Puun pienpolton hiukkaspäästöjä on tarkoitus vähentää ja rajoittaa myös lainsäädännön keinoin, mutta puulämmittäjän päätä ei silti vaadita pölkylle, eikä esimerkiksi takan lämmitystä olla kieltämässä. Sen sijaan päästöjä pyritään leikkaamaan eri ratkaisuilla, esimerkiksi valistamalla ihmisiä oikeaoppisesta puunpoltosta.

Talon taikka mökin takkaa tai muuta tulisijaa saa lämmittää tulevaisuudessakin, mutta pienpolttajan on hyvä tiedostaa puunpolttonsa realiteetit.

Valveutunut puulämmittäjä on kiinnostunut ennen kaikkea siitä, miten pienpoltto vaikuttaa ilmanlaatuun sekä omaan ja naapureiden sisäilmaan, ja sitä kautta asumisterveyteen.

Ympäristöministeriön laatiman kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 mukaan puun pienpoltto on Suomen suurin pienhiukkasten päästölähde, joka aiheuttaa noin puolet kotimaisista pienhiukkaspäästöistä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2010 julkaiseman terveysriskinarvion mukaan vuosittain noin 250 suomalaista kuolee ennenaikaisesti sairauksiin, joita aiheuttavat puun poltosta vakituisten pientaloasuntojen lämmityksessä syntyvät pienhiukkaset. THL:n mukaan puunpolton savut ovatkin merkittävimpiä ilmansaasteita pientaloalueilla.

Puhtaampi puulämmitys on myös ilmastoteko

Puu on oikein käytettynä hyvä, uusiutuva polttoaine, joka ei lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä, sillä puunpoltosta vapautuva hiilidioksidi sitoutuu puun kasvaessa takaisin biomassaan.

Kansallisen ilmansuojeluohjelman mukaan puun pienpoltto nykyisillä polttolaitteilla tuottaa kuitenkin merkittävän määrän mustan hiilen päästöjä, joilla on vaikutusta erityisesti arktisen alueen lämpenemiseen.

– Taitamattoman puunpolton savut kulkeutuvat napajäätikölle, ja lisäävät niiden sulamista. Taitava tulisijan käyttö on siis myös yksi arjen ilmastoteko, sanoo HSY Helsingin seudun ympäristöpalveluiden ilmansuojeluyksikön päällikkö Maria Myllynen.

Oikeat puunpolttotavat kannattaakin opetella viimeistään nyt.

– Voi myös olla, että aiemmin opitut polttotavat eivät olekaan vähäpäästöisiä. Eräs esimerkki tästä on kitupoltto: on uskomus, että ilmamäärää rajoittamalla saataisiin enemmän energiaa talteen, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Perinne on ollut myös, että varaavan takan tulipesä sytytetään nopeasti alapuolelta. Mutta näin saadaan itse asiassa aika isot päästöt verrattuna siihen, että puut sytytetään päältä, jolloin paloilmaa riittää hyvin, Myllynen kertoo.

Nuohoojalta neuvoja parempaan pienpolttoon

Myös kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan on kirjattu, että kansalaisten tietoisuutta pienpolton haitoista lisätään, samoin tiedotusta ja opastusta tulisijojen oikeista käyttötavoista.

– Käyttäjän taidoilla ja polttopuun laadulla on iso merkitys pienpolton pienhiukkaspäästöihin. Taitamaton takanlämmittäjä saa kymmenkertaiset päästöt aikaiseksi, samoin taitamaton puukiukaan käyttäjä.

Jos tulisija on tehdasvalmisteinen, sitä tulee käyttää valmistajan antamien käyttöohjeiden mukaan. Kannattaa myös varmistaa nuohoojalta, että oma polttotapa on oikea.

– Nuohooja näkee, kuinka taitavasti tulisijaa on onnistuttu polttamaan, ja hän voi antaa myös räätälöityjä neuvoja kyseisen tulisijan oikeaoppiseen lämmitykseen. Nuohoojan kanssa voi tehdä vaikka koepolton. Nuohooja on hyvä konsultti, puolueeton asiantuntija, jolta vaikkapa tuore omakotiasuja voi saada vahvistusta puunpolttotaitoihinsa.

Jos puunpolttotottumusten suhteen on hieman eksyksissä, kannattaa kirjaimellisesti seurata savumerkkejä. Puunpolton puhtautta voi nimittäin havainnoida savun väriä tarkkailemalla.

– Piipun päähän kun katsoo, voi arvioida savun väriä ja vaalenemista, ja siten tarkistaa, kuinka hyvin on onnistunut tulisijan käytössä, Myllynen toteaa.

Sytytettäessä ja puiden lisäämisen jälkeen savun väri tummenee aina hetkeksi, mutta värin pitäisi vaalentua muutamassa minuutissa. Lämmityskaudella vaalea savu kertoo, että poltto on onnistunut. Kesällä savua ei sen sijaan pitäisi näkyä lainkaan. Tumma tai kitkeränhajuinen savu kertoo, että paloilmaa on liian vähän, palokaasuja syntyy liikaa, puut ovat märkiä tai että poltetaan roskia.

Tulisijojen päästöjen vertailu voi olla vaikeaa

Vaikka takan tai muun tulisijan käyttäjä on keskeisessä roolissa palamisen puhtaudessa, vähäpäästöisempi pienpoltto on lopulta monen tekijän summa.

– Kokonaisuuteen vaikuttaa ensinnäkin puunpolttolaite, toiseksi se, mitä poltetaan, ja kolmanneksi se, miten poltetaan, toteaa Maria Myllynen.

Jos takan vaihto on ajankohtaista, kannattaa hankkia tutkittu, energiatehokas, vähäpäästöinen ja omiin tarpeisiin mitoitettu tulisija.

