Venäläinen sauna, banja, muistuttaa paljon suomalaista vastaavaa. Suuren Venäjän historiaan mahtuu monia erilaisia kylpyperinteitä, joista erikoisin lienee leivinuunissa kylpeminen.
Nestorin kronikka on 1100-luvun tietämiltä peräisin oleva, Kiovan luostarin munkin Nestorin kirjoittama Venäjän historiaa kuvaava teos. Se on venäläisille hieman vastaava kuin Kalevala suomalaisille.
Nestorin kronikassa on kuvaus apostoli Pyhän Andreaksen Venäjän halki kulkevasta ja Roomaan päättyvästä kiertomatkasta. Matka on tarua, mutta kertomus on varhaisimpia kirjallisia lähteitä venäläisestä saunasta.
Andreas kertoo Roomassa, mitä näki Venäjällä. Hän sanoo nähneensä puusta rakennettuja kylpyhuoneita, joita lämmitettiin lujasti ja joihin mentiin alasti. Huoneessa kylpijät kaatoivat niskaansa kaarnavettä, ottivat käteensä kimpun tuoreita virpiä ja suomivat niillä itseään. Tämän jälkeen he valelivat päälleen kylmää vettä.
Andreas ihmetteli, että venäläiset toistivat kylvyn joka päivä kenenkään pakottamatta nähtävästi vapaasta tahdostaan – eivätkä suinkaan itseään kiduttaakseen vaan kylpeäkseen.
Musta tai valkoinen banja
Andreas näki banjoiksi kutsuttuja venäläisiä saunoja. Maaseudulla perinteinen banja on hirsistä salvettu rakennus, joka on tilkitty sammalella. Kiuas on ovinurkassa ja lauteet sen veressä samalla seinustalla.
Ennen löylyhuonetta on pieni pukeutumishuone, jossa on kapeat penkit. Lisäksi banjassa saattaa olla erillinen peseytymishuone. Kiuas eli ”kamenka” on samantyyppinen kookas kivikasa kuin savusaunan kiuas.
Venäjällä käytetään termejä musta sauna, ”tšrornoje banja”, ja valkoinen sauna, ”belyje banja”. Ensin mainittu tarkoittaa sisäänlämpiävää savusaunaa, jälkimmäinen uloslämpiävää hormillista saunaa.
Kun venäläiseltä kysyy ”vihta vai vasta”, hän vastaa ”venik”. Vanhastaan banjaan on otettu mukaan paitsi vihta, myös huopainen saunahattu.
Perinteisessä banjassa löylyt ovat kosteat eivätkä niin tukalan kuumat, mutta modernit venäläiset saunat lämmitetään usein jopa kuumemmiksi kuin suomalaissaunat.
Suureen maahan mahtuu monta saunaa
Venäjä on valtava maa ja saunoissa alueellisia eroja. Paikoin on kaivettu maasaunoja jokitörmiin, Jäämeren rannalla on tehty seiväsrunkoisia turvesaunoja ja Siperian aroilla on rakennettu saunoja savesta. Paimentolaisheimot ovat käyttäneet siirrettäviä telttasaunoja.
Niin kuin useimmissa kylpykulttuureissa, myös Venäjällä on ollut yleisiä saunoja, joissa puhdistautumiseen on liittynyt tärkeä sosiaalinen ulottuvuus. Esimerkiksi luostarien ja kirkkojen yhteydessä oli saunoja tiettävästi jo 900-luvulla.
Ja niin kuin useimmissa kylpykulttuureissa, myös Venäjällä yleiset saunat ovat katoavaa kansanperinnettä, joka on tosin jossain määrin elpynyt.
Bannik on venäläisten saunatonttu
Saunan pitkää historiaa ja kietoutumista kulttuurin myytteihin kuvaa, että venäläisellä saunalla on saunatonttua vastaava henkiolento, nimeltään Bannik.
Vanhan uskomuksen mukaan saunassa saa käydä vain kolme kylpijäryhmää illassa. Jos saunaan tulevat neljännetkin kylpijät, Bannik suuttuu ja paiskoo heitä hehkuvilla kivillä.
Suomen tavoin myös Venäjällä lapset syntyivät ennen saunassa. Silloin Bannik pidettiin loitolla.
Viimeisellä kylpijällä on ollut tapana jättää vihta, saippuapala ja vadillinen vettä Bannikille, sillä tottahan toki myös tämä kylpee saunassa.
Leivinuunin lämpöä
Omalaatuinen vanha venäläisperinne on leivinuunissa kylpeminen. Sitä suosivat aikanaan erityisesti vanhat ihmiset siellä, missä ei ollut omaa banjaa.
Pjotr Strahov on kuvannut uunissa kylpemistä 1800-luvulla. Hän kertoo, että kylpijä ryömii leipomisen jäljiltä lämpimään uuniin, jonka pohjalle on levitetty olkikerros. Hän ottaa mukaan vihdan, olutta ja olki- tai niinitupon, jolla roiskitaan vettä kuumille kiviseinille.
Ryömittyään uunista ulos kylpijä menee porstuaan tai ulos, kaataa päälleen kylmää vettä ja huoahtaa hetken. Sitten otetaan toiset ja ehkä kolmannetkin löylyt.
Pertti Virtarannan kuvauksen mukaan uunissakylpemisperinne on ollut voimissaan Tverin Karjalassa vielä 1950-luvulla. Hän kertoo paikallisten leivinuunien olevan niin suuria, että niissä mahtuu istumaan.
Nykyisin suomalaistyyliset sähkösaunat yleistyvät Venäjällä. Teoksen Sauna Made in Finland mukaan nykyvenäläiset viittaavat termillä ”banja” yleensä perinteiseen venäläiseen saunaan ja kutsuvat modernia sähkökiukaalla varustettua hikoilukoppia monien muiden kielten tavoin suomesta lainatulla sanalla ”sauna”.
Maailman saunat
– Tämä on kolmas osa juttusarjassa, jossa perehdytään maailman sauna- ja kylpykulttuureihin ja saunan historiaan.
– Artikkelin lähdeaineistona on käytetty kolmea teosta: Marketta Forsellin Saunan taikaa, Martti Vuorenjuuren Sauna kautta aikojen sekä Matti Karjanojan sekä Jarno Peltosen Sauna Made in Finland.
– Juttusarjan ensimmäinen osa käsitteli intiaanien hikimajoja ja toinen japanilaisten Furoa. Myös ne löydät verkko-osoitteesta www.omakotilehdet.fi.