Suomalainen haluaa, että talossa on tulisija. Osalle se on tunnelmanluoja, toisille turva sähkökatkojen varalta. Niin tai näin, tulisijaakin pitää huoltaa, korjata ja toisinaan uusia kokonaan.

 – Ei ole olemassa yksinkertaista nyrkkisääntöä siitä, koska tulisija pitäisi kunnostaa, sillä siihen vaikuttaa niin kovin moni asia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka käyttöaste ja miten sitä on käytetty, kertoo Nuohousalan Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja, nuohoojamestari Tapio Lehtimäki.

– Useimmiten kuitenkin ensimmäiseksi merkit näkyvät tulipesän sivuissa. Tiilet alkavat rapautua ja halkeilla.

Lehtimäki varoittaa, että tulisijan voi saada halkeilemaan jo yhdellä väärällä lämmityskerralla – varsinkin jos se on ollut pidempään kylmillään. 

– Maallikko ei osaa välttämättä arvioida sitä, mikä on poltettavan puun energiasisältö tai ei yksinkertaisesti tiedä sitä, miten uuni tai hella lämmitetään. Silloin käy helposti niin, että ylilämmitetään kylmää tulisijaa. Kun pesän lykkää heti täyteen puita, käy helposti niin, että hetken päästä tulisijan pinta on yhä kylmä, mutta sisäpuolelta se on todella kuuma. Tällaisella väärällä käytöllä voidaan aiheuttaa vaurioita tosiaan jo yhdellä lämmityskerralla.

Kylmää tulisijaa pitäisikin lämmittää samalla tavalla kuin vastamuurattua eli pikku hiljaa. Ensin poltetaan pieni puumäärä, pidetään pieni tauko ja sitten toinen pieni puumäärä.

Nuohooja on tulisijojen asiantuntija

Pysyvässä asumiskäytössä olevien rakennusten tulisijat pitää nuohota vuosittain ja vapaa-ajan rakennusten vähintään joka kolmas vuosi. Nuohouksen tilaaminen on omistajan tai asukkaan vastuulla eikä sitä kannata unohtaa. Nuohouksen laiminlyönti saattaa aiheuttaa hormissa nokipalon ja pahimmassa tapauksessa silloin kärähtää koko torppa. Hormin vaurioituminen on joka tapauksessa todennäköistä ja se taas aiheuttaa paljon ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa. 

Nuohooja on tulisijojen ammattimies, jonka velvollisuutena on jokaisella nuohouskerralla tutkia, onko tulisijoissa korjaamistarvetta. Hormikin on oleellinen osa tulisijaa ja sen kunnon pystyy pätevästi arvioimaan nuohousalan ammattilainen. 

Lain mukaan nuohoojan tulee antaa arvio tulisijan kunnosta ja tarvittaessa sekä huomauttaa että dokumentoida mahdolliset viat ja korjattavat asiat, jotta käyttäjä ymmärtää ryhtyä kunnostustoimiin. Pitkään käyttämättä olleiden tulisijojen kohdalla nuohoojan konsultointi on aivan ehdoton asia. 

Hormikin on osa tulisijaa 

Koska ja miten sitten pitäisi puuhella, takka tai vaikkapa kiuas korjata tai uusia? Jos tulipesä tai peräti ulkokuori alkaa halkeilla tai pitkään käyttämättä ollut pönttöuuni on vinossa, ymmärtää kuka tahansa, että jotain tarvitsee tehdä. Kannattaa muistaa, että viime kädessä käyttäjä on vastuussa tulisijan ja piipun paloturvallisuudesta. 

Jos taas ulkonäkö on jäänyt menneille vuosikymmenille, mutta tulisija on muuten ehjä ja toimiva, ei sitä kannata ryhtyä suin päin purkamaan. 

Tulisijan kunnostukseen ei varsinaisesti tarvita lupia, mutta kyllä muurauksesta pitää sentään jotakin tietää, jos päättää ryhtyä itse takkaa tai uunia korjaamaan. Paloturvallisuudestakin on ymmärrettävä aika paljon. Jos tulipesässä on vähäisiä vaurioita, voi niitä korjata itse siihen tarkoitetulla tulenkestävällä laastilla. 

Myös ulkonäköä voi omatoimikorjaaja parannella itse. Pönttöuunin voi maalata uudelleen tai takan laatoittaa tai rapata, jos taidot riittävät. Uunin luukut voi itse maalata kuumakestomaalilla. Muut työt kannattaa suosiolla jättää ammattilaiselle. 

