivät tarvittaessa yhteistyötä sovittelun kanssa.

– Pelkkä ohjeistuksen tai huomautuksen antaminen ilman näkökulmien kartoittamista, vaikkei lapulla olisikaan juridista merkitystä, voi tuntua ikävältä ja eskaloida tilannetta.

Pyytämällä pääsee pidemmälle

Ongelma on, että ihminen näkee tai tulkitsee asioita usein vain omasta näkökulmastaan. Ei esimerkiksi osata ajatella, miltä oman koiran haukkuminen tuntuu naapurista, jos tämä tekee etätöitä, on kotona ja kuuntelee koiraa ympäri vuorokauden.

– Sovittelu perustuu juuri siihen, että asiat tuodaan yhteiseen pöytään ja kuullaan, miten joku tilanne, esimerkiksi koiran haukkuminen, vaikuttaa toisen ihmisen elämään. Kun tilanne nähdään toisen osapuolen kannalta, ollaan monesti valmiita tulemaan ongelman ratkaisemissa myös vastaan, Ojala toteaa.

Naapuruussovittelun keskus antaa neuvoja siihen, miten keskustelua kannattaisi käydä, jos haluaa saada tilanteen ratkaistua ilman, että konflikti vain kärjistyy. Yhtä asiaa ei ainakaan kannata tehdä: esittää vaatimuksia.

– Naapurit eivät voi esittää vaatimuksia. Pidemmälle pääsisi todennäköisesti, kun puhuisi omasta kokemuksestaan syyttelyn sijasta ja pyytäisi sen sijaan, että vaatii, Ojala neuvoo.

– Monesti historiasta voidaan olla eri mieltä, jolloin pyyntö ja keskustelu olisi hyvä kohdistaa tulevaisuuteen, eli siihen miten jatketaan yhdessä. Pyynnön olisi hyvä olla myös mahdollisimman tarkka. Ja pyyntö nimenomaan on tärkeä. Äänensävystä kuulee, onko kyseessä vaatimus vai pyyntö.  

Käytännössä naapuruussuhde on siis kuin mikä tahansa ihmissuhde.

– Hyvät vuorovaikutustaidot korostuvat naapuruussuhteissakin. Naapurin kanssa ei tarvitse olla hyviä ystäviä, kunhan on riittävät hyvät välit ja riittävä selkeys siitä, miten toimitaan yhteisten asioiden suhteen, Ojala toteaa.

Naapuririita syö voimia

Kodin pitäisi olla paikka, jossa saa olla rauhassa ja rauhoittua, minkä vuoksi eripura naapurin kanssa syö voimia aivan erityisesti. Erimielisyydet kannattaisi siten pyrkiä selvittämään mahdollisimman pian, vaikka se tuntuisikin vaikealta, mielellään tietenkin hyvässä ja rakentavassa hengessä. 

– Pitäisi pyrkiä ainakin välttämään kohtuuttomuuksia ja ylilyöntejä. Lappujen kirjoittamista emme suosittele, ne kuvaavat yleensä huonosti omaa kokemusta. Lapulle voi korkeintaan kirjoittaa pyynnön olla yhteydessä.

Tarvittaessa voi kääntyä Naapuruusovittelun keskuksen puoleen.

– Jos yhteydenotto naapuriin pelottaa, meihin voi olla yhteydessä ja pyytää neuvojen lisäksi sovitteluapua. Naapurilta kannattaisi kuitenkin kysyä, että voitaisiinko ottaa yhteyttä sovitteluun. Se olisi hyvä lähtökohta meidänkin kannaltamme. 

www.naapuruussovittelu.fi

Käräjöinnin paikka?

Silloin, kun konfliktit liittyvät vahvasti teknisiin asioihin, kuten esimerkiksi rajariitoihin, pelkkä sosiaalisiin suhteisiin keskittyvä sovittelu ei aina riitä.

– Esimerkiksi talojen kunnossapitoon ja remontteihin liittyvät konfliktit, joita voi esimerkiksi olla paritaloissa osakkaiden välillä, ovat monesti toimintamme ulkopuolella. Keskusteluyhteyden uudelleen luomisessa, esimerkiksi sen jälkeen kun tekninen kiistakysymys on saatu tavalla tai toisella ratkaistua, voimme kuitenkin auttaa. Riittävä keskusteluyhteys olisi hyvä olla koska uusiakin neuvoteltavia asioita saattaa tulla eteen.

Teknisemmissä konflikteissa käännytään joko viranomaisen tai oikeuden puoleen. Ojala muistuttaa, että oikeudessakaan käräjöiminen ei ole ainoa vaihtoehto vaan voi valita myös tuomioistuinsovittelun, jossa käräjäoikeuden tuomarit toimivat sovittelijoina.

– Tuomioistuinsovittelu tulee huomattavasti halvemmaksi, ja riski on siinä pienempi itselle. Kaikki sovittelu on kuitenkin aina vapaaehtoista. Jos naapuri ei suostu sovitteluun, tuomarikaan ei voi pakottaa häntä siihen, Ojala muistuttaa. 

Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Unsplash