Tulisijojen energiatehokkuuden vertailussa auttaa nykyään energiamerkki. Tulisijojen energiamerkintä tuli voimaan vuoden 2018 alussa, EU:n ekosuunnitteludirektiiviin liittyvän asetuksen myötä. Energiamerkintä antaa vertailukelpoista tietoa tulisijan energiatehokkuudesta. Tiedot perustuvat valmistajien standardin mukaisesti mittaamiin tuloksiin. Vertailukelpoisia merkintöjä vähäpäästöisyydestä tulisijoissa ei sen sijaan ole.

– Toistaiseksi aika vähän on kuluttajille tarjolla sellaista kättä pidempää, miten voi valita mahdollisimman vähäpäästöisen laitteen. Tämänhetkisen tarjonnan osalta voisi sanoa, että isot takkavalmistajat, jotka vievät tulisijoja Euroopan markkinoille, ovat jo pitkään joutuneet noudattamaan eri maiden kansallisia päästökriteerejä, ja kehittämään tulisijojaan niiden mukaan, Myllynen kertoo.

Ekosuunnitteludirektiivi karsii kehnot tulisijat

Helpotusta tilanteeseen ovat kuitenkin tuomassa edellä mainitun ekosuunnitteludirektiivin perusteella annetut asetukset, jotka määräävät uusille, markkinoille tuleville tulisijoille ja kiinteän polttoaineen lämmityskattiloille enimmäispäästörajat.

Lämmityskattiloita koskeva asetus tulee voimaan vuonna 2020 ja tulisijoja koskeva vuonna 2022. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun puun pienpolton hiukkaspäästöjä rajoitetaan lainsäädännön keinoin koko Euroopassa.

– Ekosuunnitteludirektiivin vaatimusten johdosta markkinoille ei saa tuoda laitteita, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia. Huonot tuotteet siis poistuvat markkinoilta, ja ekodirektiivin myötä sinne tulee vain hyviä tuotteita, joista kuluttaja voi sitten valita, ympäristöneuvos Maarit Haakana ympäristöministeriöstä kertoo.

Pienpolton suurin yksittäinen päästölähde eivät kuitenkaan ole tulisijat tai lämmityskattilat, vaan puukiukaat. Kansallisen ilmansuojeluohjelman mukaan noin 40 prosenttia nykyisistä puun pienpolton päästöistä on arvioitu tulevan kiukaista.

Ironista on, että kiukaat eivät kuulu lainkaan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalaan, eli kiukaille ei ole tulossa enimmäispäästörajoja. Silti laitevalmistajat ja muut toimijat kehittävät myös kiukaita vähäpäästöisemmiksi.

Hiukkassuodattimia kehitetään kotimaassakin

Yliopistotutkija Jarkko Tissari Itä-Suomen yliopiston pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratoriosta kertoo, että myös pienhiukkasten puhdistustekniikat ovat parhaillaan kovan kehitystyön alla.

– Hiukkassuodattimiahan käytetään hyvin yleisesti esimerkiksi voimalaitoksissa. Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi katalysaattorit, syklonit, sähkösuodattimet, foamit ja savukaasupesurit. Pienpolttoon, ja erityisesti panospolttoon näiden soveltaminen on hankalaa, mutta kehitystyötä tehdään esimerkiksi meillä Itä-Suomen yliopistossa.

Tissarin mukaan Keski-Euroopassa on saatavilla esimerkiksi sähkösuodattimia, mutta ne eivät toistaiseksi ole yleistyneet voimakkaasti, koska niiden kustannustehokkuus ja huolto eivät vielä ole riittävällä tasolla.

Avotakat ovat tunnetusti isopäästöisiä ja hyötysuhteeltaan heikkoja. Jos talossa tai mökillä on koristeellinen, mutta lämmönlähteenä hyödytön avotakka, uuden varaavan tulisijan hankinta saattaisikin olla järkevää.

Vanhaan avotakkaan voi harkita myös takkasydäntä. Takkasydämiä valmistetaan myös kasettirakenteisina. Kun avotakkaan asentaa esimerkiksi takkakasetin, avotakan voi varustaa myös luukuilla.

– Avotakan muuttaminen suljetuksi kannattaa erityisesti sen vuoksi, että hyötysuhde paranee merkittävästi, Tissari sanoo.

Toisioilmaratkaisuilla päästöjä pienemmiksi

Puulämmityksessä saatetaan käyttää myös savukaasuimureita hormin vetoa parantamaan.

– Päästöjen kannalta veto-olojen merkitystä ei ole kattavasti tutkittu, mutta yleisesti ottaen sekä liian kova veto että liian pieni veto ovat huonoja, Tissari toteaa.

Hänen mukaansa savukaasuimurien käyttö mahdollistaisi tulisijojen entistä paremman suunnittelun ja palamisen optimoinnin.

Uusissa takoissa pienhiukkaspäästöjä pyritään yleensä suitsimaan niin sanotuilla toisioilmaratkaisuilla.

– Näissä ratkaisuissa palamisilma jaetaan kahdessa vaiheessa tulipesään. Käsittääkseni kaikissa takoissa tätä ratkaisua ei vielä ole, Jarkko Tissari kertoo.

Uutta, vähäpäästöisempää tulisijaa halajavan kannattaneekin tähyillä esimerkiksi varaavaa takkaa tai kamiinaa, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota palamisilman syöttöön.

Lähteet: Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys – Polttopuun tuotanto ja käyttö; VTT 2008. Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030; ympäristöministeriö 2019. Opas puunpolttoon; HSY 2012. Lisäksi THL, Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY ry, Ekosuunnittelu.info sekä Motiva.

Teksti: Saara Pakaslahti
Kuva: Dreamstime.com