Useimmiten korjaus etenee niin, että vaihdetaan vaurioituneet tiilet. Tulisijamuurari on silloin paras henkilö hoitamaan asiaa, koska hän tuntee suojaetäisyydet ja määräykset tulisijojen kohdalta ja tietää, miten niitä korjataan.

Kannattaa muistaa, että hormi on myös tärkeä osa kokonaisuutta. Huonokuntoisen hormin korjaamiseen käytetään paljon liukuvalua eli kansankielellä massaamista. Toisinaan hormin sisälle voidaan ujuttaa uusi putki, mutta se ei aina ole paras ratkaisu, koska hormin koko pienenee ja se voi aiheuttaa veto-ongelmia. 

Milloin on uuden tulisijan aika? 

Tulisija on polttanut viimeisen pesällisensä silloin, kun pesän sivut ovat niin rikki, että tiili on jo monessa osassa. Silloin hyötysuhde heikkenee huomattavasti ja on uuden aika. Toki se on myös paloturvallisuuteen vaikuttava seikka. Pyydä ammattilaista arvioimaan tilanne ja kertomaan, mitä vaihtoehtoja on. Muurauttaako paikalle uusi vai ostaako valmis kokonaisuus – onpa kyse sitten takasta, uunista tai hellasta. 

Joskus vanha paranee melko helpoilla konsteilla. Hyvä esimerkki on avotakka, jollainen löytyy monista takavuosina rakennetuista omakotitaloista. Sellaisenaan se ei juurikaan auta lämmityksessä, vaan päästää syntyvän lämmön suoraan harakoille. Kaupanpäällisenä syntyy huimat määrät hiukkaspäästöjä.

Ensimmäiseksi ei kuitenkaan kannata napata lekaa käteen ja ryhtyä takkaa rikkomaan. Avotakkaan voi asennuttaa valurautaisen sydämen, joka muuttaa sen varaavaksi, ympäristöystävälliseksi ja tehokkaasti lämmittäväksi takaksi.

Huonokuntoinen arina laskee hyötysuhdetta

Tärkeä yksittäinen osanen tulisijassa on valurautainen arina. Arinapohjaisia tulisijoja ovat tavallisimmin puuhellat, kiukaat ja uudemmat varaavat takat. Pönttöuuneissa ja vanhoissa takoissa on yleensä tiilipohja. Arinat luonnollisesti kuluvat kuumuuden vaikutuksesta ja alkavat halkeilla. 

– Jos arina on niin huonokuntoinen, että siitä menevät hiilet läpi, on se uusittava ennen seuraavaa käyttöä. Se ei ole pelkästään paloturvallisuusasia, vaan myös ympäristöteko, sillä huonokuntoinen arina aiheuttaa puun huonompaa palamista ja ilmaan pääsee enemmän pienhiukkasia.

Kun puulämmitteisen kiukaan arina on kulunut, puita kuluu paljon eivätkä löylyt silti oikein säväytä, kannattaa harkita koko kiukaan uusimista. 

Tunne tulisijasi

– Olen usein sanonut, että pitää opetella tuntemaan omat tulisijansa. Erityyppiset tulisijat vaativat vähän harjoitusta toimiakseen moitteettomasti, toteaa Lehtimäki. 

Hyvä esimerkki on pitkään kylmillään ollut puuhella tai pönttouuni. Usein käy niin, että vehje kyllä syttyy kiltisti ja palaa iloisesti, mutta hetken päästä tuuppaa kaikki savut sisälle huoneeseen. Syynä siihen on useimmiten piipputiiliin kertynyt kosteus. Kun pesään laitetaan tuli, savukaasut höyrystävät kosteuden ja ilmaa raskaampi vesihöyry tukkii hormin. 

– Ensimmäiseksi pitää lämmittää hormi. Vanha kansa neuvoi polttamaan sanomalehden sivuja nokiluukussa, mutta en voi sitä nuohoojana suositella, koska sekin voi sytyttää nokipalon hormissa. Turvallisempi tapa on lämmittää hormia hyvän aikaa kuumailmapuhaltimella. Jos ongelma esiintyy usein, kannattaa asennuttaa piipun päähän savukaasuimuri, neuvoo nuohoojamestari Lehtimäki. 

Useimmista tulisijoista saa parhaan hyödyn irti pitämällä niissä tulta päivittäin. Silloin sytytys on helppoa ja kun tulisijan massa on valmiiksi lämmin, alkaa laite luovuttaa lämpöä hyvässä lykyssä jo yhdellä pesällisellä. 

Teksti: Elina Aalto 
Kuva: Freepik